Joulupukkisatu on tärkeä suomen kielen kannalta

joulupukki

– Äiti, miksi me kirjoitimme joulupukille suomeksi jos Papa Noël kerta puhuu ranskaa?

Olimme menossa miehen työpaikan järjestämään lasten joulujuhlaan. Tiesimme entuudestaan, että siellä kohtaisimme myös pukin.

– Noh, koska se ranskalainen lähettää sen sille oikealle pukille Suomeen…

Kröhöm kröhöm. Vielä meni täydestä.

Tässä sen nyt siis myönnän. Minä ylläpidän täysillä tarua joulupukista. Paitsi, että rakastan joulua, joulupukki myös kuuluu niihin maagisiin Suomi-juttuihin, jotka tekevät äidin kielen opettelemisesta ja kulttuurista jännittävää. Se on siinä samassa porukassa muumien, saunanlauteiden, nuotiomakkaroiden ja yöttömien öiden kanssa. Ne kaikki motivoivat oppimaan pohjoista kieltä. (Lue lisää suomen kielen ylläpitämisestä täältä.)

Itse en sitä paitsi ole koskaan ymmärtänyt, mikä joulupukkilöpinässä on mukamas niin pahasta.

joulukuusi

Huokasin SILTI helpotuksesta luettuani lastenpsykiatrista, joka antoi meille pupunkertojille synninpäästön. “Joulupukki on kokonaisuudessaan lapsen kehitystä tukeva perinne silloin, kun se on lapsen ja aikuisen yhteinen, iloinen asia”, professori Tuula Tamminen kertoo artikkelissa, jonka voit kokonaisuudessaan lukea Ylen sivuilta .

Joulupukkijutut eivät mietitytä ainoastaan suomalaisia vanhempia, vaan kyllä näitä taruja pähkäilevät myös ulkomaalaiset. Eilen vietimme iltapäivää naapurissa, missä ranskalaismammat miettivät, kuinka kauan joulupukkilöpinät vielä menevät täydestä.

– Viimeksi eilen tyttö kysyi, että miksi yksi rouva lähti kaupasta on niin monen joulupaketin kanssa. Minä selitin, että ehkä jollain on synttärit, naapuri kertoi.

Minä tunnen Ranskassa perheitä, joissa pukki tulee aattona kylään ja toisaalta myös heitä, joiden luona pukki vierailee lasten käytyä joulumessun jälkeen nukkumaan. Oli tarinan kulku millainen tahansa, samalla lailla vanhemmat supisevat ja hiiviskelevät ja rapistelevat lapsilta salaa. Se on ihanaa!

Itse en edes ole enää varma, uskooko viisivuotiaani oikeasti joulupukkiin, vai onko kyse haluamisesta. Taannoin nimittäin juttelin tyttäreni kanssa muumeista. Hän kysyi minulta, onko Muumimaailman hahmojen sisällä oikeasti ihmisiä.

– No, mitä sinä luulet? kysyin.

– Minä luulen, että siellä on ihmisiä.

– Mutta tiedätkö mitä, vaikka siellä olisi ihmisiä, aina voi kuvitella ettei niin olisi. Jos haluat, voit ajatella, että muumit olisivat ihan oikeita. Elämä on paljon hauskempaa kun kuvittelee juttuja.

– Joo, minä haluan kuvitella, että ne on oikeita.

17 Comments

  1. Mari   •  

    Täällä myös yksi äiti joka täydellä sydämellä syöttää lapselleen joulupukkisatua 🙂 7-vuotias on kyllä jo varmaankin keksinyt jujutuksen mutta ei ainakaan vielä ole näyttänyt merkkiäkään siitä,etteikö muka uskoisi. Todennäköisesti tänä vuonna huijaamme toisiamme ihan tasavertaisesti 😀

    • Héléna   •     Author

      Se on se hauskin vaihe 🙂 Minäkin muistan kyllä kuinka pikkuisena K-kaupassa näin pukin hatun alta mustia hiuksia, mutten sanonut kellekään. Siinä olisi mennyt omakin taika!

  2. Katsy   •  

    Täällä samoin 🙂 Meillä on joulukalenterikin semmoinen, että yksi partiolaisten kuvakalenteri, jonka kolmikko hyökkää yhdessä aina aamuisin avaamaan, ja ranskalaiset (sieltä ostetut) joulusukat roikkuvat seinällä, johon tontut käyvät tuomassa aina jotakin. Välillä eivät tuo mitään, mutta yleensä aina jotakin. Yleensä yön aikana, mutta viime yönä eivät olleet käyneet, mutta olivatkin siirtäneet kierroksensa päivälevon aikaan, jolloin tuovat sinne pienet jouluaiheiset askertelupakkaukset. Jouaattoaamuna tontut tuovat muutaman lahjankin jo. Ja loput muutamat tuo sitten itse joulupukki. Ja kyllä noi tontut itse asiassa saattavat tuoda jotkut pienet lahjat joskus tässä puolen välin kiepeilläkin myöskin. Minusta joulu on tosi ihanaa aikaa ja meillä pidettiin ihan kakku ja keksikahvittelut joulukuun 1. päivänä sen kunniaksi, että alkoi joulukuu. 4-vuotias kävi vähän väliä kurkkaamassa ulko-ovella, ja toisteli, että: “äiti, joulu on jo ovella! Siellä se on, mina näen…!

