Lapsuuden tunteet ja presidentit

maisema3

Mies yllätti pari viikkoa sitten keittiössä nyyhkyttelevän vaimonsa. Ei siinä sinänsä mitään uutta – olenhan savolais-karjalaiset juuret omaava herkkä hölösuu, jonka on vaikea pitää tunteita ominaan. Nämä ovat piirteitä, jotka muuten ovat täällä Välimerellä saaneet vain lisäpuhtia.

Mies on jo moiseen tottunut. Ei kannata huolestua, sillä Helenan hetkelliset maailmanloput kestävät yleensä kaksi minuuttia. Sen jälkeen palataan taas normaaliin.

– No mikä nyt on?

– No kun presidentti kuoli juuri Suomessa ja Ranskassakin saatiin uusi. Kauhean tunteikasta, selostin naama märkänä, mutta jo hymyillen.

Voitte vain kuvitella miehen ilmeen.

loma5

Mauno Koiviston merkitystä meidän lapsuudellemme oli vaikea muuttaa sanoiksi. Kyllähän ranskalaismies toki jälleen ymmärsi vaimoaan, tai ainakin kovasti yritti. Samanlaista, luotettavaa ja arvostettavaa päämiestä hän ei omasta lapsuudestaan kuitenkaan siinä hetkessä osannut nimetä.

Niin – itkeskelinköhän minäkään oikeasti Koiviston takia, tiedä sitten. Ennemminkin presidentin kuolema taisi nostaa pintaan niitä ulkosuomalaisille tuttuja ajatuksia, elämän menneitä hetkiä.

Kuten sen muistojen kauniin, lämpimien kesien Suomen, jolloin ajoin vielä apupyörillä kadun päästä päähän ja piipahdin välillä naapurissa maitokahvilla. Silloin käytiin myös äidin kanssa E-kaupassa ostamassa lihaa, joka jauhettiin edessämme jauhelihaksi ja saatiin lauantaisaunan päätteeksi puolikas pullo limsaa. Koivisto oli presidentti silloinkin kun isosisko ja serkku valvoivat koko yön katsoen Soulin olympiakisoja ja Tapio Korjus voitti kultaa.

kaksikielisyys

Tänään, Mauno Koiviston hautajaispäivänä katselinkin videonpätkiä netistä ja lueskelin kavereiden tuntemuksia. Ne olivat kovin tuttuja, oikeastaan ihan samanlaisia kuin omani. Sellaisiahan ne lapsuuden jutut ovat suomalaisten kesken, hyvin samankaltaisia, tiedättehän. Joku oli vienyt lapsensa katsomaan hautajaissaattuetta. Jos olisin ollut Suomessa, olisin minäkin varmasti tehnyt niin.

Sen sijaan, helatorstai-illan kunniaksi menimme käymään Välimeren rannalla. Auton ikkunasta tytär näki julisteen ja huusi: – Hei tuo on tuo Emmanuel! Mikä sen nimi oli… Macron! Emmanuel Macron! Presidentti!

Niinpä. Nyt rakennamme toisenlaista lapsuutta. Toivottavasti muistot ovat sitten aikanaan yhtä lämpimiä.

6 Comments

  1. Auli   •  

    Katselin itse hautajaisia televisiosta ja yllättäen kyynel vierähti silmään silloin tällöin. Nieleskelin myös katsellessani Erkki Liikasen haastattelua ennen hautajaisia. Mutta itkinkö pelkästään Mauno Koiviston poismenoa? Ei, liikutuin katsellessani haurasta Tellervo Koivistoa, muistellessani aikaa jolloin Manu oli presidenttinä, aikaa jolloin lapseni syntyivät, aikaa jolloin kaikki maailmassa (ainakin omasta mielestäni) oli vielä hyvin. Ja jälleen kerran tunsin olevani suomalaisempi kuin koskaan.

    • Héléna   •     Author

      Kyllä, hauraan Tellervo Koiviston näkeminen oli liikuttavaa. Lapsuuttani itsekin mietin – mutta näinköhän aika on kullannut muistot?

  2. Katriina   •  

    Mauno Koivisto ei liity mitenkään minun muistoihini. Vain nimi oli tuttu. Muutin Suomesta pois jo ennen kuin hänestä tuli presidentti. Lyhyiden kesälomieni aikoina myös presidentti ja koko Suomi oli kesälomalla. TV:stä tuli jotakin vanhaa mitätöntä viihdettä. Joskus joku sonni oli karkuteillä metsässä koko kesän ja joskus häirikkökarhu Rauman puolessa kävi puutarhoissa ja mehiläispesillä herkuttelemassa, kunnes annuttiin. Siinä ne kesien mieleen painuneet uutiset.Jotakinhan pitää uutisiin keksiä. Se oli aikaa ennen internettiä. Oli onni, jos minun onnistui joskus saada kohiseva Porin lyhytaaltolähetys kuulumaan edes 10 Minuutiksi kerrallaan. . Sukulaisilleni Koivisto oli kai “väärästä puolueesta” eikä puheenaihe. Asuinmaassani en saanut silloin edes äänestää konsulaatissa, vaan piti mennä Ranskaan tai Luxemburgiin äänestämään. Se oli silloin ennen EU:ta. EU:hun liittymisen puolesta sain jo käydä lähempänä Frankfurt am Mainissa äänestämässä ja presidentinvaaleissa Tarja Halosen puolesta tai vastaan. Joskus ihmettelen , että eräät ihmiset monessa maassa vihaavat EU:ta ja haluavat sen hajoamista. Eivät ne minun (lapsuuden) muistoni niin hauskoja ole, että haluaisin siihen olotilaan takaisin:kylmän sodan aikaan.
    Katselin ja kuuntelin tänään kiinnostuneena hautajaiset ja varsinkin pidetyt puheet ja muistelut.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Katriina kiinnostavasta kommentista ja pahoitteluni, että vastaukseni tulee näin myöhään. Ihania muisteluita, noinhan se tosiaan meni. Muistan, ettei meillä näkynyt kuin yksi kanava hyvin, kakkonen oli aina aikamoista kohinaa.

  3. Elina   •  

    Koivisto oli ensimmainen presidentti, jonka muistan kunnolla, ja vaikka asuin ulkomailla osan hanen presidenttiajasta, jotenkin Koivistoon kiteytyy lapsuusmuistot seka se suomalainen rehtiys, jota ei oikein enaa nae, ainakaan poliitikoissa. Ulkosuomalaisena en katsonut hautajaisia, mutta luin artikkelit ja katsoin kuvat ja se kuva, jossa kovin hauraan oloinen Tellervo Koivisto heittaa punaisen ruusuun hautaan, on jotenkin niin surullinen ja lopullinen.

    • Héléna   •     Author

      Samanlaisia tuntemuksia täälläkin. Vähän niin kuin lapsuuden loppu itsellekin.

Leave a Reply

Your email address will not be published.