Millä kielellä kaksikielinen lapsi oppii lukemaan?

aapinen

Istuin hiljaa ja kuuntelin kuinka lapsi taputti jokaisen tavun kohdalla.

MA-RI-NA

E-TOI-LE

CHAT

Olimme ekaluokalle menevien terveystarkastuksessa. Korvien, silmien, painon ja pituuden lisäksi siellä selvitettiin, kuinka lapsi on esikoulussa edistynyt. Olin omasta tylleröstäni ylpeä – enpä nimittäin tiennyt hänen osaavan jo noin hienosti tavuttaa ranskaakin. Loppusoinnutkin hän tunnisti komeasti.

Suomen taidoista sen sijaan tiesin kyllä hyvin. Me nimittäin saimme jokunen viikko sitten ystäviltä postipakettina vanhan aapisen. Sitä vasta tavuttamaan oppinut pikkuneiti on nyt tankannut innoissaan.

KIS-SA

SU-SI

O-ME-NA

“Äiti, tässä lukee SU-SAN-NA!”

lukee aapista

Britanniassa asuva sosiologi Soile Pietikäinen kertoi vastikään Hesarissa, kuinka altavastaajakielen pysyminen mukana arjessa ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Se pysyy mukana vain, jos se tarpeellinen. Sen olen toki huomannut ja töitä asiaan eteen on tehty kuten Pietikäisenkin perheessä. (Meidän perheessämme toimivat nämä ohjeet.)

Olen tietysti hirmu ylpeä, että esikoista jaksaa innostaa myös suomen lukeminen. Mutta nyt, kirjojen myötä koen olevamme taas uuden, jännittävän vaiheen edessä. Ranskankielisetkin sanat luetaan meillä nyt suomalaisittain,  vaikka puhuttuna français on paljon suomea vahvempi.

Kuinka kaksikielinen lapsi sitten oppisi parhaiten lukemaan kahta niin kovin erilailla kirjoitettua kieltä? Miten vanhempi voi auttaa? Kuinka selittää, ettei ranskaa kirjoiteta niin kuin suomea?

Hmm. Anna lapsen edetä omalla painolla, sanoi itseäni fiksumpi minulle, levottomalle. Niin teenkin – mutta innokkaana kuulisin silti mieluusti, kuinka teillä monikielisillä perheillä on asiat hoidettu. Kertokaapa kokemuksistanne!

 

14 Comments

  1. Miia   •  

    Meillä sama tilanne – kesäkuussa 6-vuotta täyttävä tyttömme lukee mielellään molemmilla kielillä. Aloitti suomella jo joskus vuosi sitten ja myöhemmin tuli espanja perässä koulussa. Tai esikoulussa, jota siis toistaiseksi vielä käy. Kotona hänen kanssaan harjoittelemme vain suomeksi lukemista ja kirjoittamista jotta espanja ei saisi liian paljon aikaa. Koulussa kuitenkin sitä jo harjoittelevat ja annan koulun hoitaa sen tehtävän. Syksyllä olisi tarkoitus aloittaa myös etäkoulu Kulkurin kautta suomen opiskelu ihan virallisesti. Toivottavasti sen avulla saamme kielitaidon pysymään ja näin hänellä olisi tulevaisuudessa mahdollisuus myös opiskella Suomessa – mikäli hän niin haluaa.

    Kotona on tehtävä paljon töitä, jotta suomi pysyy mukana matkassa. Yritän, että joka päivä tytöllä olisi vähintään 1.5 – 2 tuntia pelkästään suomenkielistä aikaa. Oli se sitten äidin kanssa juttelua ja leikkimistä, kirjojen lukemista, äänikirjojen kuuntelemista tai suomenkielisten elokuvien katselua.

    Äänikirjat ja elokuvat ovat muuten todella kehittäviä koska niissä käytetään paljon sellaisia sanoja ja sanontoja, joita itse ei tule käytettyä. Ja joka kerta tyttö kyseleekin sanojen / sanontojen merkitystä.

    Kielioppivirheisiin en ole puuttunut mutta neiti itse on nyt alkanut kyselemään, että tuleeko yksi vai kaksi vokaalia/konsonanttia peräkkäin. Eli huomannut tämän “mielenkiintoisen” seikan suomenkielessä.

    Perinteistä tavaamista täällä ei opeteta eli lukemaan hän on oppinut foneettisen menetelmän avulla . Nyt täytyy vain toivoa, että kiinnostus suomea kohtaan jatkuu myös tulevaisuudessa. Ainakin suomalaisia kirjoja hän rakastaa ja niitä tulikin juuri tilattua 20 kpl (mm. Heinähattu&Vilttitossu -kirjoja, Risto Räppääjä-kirjoja, Koiramäki-kirjoja jne). Tosin noita kirjoja luetaan vielä äidin toimesta 🙂

    • Héléna   •     Author

      Tuo on hyvä, että lapsella on tosiaan nuo muutamat tunnit pelkästään suomenkielistä aikaa. Itsekin olen ajatellut, että ehkä ranska hoituu itsekseen. Minun ei tarvitse siitä varmaankaan kantaa huolta 😉