    • Héléna   •     Author

      Olen aina rakastanut jouluhössötystä ja sitä jännittävää odotuksen aikaa. Kuulostaa ihanalta tuo teidänkin aikanne!

  3. Petra   •  

    Samoin taalla, turkkilaisten mielesta joulupukki on kotoisin Turkin Demresta ja onhan siina tarinassa peraakin. Siellahan sijaitsee joulupukin kirkko ja se on varsinkin venajaa puhuvien matkailijoiden pyhiinvaelluskohde. No meidan pukki tulee Korvatunturilta ja meilla on viime vuosina ollut erilaisia esiintyjia pukkeina, ukki ei mennyt lapi koska tyttö tunnisti ukin sukat 🙂

    • Héléna   •     Author

      Voi ukki! Lapset on niin tarkkoja, sukatkin tunnistavat.

  4. Kata   •  

    Minä olen puolestani niitä jotka eivät yhtään pidä joulupukkisadusta… Ylipäätään vierastan sellaisia juttuja joiden juju on siinä, että osa porukasta tietää jotain sellaista mitä ei kaikille kerrota. Mutta ennen kaikkea joulupukkisatuilussa sotii minulla vastaan se, että haluan olla lasteni kanssa mahdollisimman rehellinen, että he tietävät voivansa aina luottaa siihen mitä heille sanon. En kyllä siis sinänsä usko, että joulupukista tarinointi lopulta erityisen haitallista olisi, mutta en toisaalta pidä sitä mitenkään tarpeellisenakaan. Me tuemme hyvinkin vahvasti lastemme mielikuvituksen kehitystä ilman joulupukkisatuakin, ja luulen, että meillä lapset ovat suomen kielestä innostuneita ihan siksi, että se on minun kieleni ja sillä tavalla tapa päästä erityisen lähelle äitiä ja äidin kotimaata. Joulupukilla ei siinäkään ole osaa eikä arpaa 🙂

    • Héléna   •     Author

      Kukin tyyylillään tietysti! Minä olen aina ollut jouluihminen ja rakastanut näitä joulusatuja. En muista siitä traumoja jääneen kun äiti kertoi nähneensä tonttuja ikkunan takana 🙂 Päinvastoin ihania, iloisia muistoja. Hyvä, että suomi-innostus pysyy jo äidin ansiosta! Minä itse huomaan, että pienet Suomeen liittyvät erityispiirteet (tietty äidin lisäksi) luovat lisäinnostusta kielen ja kulttuurin oppimiseen. Äiti kun puhuu ja ymmärtää ranskaakin…

  5. Venla   •  

    Minulla on jo teini-ikäinen, jolle on kerrottu joulupukkisatuja. samoin minulle. Kumpikaan ei ole kokenut sitä valheeksi vaan yhteiseksi saduksi ja osaksi joulun taikaa.
    Minun lapsuuden kodissani ei toisaalta myöskään koskaan kielletty sitä, että joulu on satujen ja tarinoiden aikaa, eikä sitäkään, että joululahjoja ostetaankin.Samoin olen itse kertonut näin aikanaan lapsilleni.

    Minä rakastan edelleen satuja ja ei siksi varmaan suuri yllätys, että yksi työni parhaita hetkiä on aina, kun näen uteliaat silmäparit kuuntelemassa jotain keksimääni tarinaa/ satua. Ja varsinkin näin joulun aikaan niitä on mukava kertoilla.

    • Héléna   •     Author

      Juuri näin meilläkin, valheeksi en todennut vaan yhteiseksi, iloiseksi jutuksi. Voin kuvitella, että työssäsi lasten parissa näillä saduilla voi herkutella.

      • Venla   •  

        On kerrottava vielä, että päiväkodin joulukalenterimme ( jota muuten askartelin kuunnellen Podcstejanne, toistamiseen)tontun nimi on Noel.

  6. Sandy   •  

    Olen samoilla linjoilla Katan kanssa. Minulla on 4-vuotias enkä koskaan halua olla tilanteessa, jossa lapsi tajuaisi, että kaikki nämä vuodet äiti on huijannut minua. Olen siis ihan suoraan sanonut, että joulupukkia ei ole oikeasti olemassa. Haluan myös, että lapsi ymmärtää lahjojen tulevan tietyiltä ihmisiltä ja näin ollen olevan kiitollinen heille niistä, eikä niin, että kaiken kunnian saa joku mystinen olento. Meillä on kuitenkin keskusteltu siitä, että joulupukki on eräänlainen leikki, jota aikuisetkin joskus leikkivät ja aina voi kuvitella, että joulupukki olisikin olemassa. Joulupukki on siis samanlainen satuhahmo kuin vaikka jättiläiset ja mörötkin.

