Ystävällisyyskö tylsän pinnallista?

Helena

Lueskelin viime viikon Suomen reissulla Trendi-lehteä. Siinä oli iso juttu näyttelijä Krista Kososesta, joka asuu tällä hetkellä Los Angelesissa. Paitsi, että artikkelissa vilahteli tuttuja paikkoja, siinä puhuttiin myös kalifornialaisesta ystävällisyydestä. Se olikin valtavan ihanaa, vaikka pinnalliseltahan se tönkkösuomalaisesta välillä tuntui.

Kuten Kosonen, muistan Los Angelesissa asuessani ihmetelleeni ihmisten yllättäviä ylisanoja. Ja sitä, että ohimennen kyllä kutsuttiin kylään, muttei virallista kutsua sitten koskaan tullutkaan. Toisaalta taas rakastin sitä, että ihmiset hymyilivät ja sanoivat päivää. Että roskakuskit muistivat aina vilkuttaa  vauvallemme. Kulmakuppilassakin muistettiin juuri minun lempikahvini.

dieetti2

Puhumattakaan siitä, että ostoksilla minua, opiskelijanplanttuakin kohdeltiin kuin prinsessaa. Kun säästöilläni menin ostamaan himoitsemaani käsilaukkua, ennätti myyjä siinä kasseja hypistellessäni kutsua minua huomattavan nuoren näköiseksi. Leijuin pilvissä monta päivää.

Joku tietysti puhisee, että myyjäthän ovat Kaliforniassa ystävällisiä vain siksi, että asiakas ostaisi enemmän. Saattaa se olla niinkin, mutta väliäkö sillä! Olkoon ystävällisyys kuinka pinnallista tahansa, saattaa se ihmisen aina hyvälle tuulelle. Siitä olen varma.

chateauneuf

Täällä meillä Ranskassakaan eivät mörökölliaamut kestä koskaan koulun porttia pidemmälle.  Jo parkkipaikalla on vaihdettu puolituttujen kanssa pusuja, kyselty kuulumisia, päivitelty säätä ja puhuttu tulevasta lomasta. Ennen aamuyhdeksää vastaan on myös ennättänyt tulla monta kaunista, vierasta hymyä ja komeaa bonjouria. Jos jostain syystä on aloittanut aamun lähileipomon tiskillä, on työpäivän alkaessa suu leveässä, noususuuntaisessa virneessä.

Ystäväni sanoi, että Suomessa sentään ihmisen annetaan rauhassa mököttää. Ehkä joku kaipaa sellaistakin.

Mutta muistuttakaapa vielä huonomuistista: mitä hyvää siinä olikaan?

16 Comments

  1. Terhipe   •  

    En muista eikä tarvitsekaan! Paitsi että just tänään ihmetellen kuuntelin miten kylään kutsutut muksun hoitokaverien äidit ylistivät nopeasti kyhäiltyjä tarjoiltavia – ja kauhukseni totesin, että musta ei ole samaan ellen oikein opettele. Pitääkin opetella selittämään pitkät litaniat siitä, miksi juuuri tämä keksi/kahvi/jäätelö on mieleinen. Uusi maa, uudet kujeet!

    • Héléna   •     Author

      Itsekin olen täällä Ranskassa opetellut maistelemaan ruokia ihan uudella intensiteetillä. Makujen sinfoniasta löytyy aina jotakin kehuttavaa!

