Unelmahomma. Kysymysmerkki.

haastis

Luen parhaillaan Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa-kirjaa. Oletteko te lukeneet? Ihan mahti opus. Itse olen parhaillaan kohdassa, jossa pohditaan sitä, mikä on itse asiassa on ihmisen unelmatyö ja kuinka ihminen sellaiseen päätyy.

Rämö on kehittänyt nelikentän omien intohimojen luokitteluja varten. Sillä voi analysoida, mitä kukin meistä tykkää tehdä  ja mikä on oikeasti taloudellisesti kannattavaa. Matriisissa on neljä osiota:  tähti, lypsylehmä, koira ja kysymysmerkki. Lypsylehmä on työtä, joka menee kaupaksi, mutta on pakkopullaa. Koira on projekti, jota moni meistä ei oikeastaan haluaisi tehdä ollenkaan (esim. kirjanpito), eikä se myöskään tuota rahaa. Tähti on parasta mahdollista työtä: sitä, mitä rakastaa ja mistä voi myös laskuttaa. Kysymysmerkki taas on hommaa, jota on mahtava tehdä, vaikkei kukaan siitä sillä hetkellä haluaisi maksaa.

Kirjassa kerrotaan tarkemmin, kuinka nelikenttää voi omissa töissään hyödyntää ja mitä hommia ehkä kannattaisi ulkoistaa.

Unelmahommissa-collage

Minun aivoni tämä matriisi pani ruksuttamaan äänekkäästi. Oma friikkutyöhän sisältää kaikkia noista neljästä.

Minun unelmani oli pitkään kirjoittaa kirja. Sen kirjoitin, mutta siinä pakertaessani tajusin, ettei pelkkä yksinäinen kirjoittaminen itse asiassa ole kaltaiselleni sosiaaliselle ihmiselle sitä unelmatyötä. Sen sijaan kaikki se, mitä kirja ja tämä blogi on tuonut mukanaan, on osoittautunut kerta kaikkiaan mahtavaksi jutuksi.

Yksi kivoimmista jutuista, mitä kirjan kautta olen saanut, ovat olleet kaikki kirjaan liittyvät tilaisuudet, joissa olen tavannut ihania ihmisiä. Luin taannoin artikkelin, jossa kolumnisti-kirjailija Jyrki Lehtola kertoi pitävänsä kirjoittamisesta, muttei kokenut kirjaan liittyvää markkinointia omakseen. Minä taas tykkään juuri siitä jälkimmäisestä älyttömästi. Minusta on hauskaa kertoa projektistani ja kuulla millaisia ajatuksia se on herättänyt muissa. Näissä kohtaamisissa olen myös oppinut muilta valtavasti, eikä yleisön edessä  enää edes jännitä niin kuin ennen.

Ajattelen, että tuo osuus tämänhetkisestä  työelämästäni osuu kohtiin kysymysmerkki ja tähti. Kirjaa on markkinoitava, jotta se menisi kaupaksi. Toisaalta monet kirjatapaamiset ja esiintymiset saattavat myös olla sellaisia, jotka eivät välttämättä ole mitenkään taloudellisesti kannattavia. Mutta, ah niin antoisia silti!

paneeli koko porukka 2

Yllättäen, kirjan myötä, olen myös joutunut tilanteisiin, joissa olen ajautunut olemaan aivan uudella tavalla esillä. Se ei liity mitenkään markkinointiin, mutta on hyvin opettavaista ja hauskaa. Yksi sellainen tilanne oli viikonloppuna Nizzassa, missä osallistuin Suomi 100-juhlan paneeliin Ari Vatasen, Anneli Jäätteenmäen ja monen muun kanssa. Mielettömän hieno kokemus! Näitten fiksujen ihmisten seassa pääsin kertomaan omasta missiostani, joka kuuluu  näin: “Suhtaudu asioihin positiivisesti ihmetellen, älä kritisoi.” Tuon olen täällä maailmalla eläessäni nimittäin oppinut.

Viime Suomen reissulla minua haastateltiin kirjan myötä myös Akateemisen kirjakaupan sosiaaliseen mediaan. Oman naaman katsominen videolta on aina yhtä hämmentävää (jestas, olenko minä todellakin moinen hölösuu?), mutta loppujen lopuksi tuokin tapaaminen toimittajan kanssa jäi mieleen tosi hauskana ja iloisena. Ehkä myös opin tästä(kin) esiintymisesta jotain, kuten sen, että mitä jos rouva hyvä nauraisit haastatteluissa pikkuisin nykyistä vähemmän.