Yhä useampi ranskalaisnainen valitsee nuoremman miehen

lecannet3

Seurasin taannoin kiinnostuneena pikkukohua siitä, kuinka psykologian kirjassa kerrottiin naiset viehättyvät vanhemmista ja hyvässä asemassa olevista miehistä. Esimerkkinä oli kuva presidenttiparista. Sittemmin aiheesta kirjoitettiin laajemmin: kävi ilmi, että kaikkialla maailmassa naiset tuntevat vetovoimaa hieman vanhempiin miehiin.

Niin se on tietty omallakin kohdalla. Mies on kaksi vuotta minua vanhempi, mikä on myös Ranskassa yleinen pariskuntien ikäero. Täällä 56 prosenttia pariskunnista on kaltaisiamme. Kolmannes pareista ovat puolestaan saman ikäisiä.

Mutta yllättävää olikin lukea, että kasvussa ovat parit, joissa nainen on miestä vanhempi. Prosentti on kuitenkin moniin muihin maihin verrattuna pieni: heitä on 16 prosenttia kaikista ranskalaispareista. Vielä vuonna 1960 luku oli 10 prosenttia. Suomessa tässä asiassa ollaan edellä, siellä lukemani perusteella jopa viidenneksessä pareista nainen on vanhempi. Eikö muuten olekin mielenkiintoista!

Muodikkaaksi tämän ilmiön Ranskassa tekee tietysti se, että yksi tämän hetken puhutuimmista poliitikoista, entinen valtiovarainministeri Emmanuel Macron on naimisissa itseään 20 vuotta vanhemman naisen, Brigitte Trogneux’n kanssa (klik!).  63-vuotias Trogneux on Macronin entinen opettaja. Jos merkit pitävät paikkaansa, hänestä kuullaan lähiaikoina vielä paljon paljon lisää. Macronin uskotaan nimittäin pyrkivän presidenttiehdokkaaksi.

Brigitte Trogneux tai Brigitte Macron, joksi häntä myös tituleerataan, on upeassa kunnossa. Sama koskee tietysti kuuluisaa televisiopersoonaa Claire Chazalia, 60, jonka pitkäaikainen puoliso oli häntä reilut 20 vuotta nuorempi Arnaud Lemaire (klik!).

eclair

Tällaisestä keski-ikää lähestyvästä naisesta on tietty tosi hienoa, että kaikenlaiset naisen ikään kohdistuvat asenteet muuttuvat. Toisaalta, kun näistä julkisuuden naisista lueskelin, en voinut samalla olla pohtimatta ranskalaisten naisten laihuusihanteita.

Ranskalaiset naiset kuuluvat  Euroopan hoikimpiin, mutta samalla he ovat erinäisten tutkimusten myös kaikkein eniten huolissaan painonnousustaan. Täällähän ihannenainen tuntuu olevan paljon suomalaista sisartaan hoikempi, sekoitus sumusilmäistä Carla Brunia ja linnunluista Vanessa Paradis‘ta.

IMG_0732

Jotkut artikkelit kertovat jopa naisista, jotka eivät pyöreytensä takia saa työpaikkaa. Ylipaino on monen ranskalaisen mielestä merkki siitä, ettei ihminen osaa huolehtia itsestään. Surkeata, jos se oikeasti pitää paikkaansa. Elämä on nautinto – varsinkin tässä maassa.

Toisaalta niinhän se on, että Macronin, Brunin ja Chazalin todellisuus on tyystin toista kuin oma arkeni tavallisessa eteläranskalaisessa pikkukaupungissa. Yhtäkään Vanessa Paradisen kaltaista naista en ole näillä kulmilla tavannut, enkä tosin montaa ylipainoistakaan. Puhumattakaan nyt pariskunnista, joissa nainen olisi miestään vanhempi, saati valmiiksi hoikkia naisia, jotka olisivat jatkuvalla laihdutuskuurilla. Ruoka-ajoista pidetään tiukasti kiinni, mutta paineita puoleen tai toiseen ei tunnu liiemmin olevan.

Voi toki olla, että nämä asiat kuuluvat niihin, joista ei ääneen puhuta. Itse mietin, että jo se, miltä ympäröivät ihmiset näyttävät ja käyttäytyvät, vaikuttaa omaankin olemiseen. Ainakin niin on käynyt Ranskassa itselle: ilman ripsaria ei tule kodista enää lähdettyä. Välipalatkin ovat jääneet.

Vai mitä mieltä olette?

 

9 Comments

  1. Anonymous   •  

    Hei Helena, kiitos mainiosta blogistasi! Muutaman kuukauden olen juttujasi seurannut ja niistä kovasti pitänyt. Luen blogiasi yleensä kännykällä ja lukukokemusta hieman häiritsee tekstin isokokoinen fontti ja pitkät rivivälit, olenkohan ainoa? 🙈 Nyt sivua joutuu jatkuvasti skrollaamaan kesken lauseen, eli normaalikokoinen fontti ja rivivälit olisivat tervetullut muutos. Eli pienenpieni muutosehdotus tässä, jos otat niitä vastaan 😊 Ihanaa syksyn jatkoa sinne etelä-Ranskaan!

    • Héléna   •     Author

      Kiitos paljon palautteestasi! Mulla ei ole ollut tuota ongelmaa oman kännykän kanssa, mutta ehdottomasti voimme testailla uutta. Olenkin miettinyt, että millä tavalla voisi blogin kasvoja kohottaa.

