Ilman Erasmus-vaihtoa kaikki olisi toisin

erasmus kamppa

Se oli tammikuun puolivälissä, vuonna 2000 kun istuin Charles de Gaullen lentokentällä ja yritin muistella, kuinka juustopatonki tilattiin ranskaksi. Oli nälkä ja edessä vielä tuntien odottelu. En silloin tajunnut, että Clermont-Ferrandiin olisi Pariisista päässyt paljon nopeammin junalla.

Edessä oli Erasmus-vaihto keskellä Ranskaa sijaitsevassa kauniissa pikkukaupungissa. Parhaiten Clermont-Ferrand tunnetaan maailmalla Michelin-renkaistaan ja niistä punaisista ruokaoppaistaan. Vasta myöhemmin opin, ettei Ranskassa kyseisen kaupungin maine kuitenkaan ole kummoinen. Kun täällä kerron viettäneeni Keski-Ranskassa yhden elämäni parhaimmista jaksoista, saan vastaukseksi usein hämmentyneitä pyrskähdyksiä. “C’est un trou. Se on reikä.”

erasmus Helena

Hällä väliä. Minä rakastin vaihto-oppilaskuukausiani täysillä. Nautin jokaisesta päivästä, tapasin mielettömiä ihmisiä eri puolilta maailmaa, opin ranskaa ja englantia ja join liikaa halpaa punaviiniä (ja olutta). Yliopiston lomaviikoilla kiersin maata, kävin etelässä, pohjoisessa ja idässä.

Se oli mahtavaa aikaa, hetken irtiotto kaikista niistä vaatimuksista, jotka odottelivat yliopisto-opiskelijaa Helsingissä. Kaukana tutuista ihminen saattoi sitä paitsi olla juuri sellainen kuin aidoimmillaan oli.

Ilman Erasmus-vaihtoa en varmaan olisi täälläkään nyt. En olisi oppinut ranskaa, ihastunut tähän äimistyttävään maahan, saati uskaltanut hypätä ranskalaisen miehen kyytiin. Tuon ajan parhaimpien kavereittenkin kanssa olen yhä yhteyksissä – yhtä heistä tapaan jokaisella Pariisin matkallani.

erasmus clermont

Rupesin muistelemaan Erasmus-aikaani luettuani brittiopiskelijoiden mahdollisesti menettävän Erasmus-oikeutensa Brexitin myötä. Se tuntuu minusta tosi surkealta ja epäreilulta. Yhtään ihmistä nimittäin en ole tavannut, joka kritisoisi Erasmus-järjestelmää. Erasmus-vauvojakin on kuulemma tässä maailmassa jo ainakin miljoona.

Näissä tunteellisissa tunnelmissa katsoimme viikonloppuna ihanan ranskalaisen elokuvan “L’Auberge espagnole”,  joka kertoo Erasmus-opiskelijoista Barcelonassa. Ah, mikä elokuva. Ihan kuin olisi parikymppinen jälleen. Millaisia vaihtomuistoja sinulla on?

17 Comments

  1. Terhipe   •  

    Mietittiin just tätä samaa miehen kanssa. Me ei kumpikaan olla oltu Erasmus-vaihdossa, mutta ystäväpiirissä on useita perheitä, joiden synty on jotenkin sidoksissa Erasmukseen. Mietittiin lähinnä siitä näkökulmasta, että miten yksi vaihto-ohjelma on muuttanut meidän sukupolven katsantokantaa maailmaan ja varsinkin Eurooppaan, joka meidän vanhemmille vielä oli täynnä rajoja, kummia kieliä, tyyppejä ja kulttuureja. Huisia!

    • Héléna   •     Author

      Se on ihan totta, että Erasmuksen myötä maailma pieneni. Silloin aikoinaanhan minäkin puhuin Suomessa aina Keski-Eurooppaan lähtiessäni, että nyt matkustetaan Eurooppaan. Eurooppa oli suuri ja kaukainen. Vieläkö niin muuten tehdään?