    • Héléna   •     Author

      Hyvä kuulla myös tällaisia mielipiteitä. Meillä tosiaan lapsuudessa aina tehtiin itse lahjat läheisille (näin teemme yhä lasten kanssa) ja sitten oli joulupukin lahjat erikseen. Jossain vaiheessa usko pukkiin luonnollisesti laimeni, mutta usko tarinoihin ja satuihin pysyi. Valheeksi tai huijauksiksi en niitä kokenut lainkaan.

  7. Liza in London   •  

    Ihana kommentti tytöltä! Me saatiin lahjoja sekä Joulupukilta että Pakkasukolta, ekalta joulupyhinä ja toiselta uudenvuoden juhlissa 🙂 Saatiin kyllä lahjoja myös “suoraan” vanhemmilta ja isovanhemmilta. En muista, missä vaiheessa tajusin, että Joulupukki ja Pakkasukko ovat sosiaalisia konstruktioita, vai tiesinkö sen koko ajan – mutta mitään traumoja ei tosiaankaan ole jäänyt, ainoastaan erittäin lämpimiä muistoja. Itse asiassa joskus 10-15 -vuotiaana toimin itse Joulupukkina, tosin vain kirjeiden välityksellä: minua pyydettiin kirjoittamaan mummoni ystävien lapselle Joulupukin nimissä. Niinpä tämä pieni poika sai joka vuosi henkilökohtaisen, venäjänkielisen kirjeen pukilta Suomesta asti. Poika kuulemma ilahtui kirjeistä aina tosi tosi paljon, joten osallisuuteni huijaukseen ei kaduta. 😉

    • Héléna   •     Author

      Onpa hauskaa! Minun hollantilainen ystäväni juuri matkasi lasten kanssa isoisän luoksi Sankt Nikolausta juhlimaan. Ihania traditioita ja monikulttuurisissa perheissä tietysti saa kuoria kaikki kermat päältä ja juhlia moninkertaisesti.

  8. Belgian Lempi   •  

    Täällä toinen jouluhössöttäjä ilmottautuu :). Meillä on taruiltu sekä Joulupukista että Sinter Klaasista eikä kenellekään kolmesta lapsesta ole jäänyt minkäänlaista traumaa tahi sellaista tunnetta, että minun sanomisiini ei voisi luottaa. Enkä heille mistään valehtelekaan. Minä sekä lapset ollaan kaikki koettu, että nämä Joulupukki- jutut on olleet osa sitä hauskaa ja taianomaista lapsuuden jouluodotusta. Tosin meillä ei ole koskaan jouluaaton perinteeseen kuulunut pukin vierailu, on vaan taruiltu pukista ja jätetty lappusia jne.

    Lapset ovat siis nyt jo teinejä tai aikuisuuden kynnyksellä ja yhä edelleen ne, jotka asuvat kotona, haluavat pistää Sinter Klaasin hevoselle porkkanan ja sokeripalan ja laulaa ikkunasta joulukuun 5. päivän iltana muutamat Sinter Klaas- laulut pimeälle yötaivaalle, jotta Sint varmasti tietäisi, että meillä häntä odotetaan.

    Nämä on siis ja mun ja lasten hauskoja yhteisiä hetkiä, joiden yhteydessä tulee nostalgisesti muisteltua aiempia Sinter Klaaseja ja jouluja. Meillä siis joulunodotukseen liittyvät jutut ovat muodostuneet osaksi meidän perheen yhteistä tarinaa. Joku teinistä haluaa aina luekea ääneen Kunnaksen Joulupukki- kirjan ja Vilttitossun ja Heinähatun joulunviettoa luetaan kappale kerrallaan joulukuun iltoina iltateen yhteydessä.

    Mutta ymmärrän ihan hyvin ihmisiä, joita ei jouluhössötykset tai Joulupukki- tarinat innosta. Ei ihmetytä eikä kummastuta yhtään – kukin tyylillään näissäkin jutuissa. Jokaisella perheellä on ne omat juttunsa.

    • Héléna   •     Author

      Ihana kuulla Lempi, että meikäläisiä hössöttäjiä on muuallakin. Olen kokenut lapsuuden joulupukkihössötykset aivan kuten lapsesi: hauskana, yhteisenä joulunodotuksen aikana. Mutta kuten sanoit, kukin tyylillään. Jokaisen perheen joulu on erilainen.

Leave a Reply

Your email address will not be published.