  2. Mari   •  

    Asuin aikoinani kokonaiset neljä kuukautta lounaisessa Ranskassa ja sinä aikana vaihdoin väljät college-puserot tyköistuviin puseroihin 🙂 Eli kyllä asuinympäristö vaikuttaa! Nyt olen asunut 16 vuotta Tukholmassa mutta olen jo sen verran “sokea” tämän asuinympäristöni suhteen etten osaa sanoa mitä olisin muuttanut olemuksessani…

    • Héléna   •     Author

      Hyvä, etten ole ajatuksineni yksin!

  3. Anonymous   •  

    Jep, kyllä ympäristö vaikuttaa. Mulla useampikin ranskatar ystävinä nyt täällä Belgiassa ja olen aikanani asunut muutaman vuoden Ranskassa. Mulla sellainen olo, että se, mitä Ranskassa pidetään naisten normaalina syömiskäyttäytymisenä, luokiteltaisiin varmaan monessa muussa maassa jonkin asteiseksi syömishäiriöksi.

    Se oman syömisen kontrollointi on todella kovaa ja selvästi sisäistetty jo ihan pienestä. Tärkeää siinä tuntuu olevan myös se, että julkisesti eli kun syödään muiden kanssa “nautiskellaan” ja ollaan kovasti gourmandia. Kukaan ei koskaan tunnusta olevansa millään dietillä ja kaikki “rakastavat” juustoja jne. Jos kuitenkin vietät viikon näiden naisten kanssa, tajuat, että päivän mittaan he eivät syö käytännössä mitään ja iltaruualla sitten tehdään hienostuneen hienovaraisesti numeroa siitä 20 g briepalan syömisestä.

    Koska ranskalaiselle naiselle on maailman tärkein asia, että hän on luonnostaan hoikka ja voi mukamas huoletta syödä mitä vaan. Vaikka tosiasiassa tosiaan sitä syömistä ja painoa kontrolloidaan aivan koko ajan.

    Belgian Lempi

    • Héléna   •     Author

      Se on totta, että monet naiset tuntuvat pärjäävän pienillä annoksilla. Tai ainakin hyvin harvalla syömisellä. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että ruokaa kontrolloidaan. Toisaalta mielestäni on hyvä, että sitä vähän katsookin mitä suuhunsa panee. Suomessa vieraillessani taas aina äimistyn, kuinka monet ovat jollain tavalla “ruokarajoittuneita”. On huomattava määrä allergioita, vegetarismia, vegaaneja, elävän ravinnon syöjiä ja muita, joita Ranskassa taas saa etsimällä etsiä. Ei siinä ole missään nimessä mitään pahaa (olen itsekin allergikko), mutta isolta erolta se tuntuu.

  4. Katsy   •  

    Minulla kyllä jäi 9 kk:n kokemuksesta Etelä-Ranskassa mieleeni se, että olin suorastaan vähän ihmeissäni, että meillä töissä ainakin porukka söi ihan kunnollisen lounaan, makeine jälkiruokineen. Suurin osa söi omia eväitä (noin 20 henkeä joka päivä samassa ruokailutilassa). Kasvisten määrä oli minusta yllättävän ja järkyttävän iso ja monipuolinen, verrattuna keskimäärin suomalaisiin, ja minusta sekin, että järjestään jokainen söi jotain makeaa jälkiruoaksi. Ellei sentään vanukasta joka päivä, niin vähintään keksipaketti, jossa oli 3-4 keksiä! Muutenkin minulle jäi käsitys, että porukat kävivät perheineen melkein joka viikonloppu syömässä ravintolassa. Ja pitkän kaavan mukaan, ihanine jälkiruokineen. Ja todella sopusuhtaista porukkaa olivat kaikki. Ei yhtään ylipainoista, mutta ei ketään langan laihaakaan. Ihan normi painoista porukkaa. Minä olen kyllä siis omien kokemusteni kautta tullut siihen tulokseen, että joku ihme juttu siellä on, mikä pitää ihmiset ok painossa. Olisko kasvisten ja hedelmien suuri määrä päivittäin. Vaikka siihen tulisikin sokeria ja rasvaa päälle, niin jos ne tekee silti tehtävänsä?

    • Héléna   •     Author

      Jälkiruoka on todella oleellinen osa ranskalaista ateriaa! Sen olen oppinut kantapään kautta, että vähintään jogurtti pitää olla tarjolla. Minä luulen, että kyllä Ranskassakin ihmiset miettivät minkä verran syövät ja pitävät huolta, ettei esimerkiksi välipaloja harrasteta ollenkaan. Siinä varmasti on ainakin yksi syy sutjakkuuteen.

  5. Belgian Lempi   •  

    Tuohon suomalaiseen “ruokarajoittuneisuuteen” olen itsekin kiinnittänyt huomiota. Allergiat ja keliakiat ei ihmetytä ja esim. keliakiaa ei monessa maassa olekaan niin paljon kuin Suomessa. Mutta erinäköisten “muuten vaan” erityisruokavalioiden noudattaminen tuntuu olevan tosi yleistä. Ehkä kasvissyöminen on yleistymässä täällä Belgiassa nuorten keskuudessa, mutta muuten ihmiset tuntuvat olevan hyvin kaikkiruokaisia.

    Ai niin, onhan täällä flaamipuolella tietyissä “bobo”- porukoissa spelttivillitys.
    Muuten saa aika huoletta kokkailla isommallekin ruokavierasjoukolle ilman että tarvitsee miettiä, mitä raaka-aineita voikaan kenellekin käyttää.

Leave a Reply

Your email address will not be published.