  2. Me olemme kokonaan suomalainen perhe, mutta lapset ovat kaksikielisiä. Vanhin aloitti saksalaisessa koulussa ummikkona ja oppi samoihin aikoihin lukemaan suomeksi (kodin tuella) ja vähän myöhemmin saksaksi, kun ensin oppi saksan kielen. Keskimmäinen ehti oppia saksan kielen päiväkodissa ja oppi koulussa sitä lukemaan ja kirjoittamaan ja vähän myöhemmin suomeksi samat taidot suht itsekseen. Nuorin ei vielä ole koulussa, mutta on kovin innostunut opettelemaan suomeksi lukemista ja kirjoittamista ja vähän jo osaakin. Ensi syksynä menee kouluun ja koulu saa sitten hoitaa saksan kielen opetuksen. Minä olen antanut näiden asioiden mennä pitkälti omalla painollaan ja lapsen kiinnostuksen mukaan. Mutta mitä isommaksi lapset kasvatvat, sen enemmän pitää kyllä alkaa kotioloissa kiinnittämään huomiota suomen kielen kielioppiin, sanavarastoon ja oikein kirjoitukseen. Niitä ei itsekseen opi. Jonkun verran lapset myös sekoittavat, etenkin opetteluvaiheessa, kirjaimien ja äänteiden kirjoitusmuotoja kielten kesken.

  3. Anonymous   •  

    Minä tein aikoinaan päätöksen, että en opeta lapsia lukemaan suomeksi ennen kuin osaavat hyvin lukea englanniksi, koska pelkäsin kielten erilaisuuden sekoittavan lukemaan oppimista. Mutta lapset oppivatkin itse lukemaan suomeksi! Englantia opetetaan lukemaan foneettisesti ja sitä samaa foneettista menetelmää käyttäen lapset oppivat lukemaan suomea. Ei heidän lukutaitonsa suomeksi ole lähellekään yhtä hyvä kuin englanniksi, mutta pystyvät kuitenkin suomenkielisiä tekstejä lukemaan. Oikeinkirjoitus onkin sitten ihan eri asia…

    • Héléna   •     Author

      Onpa hauskaa, että he oppivat lukemaan ihan itse! Nämä oppimismenetelmät ovat minulle vielä hepreaa, ehkä tulevat piakkoin tutuiksi!

  4. sari   •  

    Omalla painollaan ja aika sama meininkin, kuin tuossa Anonymous kirjoittaa. Kaksi lasta – neljästä –
    on tarvinnut niin paljon esim. ortofonia, että en ole heitä sen enempää prässänyt suomenopiskelulla. Kotona kun puhun aina suomea (ja olen ainut vanhempi kotona. Tiedän, että osaavat suomea “tarvittaessa”.

  5. Héléna   •     Author

    Se on selvää, ettei lasta kannata liikaa painostaa. Kukin on erilainen – heitä, jotka haluavat innokkaasti oppia, voi toki kannustaa.

  6. Jenni   •  

    Tavattoman mielenkiintoinen aihe, kävin lukemassa nuo teidän perheen tavatkin pitää suomi mukana arjessa, tuli välitön pullahimo 🙂 ja ihan parasta on kyllä lasten lausumat kielikukkaset ja samoin oivallukset eri kielistä. Ajankohtainen aihe lukemaan oppiminen meilläkin, ensi syksynä esikoisen luokalla (5-vuotiaana, apua) aloitetaan foneettisella menetelmällä englanniksi lukeminen. Minä en oikein edes tiedä mitä se tarkalleen tarkoittaa. Mielenkiinnolla jään seuraamaan ja odottamaan.

    • Héléna   •     Author

      Pullat on parhaita! Minä en oikeastaan ajatellut koko asiaa ennen kuin vasta nyt kun se tuli eteen. Tosi kivaa tätäkin on seurata sivusta!

  7. Maria   •  

    Asumme Pariisissa ja puhumme kotona suomea. Lapsemme on syntynyt Ranskassa ja nyt kuusivuotiaana CP-luokan aloitettua oppi lukemaan ranskaksi. Ei mennyt kauaakaan, kun hän alkoi lukemaan itse suomenkielisiä kirjoja lausuen sanat ranskalaisittain. Hän tajusi itsekin, ettei sana mennyt oikein ja alkoi “maistella” lausumaansa sanaa ja löysi näin oikean suomenkielisen lausumisen. Tätä kesti pari kuukautta ja tämän jälkeen hän oppi lukemaan suomeksi. Kirjoitus tosin ei onnistu, mutta mielestäni sillä ei ole mikään kiire. Opetellaan nyt ensin kirjoittaminen ranskaksi kaunokirjaimin, siinä onkin tarpeeksi haastetta.
    ps. Erittäin hyvä kolumni sinulta taas Hesarissa tänä aamuna, niitä lukee aina mielellään.

  8. Pingback: Lastenkirja, joka herätti kutitteli äidin hereille | Chez Héléna

Leave a Reply

Your email address will not be published.