  2. Karoliina   •  

    Ostin kirjasi reilu viikko sitten ja luin sen tänään kannesta kanteen! Olipa ihana teos, ei sitä voinut kädestään laskea. Kiitos! 😊

  3. Westend Mum   •  

    Harva pitää epäaitoudesta, mutta ystävällinen hymy on aina ihana asia 🙂

  4. Katriina   •  

    Tänä aamuna eräs Oulusta kotoisin oleva lintubongaaja selitti, että tietyn ajan kuluttua Helsingissä hänen “sosiaalinen akkunsa” on tyhjä ja hänen pitää palata Ouluun sitä lataamaan. Ikävä kyllä, en tuntenut miestä enkä ehtinyt kuulla edes nimeä, koska yle1 huomasi, että ohjelma ei olekaan katsottavissa minun maassani ja katkaisi yhteyden. Voisiko olla niin, että joku mökköttäjä parhaillaan vain lataa “sosiaalista akkuaan” ? “Sosiaalinen akku” käsitteenä on minulle uusi, mutta viehättää uudissanana, koska olen jo niin kauan ollut poissa Suomesta. Täkäläisillä suomalaisilla tuttavillani on kaiketi suuremmat “sosiaaliset akut” ja eteläranskalaisilla aina täydessä latingissa. Iloista viikonloppua ja akut latinkiin!

    • Héléna   •     Author

      Sosiaalinen akku! Ihan mahtava sanapari, otan käyttöön.

  5. Yksis   •  

    On jotenkin kummallista että ystävällisyyttä ja hyviä käytöstapoja pidetään epäaitoutena, ikäänkuin olis jotenkin aidompaa ja parempaa olla tyly ja käyttäytyä huonosti.

    Just nyt me ollaan lomalla monen sadan kilometrin päässä kotoa. Aamulla käytän koiran pissalla kadunvarren tyhjällä tontilla ja ohiajava koulubussinkuljettaja vilkuttaa mulle huomenet. Tunteeko se mut? No ei tosiaan. Luuleeko joksikin muuksi? Tuskin. Mutta vilkuttamalla jakaa hyvää mieltä ja kuittaa huomanneensa koiranulkoiluttajan hämärässä sateisessa aamussa. Vilkutan takaisin ja hymyilen. Täällä tuntemattomat tervehtivät toisiaan koska niin vaan kuuluu tehdä.

    • Héléna   •     Author

      Se on mun mielestä aivan ihanaa! Se, että sanoo ventovieraalle päivää ei ole keltään pois.

  6. Ulrika   •  

    Ystävällisyys on ihanaa ja sitä ei voi koskaan ylikorostaa. Reissuilta palatessa lentokentän lähtöportilla Helsinkiin suomalaisia tuntuu monesti yhdistävän lähinnä junttimainen valittaminen milloin mistäkin. Masentavaa. Ihania poikkeuksiakin tästä toki on ja täytyy itse yrittää olla sellainen 🙂

    Toiseksi tuo postauksesi alin kuva on kuin unelma! Onko se Antibesista?

    • Héléna   •     Author

      Ollaan me iloisia poikkeuksia! Tuo postaukseni alin kuva ei ole Antibesista vaan Chateauneuf de Grassesta, ihan tästä kulmilta.

  7. Hanna Sininen   •  

    Hei! Minä niin RAKASTAN näitä sinun kirjoituksia ja Hesarin kolumneja! Tulen aina hyvälle tuulelle näistä ja kaiholla ajattelen Ranskaa ja Keski-Eurooppalaista elämäntyyliä. Mielestäni Suomessa pingotetaan liikaa monessakin asiassa ja siksi ainakin meidän perhe matkustaa todella paljon.
    Huomenna lähdemme tytärteni kanssa käväisemään Pariisissa, ja kyllä todellakin aiomme juoda puistossa shamppanjaa ja syödä kahvilassa herkkuja, lintsata koulusta (3 päivää) ja nauttia keväästä. Nauttia siitä että olemme elossa <3
    Kaikkea hyvää Sinulle ja aurinkoista kevättä!

    • Héléna   •     Author

      Voi Hanna kiitos kauniista sanoistasi! Ihanaa matkaa Pariisiin, nauttikaa keväästä. Se on sielläkin jo pitkällä!

    • Anonymous   •  

      Tervetuloa Pariisiin Hanna Sininen 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published.