Isä poissa, koti kaaoksessa

kurpitsa-tanssit

Isistä on hirveän helppo heittää vitsiä, oletteko huomanneet. Tietynikäisten lasten äidit tykkäävät kertoa juttuja puolisoista, jotka laittoivat lapselle kumpparit kouluun vaikka aurinko paistoi. Mistä se mies ne liian pienet vaatteetkin onnistuikin kaivamaan? Hah heh hih. Se laittoi lokakuussa Pekalle hikikuumat lasketteluhanskat, ajattele! Sitten on niitä tarinoita, joissa lapset söivät pelkkiä lihapiirakoita ja mäkkiruokaa kun mamma oli viikonlopun poissa. Lasten rytmikin on ihan hukassa, mitä mä nyt teen!

Olen minäkin moiseen syyllistynyt, mutta lupaan nyt, että se on loppu. Ikinä en enää.

kurpitsaportaat

Meillä perheen isä, alias papa on nimittäin ollut pitkän viikonlopun poissa surffireissussa. Eilen illalla kun katselin lapsille valmistamaani gourmet-illallistani eli nakkimunakasta ja totesin että nokkelaa äijävitsiä voisi kyllä ihan hyvin heittää minun selviytymisestäni. Lauantaina aamiaiseksi lapset olivat syöneet omatoimisesti keksejä jotta sain nukkua. Lounasta nautittiin sushi-ravintolassa, välipalat tuttavan luona ja sitten se illallinen… oli ravitsevaa nakkimunakasta. Olin jäänyt tuttavan luona suustani kiinni ja ajanut harhaan, minkä seurauksena olimme kotona pitkälti iltaruoka-ajan jälkeen. Oli kiire saada kirkuviin suukkosiin ruokaa.

– ÄITIIII! Mulla on hirrrvee nälkä, oli kuopus huutanut moottoritiellä. Minulla kädet tärisivät ja kylmä hiki kohosi otsalle. Nyt on pakko löytää kotiin.

lapset-kurpitsa kurpitsamyyja%cc%88t

Talon hiljennyttyä, keittiötä siivotessani mietin, että olisinpa ottanut räikeistä onnistumisistani kuvia. Mutta toisaalta: eihän tällaisia mutsipisteitä pitäisi julkisesti jakaa. Kuka nyt myöntäisi pärjäävänsä äitinä kehnosti?

En siltikään jaksa uskoa, että olisin  ainoa nainen, joka kokisi toisen vanhemman poistumisen kuvioista ajavan muun perheen arkitoimet vapaaseen syöksyyn. Molempia tarvitaan jotta paketti pysyy kasassa, ja papa vaan on meistä huomattavasti järjestelmällisempi. Kahteen päivään en ole tytön tukkaakaan harjannut, koska en ole löytänyt harjaa.

On meillä kaikesta huolimatta ollut lasten kanssa himputin kivaa.

chateauneuf

kurpitsa

Koska en epäonnen hetkistä kuvia onnistunut nappaamaan, tarjoan tässä ohessa upean Chateuneuf-Grassen kurpitsajuhlien kuvia. Sinne sentään onnistuin jälkikasvuni sunnuntaiaamuna viemään ja kaikki meni suurin piirtein niin kuin pitikin. Hauskaakin oli! Lounaaksi tapahtumassa ostettiin kurpitsakeittoa ja ranskanperunoita. Arvatkaapa ihan huviksenne mitä lapset lopulta söivät?

Onneksi isä tulee illalla kotiin.

 

18 Comments

  1. Kata   •  

    Mulla on yksinhuoltajaviikko takana – mies lähti Zimbabween työmatkalle varhain viime sunnuntaina ja tuli takaisin eilen lauantaina puoliltapäivin. Vaikka pyöritänkin arkea yleensäkin aika paljon itsekseni sillä välin kun mies on töissä, me pelataan miehen kanssa tavallisesti aika hyvin yhteen mitä tulee lastenhoitoon ja siis todellakin huomaan kun hän on poissa. Kolme lasta ja kolme koiraa pitivät mut tehokkaasti liikkeellä läpi viikon! Muutamakin ateria oli viikon aikana vähän sinnepäin ja yksi koirista muun muassa ehti syödä sohvatyynyn kun multa silmä vältti… Kaikkeen venyy kun on pakko mutta on vaan kyllä kaikin puolin ihanaa kun ollaan taas koko porukka koossa.

    • Héléna   •     Author

      Oh, kokonainen viikko! Minun huushollissani koira olisi ehtinyt syödä aika monta sohvatyynyä. Kyllä se vaan tosiaan on kivaa kun on porukka taas koossa.