  2. Heli   •  

    Täällä yksi onnellinen Erasmus-opiskelija! Parhaillaan olen vaihdossa Montpellierissä, enkä päivääkään vaihtaisi pois. On kyllä surkeaa, jos briteiltä tosiaan viedään mahdollisuus osallistua Erasmukseen, sillä tämä on mahtava tapa laajentaa maailman kuvaa ja oppia muista kulttuureista. Olen jo nyt huomannut, kuinka vaikeaa on kuvailla kaikkia täällä saatuja kokemuksia, oppeja ja tuntemuksia ihmisille, jotka eivät koskaan ole asuneet ulkomailla.Vaihdossa ymmärtää, kuinka hurjan etuoikeutettuja me Suomessa olemme 🙂

    • Héléna   •     Author

      Montpellier on ihastuttava kaupunki! Nauti todellakin, vaikka itse olen nyt kyllä vähän kade. Vitsi kun vielä pääsisikin vaihtariksi!

    • Inkeri   •  

      Mä olin myös Montpellierissä vaihdosssa ja harjoittelussa 8kk 2011. Oli tosi hienoa aikaa. Biletin ja sain hirveästi uusia kavereita (ja opin mm. etteivät eteläeurooppalaiset opiskelijat- tai ketkään muut kuin pohjoismaalaiset opiskelijat..) saa opintotukea, tai sen suuruista että sillä tulisi toimeen.

      Ymmärsi taas kuinka etuoikeutettuja me pohjoismaalaiset olemme. Tein kuitenkin samaan aikaan myös ihan hirveesti opintoja – vaikka en osannut sinne mennessä oikeastaan kunnolla ranskaa. Ei muuta ku teoriat netistä englanniksi ja google translatella ranskaksi jne. Sisulla läpi harmaan kiven. 😀 Tein vielä lyhyen lukukauden päätteeksi harjoittelun yliopistolla, jotta jäisi kunnolla kielitaitoa. Parasta/hulluinta Ranskassa on tosin se, että koska muualta tulleita on niin paljon- et tee kauhean isoa vaikutusta kehenkään puolivillaisilla taidoilla (joista olet itse ehkä tosi ylpeä:D).

      Munkin on pitänyt saada aikaiseksi blogi jo vaikka kuinka pitkään.. Kuusi maata ja kolme maanosaa takana, jutun aiheet ei ihan heti lopu kesken. ;D

      Olen miettinyt Ranskaan takaisin muuttoa, mutta tosiaan jos kieltä ei osaa tosi hyvin niin hanttihommia joutuu tekemään, eikös vaan? Muutto ulkomaille kiinnostaa juurikin siksi, että ulkomaisella maisterintutkinnolla ei Suomessa näemmä tee oikeen mitään. :#

  3. Hanne   •  

    En Erasmus-vaihdossa, mutta kirjoituskeväänä Hesarissa (elettiin vielä sitä aikaa) oli ilmoitus jossa haettiin aupairia: “Asumme maalla meren rannalla lähellä Tukholmaa, meillä on hevosia ja koiria”. Sinne siis – ihan ex tempore väsäsin kirjeen. Valinta osui kohdalle lähes sadan hakijan joukosta. Aika monta vuotta, peräti vuosikymmentä myöhemmin tie toi Norjaan, mutta ilman Ruotsissa hankittua kielitaitoa en kyllä asuisi nyt täällä. Täälläkin on hevosia ja koiria, joten ympyrä on ikäänkuin sulkeutunut. Joskus olen miettinyt, että kai sitä olisi voinut kauemmaksikin lähteä, mutta ehkä tämä skandinaavinen maalaiselämä on kohtaloni :).

    • Héléna   •     Author

      Kuulostaa aivan mahtavalta. Ajatella, että sinäkin löysit paikkasi nuoren hankitun ulkomaankokemuksen ansiosta.

  4. Minna   •  

    Hei,

    Erasmus jäi väliin, vaikka sitä yliopistolla mainostettiin aika usein.

