Puolison työmahdollisuuksista maailmalla

nicerent5

Meidän lapsillamme alkaa tänään loma! Illalla on lento toiselle puolelle Ranskaa sukuloimaan. Vielä olisi miljoonatriljoonaa juttua, joita pitäisi tehdä: pakata, pestä pyykkiä, tehdä laskututusta, hakea lapset, leikata seuraava podcast-jakso, tarkistaa deadlinet, kirjoittaa pari sähköpostia ja panna kuopus päikkäreille.

Tätähän tämä elämä nykyään meikäläisellä on: taiteilua kodin, lasten ja töiden välillä. Yhtään ei helpota, että työpiste sijaitsee kotona: työt eivät karkaa koskaan. Välillä olisi hyvä vaihtaa maisemaa,  ja tänään lääkärin luona käytyäni aloin vakavasti harkita työtilan hommaamista oman kodin ulkopuolelta.

– Madame,  teidän täytyy pitää huolta itsestänne, muuten te ette ole enää hyödyksi kellekään, vaihtoehtohoitoja tarjoava homeopaatti sanoi ystävällisesti.

Kyllä, näinpä vain siinä kävi, että minä olin vaihtoehtohoitoja tarjoavan lääkärin luona lasten kanssa. Vielä muutama vuosi sitten olisin hirnunut, jos joku olisi ehdottanut moista. Eihän homeopatia ole mistään kotoisin! Mon dieu!

homeopatia

Mutta uskokaa pois, niin sitä vaan kyyninenkin ihminen sopeutuu ympäröivään kulttuuriin. Ranskassahan homeopatiakin kuuluu paikallisen kelakorvauksen piiriin. Ensin lääkäri tutki lapset, sitten vuorossa olin minä. Makasin kiltisti laverilla kun lääkäri hieroi vatsaa ja selkää, kumisteli kulholla väriseviä ääniä korvaani ja kirjoitti reseptiin värikkäiden pilleripurkkien koodinimiä . Ihanaa! (Toisaalta – juuri nyt olen niin väsynyt, että todennäköisesti myös juurihoito olisi saattanut ajaa saman asian.)

Paitsi lääkäreihin, ulkomailla täytyy sopeutua myös uudenlaisiin työkuvioihin – varsinkin jos maailmalle lähtee puolison perässä. Jos olisimme jääneet pohjolaan, olisin ehkä yhä vanhassa tutussa työpaikassani ja kävisin joka päivä lounaalla ihanassa työpaikkaruokalassa mahtavan työporukan kanssa. Miss you!

Maailmalla olen halunnut jatkaa samoja hommia kuin ennenkin, eli suomenkielisen journalistin töitä. Koen nimittäin työni vahvasti osana persoonaani. Se tarkoittaa, että teen töitä etänä ja vastaan itse lähes kaikesta: aikatauluista, tarjouksista, uusien yhteistyökumppaneiden löytämisestä, haastatteluista, kirjoittamisesta ja kaikesta muusta. Se on kivaa ja haastavaa, mutta välillä myös stressaavaa. Usein on aamuja, jolloin toivon, että joku työntäisi käteeni päivän tehtävän. Tee tämä! Älä kysele! Deadline on seiskalta!

Sitten taas muistan kuinka ihanaa on se, että minne ikinä menenkin, työ seuraa perässä. Kellokorttia ei tarkista kukaan ja aikataulutuksesta päätän minä. Lastenkin kanssa ennätän olla ainakin vähän.

Onhan maailmalle lennähtänyt toki myös ihmisiä, jotka jäävät täysipainoisesti pitämään huolta kodista. Yksi tykkää kotihommista, toisella ei ole vaihtoehtoja. Ulkomailla molempien käyminen töissä ei välttämättä ole niin yksinkertaista kuin Suomessa. Tosi tosi pitkien työpäivin oheen on monissa maissa hommattava lastenhoitajia, siivoojia ja pyykkääjiä, mikä käy kukkarolle. On myös osallistuttava lapsen koulunkäyntiin ja sumplittava loma-asiat kuntoon kaukana isovanhemmista. Siitä on suomalainen kahdeksasta neljään -arki saatikka rentouttava loma kaukana.