  2. Terhi   •  

    Meillä myös mies matkustaa paljon työnsä vuoksi ja yh-viikot on jo tuttua juttua. Mutta joka ainoa kerta olen todella väsynyt ja varsinkin jos niitä on vaikka kolme peräkkäin. Vaikka minä olen se “organisaattori” perheessä ja huolehdin ruoka-sekä vaateasiat kuntoon ym päivittäiset, jo pelkkä päiväkotiin vieminen tai iltasadun lukeminen toisen toimesta on PLUSSAA! Olen monesti miettinyt miten ihmeessä yksinhuoltajat jaksavat päivästä toiseen? Hatun nosto heille 👍🏻

    • Héléna   •     Author

      Niinpä juuri Terhi! Pienikin juttu – vaikka nyt se astianpesukoneen tyhjennys on plussaa. Olen sillä tavalla onnekkaassa asemassa, että meillä kotihommat jaetaan aika tasan – tietty minä hoidan enemmän esimerkiksi lomilla, koska pystyn freelancerin töiltä miestä paremmin joustamaan. Hatunnosto yksinhuoltajille.

  3. Yksis   •  

    Oi, mä en koskaan ole ymmärtänyt sitä panettelua etteikö isästä olis lapsiaan hoitamaan. Se on äitien luomaa illuusiota ja pahimmillaan siihen on syynä se ettei isällä ole oikeutta osallistua, koska se ei kuitenkaan mukamas osaa yhtään mitään.

    Meillä Fredde hoitaa lapset aamuisin kouluun ja iltapäivisin koulusta kotiin. Siis, myös vaatteet sään mukaan, koululaukut ja muut tilpehöörit. Fredde siivoa kodin ja kun Fredde on muutaman päivän työmatkalla Nevadassa on mulla täysduuni pitää koti edes jossakin kuosissa kun se automaatti siivooja puuttuu taustalta, se joka laittaa tiskit tiskikoneeseen, vaatteet kaappiin, korjaa lelut lattioilta ja pyyhkii hellat ja pöydät.

    Siinä sivussa mun armas siippani sit kuitenkin hoitaa vielä oman duuninsa, paimentaa kymmenpäistä tiimiään ja palaveeraa niin Singaporeen, Irlantiin kuin Intiaankin. Mä selviydyn hädintuskin töihin tohon viidentoistamailin päähän ja takaisin, ja saan ruokaa pöytään ja pyykit pestyä.

    Syvä kunnianosoitus perheen isälle siis!

    • Héléna   •     Author

      Kyllä Yksis, juuri näin. Eivät nämä kotihommat mitään avaruustiedettä ole – ne oppii tekemällä kuka tahansa. En ymmärrä miksi niiden pitäisi olla jotenkin “luonnostaan” naisten hommia tai “vaikeita miehille”. Harjoituksen puutetta vain jos hei heti onnistu.

      Sinun miehesi kuulostaa mielettömältä! Tosi hienoa, että olette pystyneet organisoimaan arkenne noin. Iskät on huippuja.

  4. Anu / Matkakuume   •  

    Eihän tuo nyt ole mitään kehnoa äitiyttä vaan ihan tavallista elämää. 🙂 Helpompaa sitä arkea on pyörittää, kun on kaksi käsiparia tekemässä asioita. Olen huomannut sen ihan tälleen lapsettomanakin: miten ihanaa on, kun puoliso on tehnyt ruokaa ja tiskannut kotona, kun on itsellä päivä venynyt pitkäksi – ja välissä sitten tehdään tämä toisin päin. Kiva, kun jaoit viikonloppukuulumisianne ja kun saatte papan takaisin kotiin!

    • Héléna   •     Author

      Olet Anu ihan oikeassa! Helpompaa on arjessa kun hommat jakaa.

  5. Sari   •  

    En nyt muuhun ota kantaa, mutta vaikuttaa siltä, että pitäisit nakkimunakkaan tai vastaavan ns helpon safkan laittajia jotenkin ala-arvoisina ja huonoina äiteinä. Sanoit: Kuka nyt myöntäisi pärjäävänsä äitinä kehnosti. Mitä sen on väliä jos mukelot syövätkin aamupalaksi keksejä tai lounaaksi jotain ravintolassa? Eikö tuo ole vain normaalia elämää? Välillä tuntuu että jotkut ovat niin tippuneet tavallisen arjen kyydistä ja kaiken pitäisi olla jotenkin erityistä ja hienoa ja pro, joita voi sitten muille mutseille vähän kehuskella. Nakkimunakas on sitä paitsi herkkua.

    • Héléna   •     Author

      Sari, en todellakaan pidä ala-arvoisina! Itsehän olen juuri sellainen. Ranskalaisessa perheessämme tietysti harvoin syödään nakkimunakasta iltaruuaksi, mutta se johtuu ehkä enempi vallitsevasta ruokakulttuurista ja ruuanlaitosta tykkäävästä miehestäni kuin kuin muusta. Nettimaailmassa tuntuu kuitenkin olevan normaalimpaa revitellä niillä onnistumisilla kuin tavallisella elämällä / epäonnistumisilla. Siitä voi helposti jäädä kuva, että sellainen jatkuva superonnistuminen olisi joillekin ihan tavallista elämää.