    Tyttäreni on juuri nyt Ranskassa Poitiers-nimisessä kaupungissa lukion kansainvälisyyskurssin myötä. Nuoret asuvat perheissä ja suuri yllätys on ollut englannin kielitaito. Perheiden teinit osaavat englantia vähän, vanhemmat vielä vähemmän ja erilaiset käännösohjelmat ovat kovassa käytössä 🙂 Tyttäreni on opiskellut ranskaa pari kurssia eikä sillä kovin hyvin pärjää…

    Tiedätkö, minkä verran englantia opiskellaan kouluissa? Kiitos, jos ehdit vastata tähän 🙂

    Minna

    • Héléna   •     Author

      Omat lapset ovat vielä pikkuruisia, mutta sen mitä olen tässä lähipiiriä seurannut niin aika vähiin se kielten oppiminen jää. Siis koulussa kyllä opiskellaan kieliä usein tokaluokasta alkaen, mutta näen, että opetustavat ovat usein aataminaikuisia.

      • Minna   •  

        Kiitos vastauksesta 🙂
        Eikös Ranskassa dupata ulkomaiset elokuvat, joten siinäkin menetetään loistava mahdollisuus oppia kieltä.

        Minna

  5. Nomadi   •  

    En ollut itse Erasmus-vaihdossa, mutta eräs tietty unkarilainen tyttö tuli Suomeen Erasmus-vaihtoon – ja on nyt vaimoni. Ei ole mikään klisee sanoa, että tuo systeemi taatusti muutti meidän kummankin elämämme täysin 😍

    • Héléna   •     Author

      Onneksi tuli! Näin se nähdään – vaihto oli varmasti hyvin rikastuttava kokemus teille molemmille 😉

  6. Veronique   •  

    Kevät 2005 kului Erasmus-vaihdossa Pariisissa ja siitä muistot ovat ehdottomasti elämäni kultaisimpia ja hulluimpia 🙂 Yhdyn siihen, että parasta oli kokea tämä maaginen kaupunki ja maa yhdessä samassa tilanteessa olevien vaihtareiden kanssa, kaukana Suomi-opiskelun velvoitteista! Erasmuksen aikana solmitut kaverisuhteet ovat myös kestäneet aikaa ja etäisyyttä, ollaan käyty kyläilemässä ja häissäkin puolin ja toisin. Erasmus-vaihto on ehdottomasti opiskelijan parasta aikaa <3

    • Héléna   •     Author

      Jos minä saisin päättää, opiskelijavaihto olisi kaikille pakollinen!

  7. Ulla   •  

    Niinkuin Minna totesit, Ranskassa niinkuin kai lähes kaikissa Euroopan maissa, tv-ohjelmat dubataan. Suomalaisten hyvään kielitaitoon on varmasti yhtenä syynä alkukieliset tv-ohjelmat. Meillä on toki myös korkeatasoinen opetus kouluissa.

  8. Laura   •  

    Myönnettäköön, että mulle au pair vuosi oli vaihto-opintoja mullistavampi. Tuli niitäkin tehtyä kaksin kappalein, mutta kai se on sitten vaan se ensimmäinen kerta yksin ulkomailla 😀 Tavalla tai toisella, kannustan ehdottomasti kaikkia viettämään hetken oman mukavuusalueensa ulkopuolella ja lähtemään maailmalle muutenkin kuin lomalle. Siinä kummasti muuttuu maailmankatsomus!

  9. TuuliaK   •  

    Lähdin syksyllä 2004 vuodeksi Berliiniin Erasmus-vaihtoon ja sillä matkalla olen vieläkin; pisin Suomessa sen jälkeen viettämäni aika taitaa olla 2 kk (se äityislomakesä :D). Ja voi miten vapauttava oli juuri se tunne kaukana kaikista läheisistä ja tutuista kun sai vihdoinkin olla oma itsensä! Nykyisin osaan olla oman itseni jo niiden(kin) läheisteni kanssa, mutta siihen totutusta roolista irrottautumiseen tarvittiin kyllä etäisyyttä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.