Rohkeimpia mielestäni ovat kuitenkin he, jotka ovat valmiita vaihtamaan alaa lennosta riippuen asuinmaasta, joustamaan tarpeen tullen. Sellainen on esimerkiksi bloggaaja-Petra Turkista, jota haastattelimme podcastiimme tällä viikolla. Hän on onnistunut löytämään tasapainon perheen ja työn välillä, ja suhtautuu työntekoon avoimin mielin. Uusia juttua on kiva kokeilla ja niistä oppii. Sehän on vain työtä! Käykääpä kuuntelemassa ja oppikaa mukana.

9 Comments

  1. Ansku   •  

    Että tykkään teistä ulkosuomalaisäideistä, jotka tajuatte näitä ulkomaisen työelämän ja perhe-elämän yhdistämisen kommervenkkejä. Tykkäisin tässä vaiheessa tehdä jonkinlaisia osa-aikaisia töitä (täällä liikenneruuhkatkin jo tekee täyspäivätöistä vähintään ympäripyöreitä) siten että voisin itse viedä ja hakea lapset koulusta, mutta miten luoda sellainen skenaario. Siitäpä tässä opetellessa askel askeleelta. Olet hienosti luonut itsellesi sopivan työn siellä, chapeau! Aloitin Petran podcastia ja jatkan ehtiessäni. Hyvää ja rentouttavaa lomaa teille!

    • Héléna   •     Author

      Ihana Ansku! Juu, olen kyllä iloinen siitä, että tällainen tähän elämänvaiheeseen sopiva kuvio on järjestynyt. Se on totta, että Suomessa ehkä kuvittelin tämänkin jotenkin helpommin. Sitä ei osannut arvioida, kuinka erilaiselta arki voi toisessa maassa näyttää.

  2. Maria   •  

    Olen tavallaan hiukan kateellinen, että olet voinut jatkaa omia töitäsi ulkomailla. Perheemme asuu tällä hetkellä paikassa, josta en voisi saada töitä, tosin lasten kuljettaminen kouluun ja harrastuksiin ei onnistuisi, jos en olisi kotona ja myös lastenhoitaja olisi palkattava. Toisaalta olen onnellinen tästä tauosta työelämässä, nyt kun lapset ovat vielä pieniä. Saan viettää heidän kanssaan aikaa ja seurata ja ohjata heidän koulunkäyntiään enemmän kuin Suomessa. Toisaalta arkipäivät ja illat yksin lasten kanssa ovat välillä haastavia, kun tukiverkkoja ei ole, ja ovat kuitenkin vielä aika pieniä (ja asuinmaassamme vanhemmatkin lapset joutuvat pakosta olemaan hyvin riippuvaisia vanhemmistaan esim. liikkumisen suhteen). En halua miettiä vielä sitä, miten ihmeessä löydän muutaman vuoden päästä töitä alaltani, johon on muutenkin vaikea työllistyä, vaan nyt nautin tästä ainutlaatuisesta jaksosta elämässä.

    • Héléna   •     Author

      Maria, nauti ihmeessa jos vain kykenet! itsekin kieltamatta valilla mietin, etta onko tassa mitaan jarkea, sellaista juoksemista tama aina valilla on. Mutta koen tyonteon olevan minun omaa tarkeaa aikaani, josta saan valtavasti energiaa ja tyydytysta. Toisaalta minun tilanteeni saattaa olla toinen kuin sinun, mehan asumme miehen synnyinmaassa, missa minunkin on hyva loytaa itselleni jarkevaa tekemista. Tama nykyinen kuvio sopii hyvin elamantilanteeseemme.

  3. Kata   •  

    Me emme ole jättäneet lastenhoitajaa palkkaamatta taloudellisista syistä vaan siksi, että haastavissa ja muuttuvissa olosuhteissa on minusta ensiarvoisen tärkeää, että lapsilla on elämässään mahdollisimman paljon pysyvää. Mies tekee melko pitkiä päiviä töissä ja matkustaakin työn vuoksi aika lailla; minä puolestani edustan lastemme elämässä päivittäistä pysyvyyttä. Lastenhoitajan varaan en ole halunnut luottaa täällä edes osa-aikaisesti. On ollut aika hurjaa seurata vierestä miten tiuhaan lastenhoitajat monissa perheissä vaihtuvat syystä tai toisesta täällä Khartumin expatpiireissä: tämän kahden ja puolen vuoden aikana mitä olemme täällä asuneet on monessa tutussa perheessä ehtinyt olla lapsilla jo kolmekin lastenhoitajaa. En usko, että lapsille on ihan helppoa opetella toistamiseen luottamaan aina uuteen vieraaseen ihmiseen.

