Suomalaisen naisen dilemma

IMG_4857

Ah, törmäsin tänään Ylen sivuilla lempiaiheeseeni, nimittäin suomalaiseen parisuhteeseen! Suomalaisprofessori Timo Airaksinen on artikkelissa varsin suorasukainen. “Suomalainen nainen on vaativa”, hän sanoo ja minua nauratti. Ihan helppoja tapauksia tässä ei olla itsekään, mutta äkkiseltään moinen kuulosti pieneltä hyökkäykseltä.

– Naiset kontrolloivat: heillä on käsityksensä siitä millaista kieltä mies saa käyttää, miten saa pukeutua, kuinka voi puhua seksistä. Suomalainen nainen on hyvin vaativa. Näin Airaksinen selitti miehen tarvetta ottaa omaa äijäaikaa.

Jokunen aika sitten ajauduin juttelemaan Ranskassa asuvien suomalaisten naisten kanssa parisuhteista. Yhteistä meillä oli se, että miehet olivat muualta kuin pohjolasta. Toinen yhtäläisyys tuntui olevan se, että lähes jokainen meistä tunsi itsensä aikamoisen vahvaksi ja vaativaksikin naiseksi.

Porukan yksi nainen tituleerasi itseään projektipäälliköksi. Hän on uranainen ja työskentelee vaativissa tehtävissä suuressa ranskalaisessa yrityksessä. “Ja kotonakin olen sitten se oman elämäni projektipäällikkö”, hän nauroi. Ranskalainen mies ei kuitenkaan kuulemma kaikkea pomotusta purematta niele vaan pitää kiinni omasta päätösvallastaan, mikä pitää parisuhteen tasapainossa. “Suomessa olisin varmaan sinkku”, hän totesi lopulta ja hihitimme kaikki ymmärtäen. Suomalainen mies ei ehkä mahtuisi naisen organisaatiokaavioon.

Toinen rouva puolestaan ihmetteli suomalaisten sinkkunaisten määrää. Kolmas sitä, kuinka jotkut suomalaisnaiset puhuvat miehistään rumasti (lue aiheesta lisää täällä).

Pöytäkeskustelussamme tulimmekin nopeasti siihen epätieteelliseen tulokseen, että suomalaisissa ja ranskalaisissa miehissä on eroja. Yleistää ei tietty pitäisi, mutta äkkiseltään oli helppo sanoa, että Ranskassa miehet pitävät perheessä kovempaa jöötä. Mies pitää kiinni omasta paikastaan, vaikka puolisona olisikin  vaativa suomalainen nainen.

Johtuuko se kasvatuksesta – sitä pitää kysyä professoreilta. Selvää on kuitenkin, että oli kansallisuus mikä tahansa, tasapainoinen parisuhde saattaa monesta vahvasta pohjoisen akasta tuntua jopa ihan kivalta. Empaattinen ja  romanttinenkin voi olla vaikkei olisikaan TOSSUN ALLA. Valtataisteluakaan sen ei tarvitse olla.

– Aina ei voi olla sympaattinen ja empaattinen koti-isä, joka uhrautuu perheensä puolesta. Joku pakopaikka pitää olla, se on pakoa normaalista arjesta. Se on henkireikä, ihmiset joilla ei ole sellaista, ovat hyvin onnettomia, Airaksinen sanoo vielä jutussa.

Omaa aikaa pitää olla, ehdottomasti. Toivon mukaan joku tekee kuitenkin tutkimusta myös naisen tarpeesta omaan aikaan, sillä uhrautuu kai hänkin yhtälailla.

Kiva olisi myös kuulla, millaisia ovat esimerkiksi suomalaisten naisten ja ranskalaisten naisten erot. Olemmekohan me kovasti vaativampia kuin muut naikkoset?