Ilman Erasmus-vaihtoa kaikki olisi toisin

erasmus kamppa

Se oli tammikuun puolivälissä, vuonna 2000 kun istuin Charles de Gaullen lentokentällä ja yritin muistella, kuinka juustopatonki tilattiin ranskaksi. Oli nälkä ja edessä vielä tuntien odottelu. En silloin tajunnut, että Clermont-Ferrandiin olisi Pariisista päässyt paljon nopeammin junalla.

Edessä oli Erasmus-vaihto keskellä Ranskaa sijaitsevassa kauniissa pikkukaupungissa. Parhaiten Clermont-Ferrand tunnetaan maailmalla Michelin-renkaistaan ja niistä punaisista ruokaoppaistaan. Vasta myöhemmin opin, ettei Ranskassa kyseisen kaupungin maine kuitenkaan ole kummoinen. Kun täällä kerron viettäneeni Keski-Ranskassa yhden elämäni parhaimmista jaksoista, saan vastaukseksi usein hämmentyneitä pyrskähdyksiä. “C’est un trou. Se on reikä.”

erasmus Helena

Hällä väliä. Minä rakastin vaihto-oppilaskuukausiani täysillä. Nautin jokaisesta päivästä, tapasin mielettömiä ihmisiä eri puolilta maailmaa, opin ranskaa ja englantia ja join liikaa halpaa punaviiniä (ja olutta). Yliopiston lomaviikoilla kiersin maata, kävin etelässä, pohjoisessa ja idässä.

Se oli mahtavaa aikaa, hetken irtiotto kaikista niistä vaatimuksista, jotka odottelivat yliopisto-opiskelijaa Helsingissä. Kaukana tutuista ihminen saattoi sitä paitsi olla juuri sellainen kuin aidoimmillaan oli.

Ilman Erasmus-vaihtoa en varmaan olisi täälläkään nyt. En olisi oppinut ranskaa, ihastunut tähän äimistyttävään maahan, saati uskaltanut hypätä ranskalaisen miehen kyytiin. Tuon ajan parhaimpien kavereittenkin kanssa olen yhä yhteyksissä – yhtä heistä tapaan jokaisella Pariisin matkallani.

erasmus clermont

Rupesin muistelemaan Erasmus-aikaani luettuani brittiopiskelijoiden mahdollisesti menettävän Erasmus-oikeutensa Brexitin myötä. Se tuntuu minusta tosi surkealta ja epäreilulta. Yhtään ihmistä nimittäin en ole tavannut, joka kritisoisi Erasmus-järjestelmää. Erasmus-vauvojakin on kuulemma tässä maailmassa jo ainakin miljoona.

Näissä tunteellisissa tunnelmissa katsoimme viikonloppuna ihanan ranskalaisen elokuvan “L’Auberge espagnole”,  joka kertoo Erasmus-opiskelijoista Barcelonassa. Ah, mikä elokuva. Ihan kuin olisi parikymppinen jälleen. Millaisia vaihtomuistoja sinulla on?