Palata kouluun meni hyvin. Kiitos hoitat lapset eilen.

tekstari-reunat

Mieheni lähetti minulle suloisen tekstiviestin. Sain häneltä luvan julkaista sen blogissani. Hän lähetti sen vietyään lapset loman jälkeen kouluun.

Vuodenvaihteessa mies nimittäin päätti herättää uinumassa olleen suomen eloon. Haparoivat ensiaskeleet otamme kirjallisessa kanssakäymisessä – se on hälle helpompaa kuin puhuminen. Elämäntilanteeseemme sopivaa kirjallisuutta mies meinaa etsiä lastenhuoneen muumikirjahyllystä.

poro2

Innostus suomen kieleen virisi Lapin reissullamme (klik), missä huomasimme kuopuksemme kielitaidon alkaneen luisua huomaamatta. Minä toki puhun pienokaisille aina suomea, mutta keskenään he puhuvat ranskaa, koulussa he puhuvat ranskaa ja isänsä kanssa he puhuvat ranskaa. Vaikka vaadin heitä vastaamaan suomeksi, en ehkä tarpeeksi usein korjaa kielivirheitä tai lauseisiin sukeltavia ranskannoksia.

Päätimme siis miekkosen yhdessä, että alkaisin puhua kotona vielä nykyistäkin enemmän suomea, esimerkiksi ruokapöydässä. Se kuitenkin tarkoittaa, että myös miehen pitää virittää korvansa taajuudelle suomi. En  nimittäin millään viitsisi kääntää kaikkea sanomaani ranskaksi. Eikä tämä ole mikään mahdoton vaatimus: onhan mies käynyt alkeiskurssit Suomessa.

En tiedä kuinka muissa kaksikielisissä perheissä toimitaan. Osaavatko tai ymmärtävätkö molemmat puolisot toistensa äidinkieliä? Siitä olisi kiinnostavaa kuulla enemmän.

Minä olen joka tapauksessa hirmu onnellinen nyt siitä, että oma mies harjoittelee suomea.  Odotan jo seuraavaa ihanaa tekstaria!!

 

 

20 Comments

  1. Ihana viesti 🙂 Myös minun mieheni uudenvuoden lupaus oli yrittää ryhdistäytyä suomen kielen opettelussa. Toistaiseksi hän on tavaillut sanoja jolloin apilla puhelimessa mutta ehkä tuo tekstiviestin lähettämine olisi hyvä idea, ne kun on yleensä aika simppeleitä!

    • Héléna   •     Author

      Ai sielläkin on samanlaisia lupauksia! Meidän pitää tsempata toisiamme, nyt ei saa lipsua tästä. Minustakin tekstarit on hyvä idea.

  2. Terhipe   •  

    Me oltiin just useampi viikko Suomessa, ja mies palautteli myös mieleen muutama vuosi sitten oppimaansa. Motivaatio olisi kova, mutta aikaa on aikuisella niin vähän. Passiivisella kielitaidolla pääsee jo pitkälle, kun ei tarvi toiselle kääntää kaikkea, mutta hienoa, että sun mies on alkanut myös käyttää suomea! Mä en yleensä käännä ruokapöytäkeskustelujani, ellei vartavasten kysytä käännöksen perään. En halua päästää liian helpolla 😉

    • Héléna   •     Author

      Hyvä, ettet päästä helpolla! Ajanpuute se tosiaan vaivaa meitä kaikkia. Tekstarit on siksi hyvä keino päästä alkuun.

  3. Sateenmuru   •  

    Suloista – ja suomikin sujuu ymmärrettävästi! Meidän kaksikielinen perheemme on vain kaksijäseninen, äidinkielinä suomi ja portugali – käyttökielenä englanti. Yritämme kuitenkin opiskella toistemme kieliä ja ilmaisuja aina vaihtelevalla aktiivisuudella: sainkin tänä aamuna äidiltäni tekstiviestin, jossa luki: “mitä Yeltsin sanoo suomeksi?”. Luulin tämän olevan jokin kompavitsi, kunnes selvisi, että mieheni oli alkanut päättää opiskella suomea, ja lähettänyt käännösohjelman avulla äidilleni viestin, jossa “please let’s start speaking in Finnish” oli kääntynyt muotoon “olkaa hyvä, Yeltsin puhuu suomea.” Tältä pohjalta ponnistamme! ^_^

    • Héléna   •     Author

      Ihan mahtavaa! Hyvä Yeltsin.

  4. Satu   •  

    Ihana 😊 Mun hollantilainen avomies toivottaa mulle joka ilta suomeksi “Hyvää yötä. Kauniita unia.” Aktiivisesti ei ole suomea opetellut mutta oppii sanoja kun puhun vauvalle. Yhteiset keskustelut kyllä käydään varmaan aina tulevaisuudessakin hollanniksi.

    • Héléna   •     Author

      Näin meilläkin ranska pysyy pääkielenä. Mutta hyvä, että suomeakin lisätään pakkaan!