    Minä en ole mikään erityinen kodinhengetär enkä todellakaan maailman kärsivällisin äiti, mutta tunnen vahvasti, että oma paikkani on toistaiseksi kotona ja Marian tavoin nautin tästä tilaisuudesta olla lasteni kanssa. Ennen pitkää tämä elämänvaihe on ohi ja ihan innolla odotan sitäkin hetkeä: uskon vahvasti siihen, että elämä kannattelee ja töitä löytyy kun niiden aika on.

    • Héléna   •     Author

      Se on hienoa Kata, etta olet loytanyt oman paikkasi! Nauti ihmeessa kun osaat. Me olemme kaikki erilaisia. Itselleni tyo on valtavan tarkea onnen ja ilon tuoja, sellaista omaa aikaa, joka auttaa jaksamaan.

      Noista lastenhoitajista viela – uskon, ne ovat pitkalti persoonakysymyksia. Omassa lapsuudessani meilla hoitajat vaihtuivat tiuhaan ja rakastin heista ihan jokaista. Meilla kay nykyaankin usein hoitajia – esimerkiksi kun olen tyomatkalla tai kun meilla vanhemmilla on iltamenoja. Lapset tykkaavat heista valtavasti. Minusta on myos hyva, etta lapset tottuvat muuhunkin aikuisseuraan kuin omiin vanhempiinsa.

      • Kata   •  

        Täällä jos molemmat vanhemmat käyvät töissä lastenhoitaja usein viettää valtaosan arkiviikosta lasten kanssa ja saattaa olla apuna vielä viikonloppunakin. Kyse ei näissä oloissa siis useinkaan ole niinkään satunnaisista lastenvahtikeikoista vaan monet lastenhoitajat ovat töissä enemmän tai vähemmän kokopäiväisesti 5-6 päivää viikosta ja hoitavat usein paljon sellaisistakin asioista jotka minun näkemykseni mukaan kuuluisivat ensisijaisesti vanhemmille. Sellaisessa tilanteessa lastenhoitajasta tulee helposti lapselle hyvinkin tärkeä ihminen eikä aina näyttäisi olevan ihan helppoa jos läheiseksi tullut ihminen vaihtuukin uuteen.

        Itse en ole halunnut täällä etsiä edes satunnaista lastenhoitajaa lapsille vaan jaamme miehen kanssa lastenhoitovastuun toistaiseksi pitkälti ihan vain keskenämme. Mutta kyllä meidän lapsillamme paljon tuttuja ja läheisiä aikuisia silti on elämässään nykyään onneksi täälläkin. Koska meillä ei ole lastenhoitajaa sosiaalinen elämämme painottuu koko perheen menoihin ja olemmekin iloksemme tulleet läheisiksi useampien kivojen perheiden kanssa – lapset ovat keskenään ystäviä ja me vanhemmat samoin ja vastuuta otetaan puolin ja toisin koko porukan lapsista.

        Mutta persoonakysymyksiähän nämä ovat toki juurikin, ja olosuhteetkin vaihtelevat valtavasti maasta toiseen. Se mikä sopii yhdelle ei sovikaan toiselle. Ei auta kuin kuunnella itseään ja yrittää järjestää omasta elämästä mahdollisimman hyvä ja toimiva.

        • Yksis   •  

          Laitan lusikkani tähän soppaan todetakseni että tää lastenhoitaja asia liittyy paitsi lasten vanhempiin, niin myös lapsiin. On lapsia joille nannyjen vaihtuminen on lähinnä seikkailu ja toisille taas valtaisa tragedia. Meille jo vieras iltalastenvahti on senvertainen seikkailu että se on helpompi jättää tekemättä.

          Me ollaan molemmat töissä ja me ollaan ratkaistu tämä niin että se jolla on enemmän joustoa joustaa. Tällä hetkellä mä olen etsimässä uutta joustavampaa työtä, jotta Fredde saa taas enemmän aikaa omalle työlleen ja mä voin antaa enemmän kodille. Vuorovedolla siis.

          • Héléna   •     Author

            Hei! Anteeksi myöhäinen vastaukseni. Kyllä, olen Yksis kanssani myös samaa mieltä. Me olemme onneksemme löytäneet kolme erinomaista babysitteriä, joita kierrätämme. Lapset ovat alunperin tutustuneet heihin leikkipuistossa, eivät siis joudu tuntemattomien kanssa jäämään kotiin. Meillä lapset työntävät vanhempansa kotoa silloin kun hoitajat tulevat paikalle 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published.