      • Venla   •  

        Etpä kyllä ole yhtään sellaisen oloinen, että muissakaan asioissa luokittelisit äitejä/muitakaan hyviin tai huonoihin.
        Päinvastoin, ainakin blogistasi välittyy avarakatseisuus ja kyky hyväksyä ihmiset sellaisenaan.
        Tunnut seisovan jämäkästi jalat maassa.

        • Héléna   •     Author

          Kiitos Venla! Ehdottomasti olen sitä mieltä, että kukin äiti / perhe etsii omannäköiset tapansa toimia. Tässä tekstissä oli vain tarkoitus valaista vähän miestenkin tärkeää merkitystä arjessa ja tietysti myös sitä, ettei kaikki ole vaaleanpunaista höttöunelmaa.

  6. Petra   •  

    Turkissa olen jatkuvasti vastakkain sen asian kanssa, etta paikalliset naiset eivat halua luovuttaa aitiydesta palaakaan miehille. Aitin rakkaus se on ihan toisenlaista, aidin tekema ruoka, kylla vaan aiti osaa mutta isa ei jne. Olen meilla arjen pyörittaja koska mulla on enemmin aikaa mutta meilla mies on se jarjestelmallinen, joka hoitaa laskut ja muistaa milloin vakuutukset eraantyy. Ja kylla vaan, nakkimunakas on liiankin yleinen iltaruoka meilla kun ollaan illat tytön kanssa kaksin, baban vapaalla sitten pöydassa on huomattavasti hienommat baban loihtimat ruuat.

    • Héléna   •     Author

      Petra, näen, että tuo naisten ajattelutapa on valloilla paljon myös Ranskassa. Ystäväni ihmetteli ääneen kun näki miehen omatoimisesti tyhjentävän pesukoneen. Mitä ihmettä? Kyllä nainen hoitaa kotihommat. Hyvä, että olette kuitenkin löytäneet tasapainon huushollin hommien välillä.

  7. Terhipe   •  

    Täällä oli loppuviikko aika samanlainen, koska mies oli työmatkalla. Yksi iltapäivä kävin kaupassa, ja ostoskoriin oli eksynyt muiden mukaan kalapuikkoja, soijanakkeja sekä nakkisämpylöitä. Kotimatkalla tilasin vielä pitsan, koska kotiinpääsy näytti sen kuin pitenevän, että en olisi enää ehtinyt edes nakkeja tai kalapuikkoja paistaa. Kyllä pitää osata ottaa vähän rennommin, ainakin silloin kun ei enempään repeä 🙂 Kyllä miehestä on apua, vaikka se sitten olisi vain iltakylpy ja -satu silloin tällöin. Ne päivät kun tietää nekin vielä tekevänsä ja lukevansa yksin on kyllä kaikkein pisimpiä – mutta kyllä nekin jaksaa, koska jokainen meistä tarvii omaa tilaa – ja jos sitä saa, haluaa sitä toki toisellekin antaa.

    • Héléna   •     Author

      Apua! Mä aloitin jo kauan sitten tähän vastaamaan, mutta näemmä jäi. Kiitos ihana Terhi vertaistuesta, mua nauratti toi pitsa. Mutta kuten sanottua, mies tuli niin onnellisena surffilomaltaan, että koko perhe voi entistäkin paremmin.

  8. Maria   •  

    Olen ollut viime aikoina paljon lasten kanssa keskenään (+koira), puolison ollessa töissä toisessa maanosassa. Vaikka olen huomannut, että ajanmyötä tilanteeseen vaan tottuu, niin kyllä jatkuva suunnittelu ja aikataulutus välillä ärsytti. Varsinkin kun pienin lapsista on vielä niin pieni, ettei häntä voinut jättää kotiin koiran lenkkien ajaksi. Harrastuskuskauksia mahtui viikkoon vähintään kuusi. Ja olin lisäksi itse myös töissä. Heti kun joku sairastui niin pakka oli sekaisin.
    No, hyvä seuraus tästä oli se, ettei viikonlopun tai viikon yksinhuoltajuus tunnu juuri enää missään.

    • Héléna   •     Author

      Kyllä siihen varmasti tottuukin, mutta ärsyttäähän se tietysti se jatkuva organisointi ja vastuu lasten arjesta. Meillä lapset tosiaan on niin pieniä, ettei heitä voi jättää yksin kotiin. Jos toista viedään johonkin, viedään kumpaakin.

Leave a Reply

Your email address will not be published.