  5. Petra   •  

    Ihana tekstiviesti! Meilla mies ymmartaa aika sujuvasti mutta puhuminen on rajallista, toivotuksia ja lyhyita lauseita osaa. Ellemme muuta Suomeen, tuskin sen vahvemmaksi taito kehittyy. Puhun tytölle suomea mutta en useinkaan kaanna miehelle, hyva aihe, tasta pitaakin joskus kirjoittaa.

    • Héléna   •     Author

      Niin, vaikeapa sitä on kummemmaksi kehittää, kun tarvetta ei ole. Mutta tekstareilla on kiva aloittaa. Niistä tulee sitä paitsi hirmu hyvä mieli.

  6. Maria   •  

    Ihanaa, kun saat tekstiviestejä mieheltäsu suomeksi! Kuopuksenne kielitaitoon liittyen, onko lähistöllänne Suomi-koulua viikonloppuisin tai tunnetteko alueellanne muita suomalaisia lapsia? Entä oletteko koskaan harkinneet suomalaista au-pairia?

    • Héléna   •     Author

      Meillä ei valitettavasti ole täällä Suomi-koulua, eikä au pairiakaan ole vielä tarvittu, mutta suomalaisten kavereiden kanssa toki vietetään paljon aikaa 🙂

  7. Meillä mies kirjoittaa välillä jotain (sms) pientä suomeksi, siitä tulee niin hyvä mieli. Ja ostoslistoja hän on jo pidempään kirjoittanut suomeksi. Niitä on kiva katsoa ja kommentoida, tuplavokaalit ja konsanaatit tuottaa ongelmia. Ja aika hyvin Suomessa ollessamme hän ymmärtää suomea tai mitä minä selostan (saatan jotain juttua selittää moneen kertaan). Joskus saattaa sanoa että ei pidä paikkaansa. 🙂

    • Héléna   •     Author

      Ostoslistat suomeksi! Tuohan on mahtava idea, ehdottomasti käyttöön.

  8. Ella   •  

    Moikka! Vielä ei kannata liikaa hätääntyä tuon suomen oppimisen suhteen. 🙂 Olen itse kaksikielinen (toinen vanhemmista saksalainen), ja opin hyvin saksaa siten, että minulle luettiin lapsena todella paljon kirjoja saksaksi ja katsottiin tv-ohjelmia. Koko lapsuus- ja teini-iän ajan vanhempani kannustivat minua lukemaan ostamalla saksalaisia kirjoja ja niiden avulla sanavarasto kasvoi tosi hyväksi, vaikka saksaa tuli silloin puhuttua vain vähän kotona.

    • Héléna   •     Author

      Ihana kuulla Ella! Kiitos kun jätit kommentin, voin huoahtaa hetkeksi.

  9. Anna   •  

    Todella ajankohtainen aihe meilla myos. Itse puhun tyttarelleni Suomea mutta “perheen kesken” kieli on aina ranska. Mies yrittaa hapuilla sanoja suomeksi mutta ilman pysyvampaa Suomessa oleskelua en usko etta tama projekti etenee ainakaan vauhdilla. ;D Tytar taytti vahan aikaa sitten 3 vuotta ja koulun han aloitti viime syksyna (paikallinen maternelle). Han ymmartaa suomea hyvin mutta ei suostu vastaamaan minulle suomeksi. Ja mita enemman “painostan” sita vahemman han vastaa edes ranskaksi. Minka ikaisena teidan muiden lapset alkoivat puhua sita “kakkoskielta”?

    • Héléna   •     Author

      Kiitos kommentistasi Anna! Meillä molemmat lapset ovat puhuneet sekasikiökieltä oikeastaan ensimmäiset vuotensa – tyttö enemmän, poika vähemmän. Varsinainen alamäki alkoi ranskalaisen koulun alettua, minkä vuoksi lomat Suomessa on kyllä oleellisia. Me yritetään noudattaa tätä mun epätieteellistä listaani liittyen suomen oppimiseen: http://chezhelena.com/2015/12/07/aiti-voitko-kuoria-minulle-pommin/

  10. Arto   •  

    Tästähän saa käsityksen, että “ulkomaalaiset” miehet ovat aika laiskoja opettelemaan suomen kieltä… Eiköhän kuitenkin perusolettamus ole se, että pariskunnan molemmat osapuolet näkevät vaivan ja opettelevat toistensa äidinkielet. Ei kait sitä muuten koskaan täysin opi ymmärtämään toista. Hollantilaisen vaimoni kanssa olemme jo lähes alusta alkaen noudattaneet käytäntöä “viikko hollantia/viikko suomea/jne” ja hyvin on toiminut. Molempien kielitaito on säilynyt ja karttunut, oli se asuinmaa sitten mikä vain! Ja lapsille puhutaan ainoastaan ja vain omaa äidinkieltä, myös ruokapöydässä. Ja pikku vinkki: Aku Ankka (tai Asterix) uppoaa aikuiseen paremmin kuin Muumi-kirjat 🙂

    • Héléna   •     Author

      En yleistä, puhun vain omasta elämästäni 🙂 Hienoa, että te olette löytäneet tavan pitää molemmat äidinkielit mukana arjessa. Harvinaiselta tuo ainakin minusta kuulostaa! Aku Ankka on varmasti parempi vaihtoehto – olet oikeassa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.