Yhteinen harrastus: rantahifistely

esterel1

Jotkut rakastavat laskettelua, toiset vaeltavat vuorilla, kolmannet pelaavat jalkapalloa. Facebookista luen, kuinka puoli kaveripiiriä kuskaa jälkikasvua jääkiekkotreeneihin ja leipoo mokkapaloja. Toiset pelaavat golfia pikkuisten kera. Eikö me muka oikeesti harrasteta mitään yhdessä? Apua.

Aikani tuossa möyrittyäni tajusin, että hitsi soikoon, harrastetaanhan me. Juuri nyt meidän perheemme tykkää kaikkein eniten olla rannalla yhdessä. Naurakaa pois, mutta oikeasti olemme rantahifistelijöitä. Lasken sen harrastukseksi: hyvälle rannalle ajetaan vaikka tunti.

esterel2

Niin, olisihan tuossa hiekkaranta parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Mutta ei, emme mielellämme mene tylsälle, koko kansan yleiselle rannalle. Me etsiydymme pikkuruisiin poukamiin, joiden kauneus on silmiähivelevää. Tai sitten sellaiseen, jossa vedestä löytyy komeata snorklattavaa. Tuon taidon kun nelivuotiaammekin oppi viikko sitten.

Löhöämistähän rannalla ei pikkuisten lasten kanssa tunnetusti harrasteta. Kirjat ovat jääneet aikapäiviä sitten kotiin.

esterel4

Aikaisemmin täällä kehuin jo Theoule-sur-Merin kauneutta. Theouleen ajaa meiltä Antibesista puolisen tuntia. Nyt parin viikonlopun ajan olemme ajaneet vielä tuotakin kauemmas, nimittäin Saint Raphaëlin ja komeiden Esterel-vuorten välimaastoon. Punaisena hohkavat vuoret ylettyvät rannasta pitkälle sisämaahan ja saivat alkunsa 250 miljoonaa vuotta sitten, alunperin osana Afrikkaa. Välimeren syntymä lopulta erotti vuoret osaksi sitä, joka sittemmin tunnetaan Eurooppana. Esterel-vuoristossa on paljon erinomaisen kauniita vaellusreittejä, jotka tosin saavat vielä hetken odottaa meidän pientä perhettämme. Ne vaativat kulkijoiltaan kärsivällisyyttä.

snorklaus

Sen sijaan Esterel on synnyttänyt Välimeren rantaan upeita merenlahtia, kauniita läpinäkyvän veden poukamia, joihin meilläkin on jo asiaa. Kaikkein komeimpiin niistä pääsee vain veneellä, mutta osa on saavutettavissa myös autolla. Me löysimme uusimman suosikkimme, Kilpikonnien rannan oikeastaan puolivahingossa: kivenheiton päässä sattui olemaan ilmainen parkkipaikka. Pikkuista poukamaamme suojelee luonnon oma aallonmurtaja. Sen sisäpuolella vesi on lämpöistä ja valtoimenaan pieniä kaloja, simpukoita ja erakkorapuja, joita voi kerätä omin käsin ämpäriin.

tortue

Parhaimmillaan uimaranta olisi tietysti täysin luonnonmukainen ja villi. Mutta silloin kun on 2-4-vuotiaat seuralaiset mukana, mikään ei ole ihanampaa kuin lähistöllä sijaitseva herkullinen ja kohtuuhintainen rantaravintola. Eipähän tarvitse huolehtia eväiden säilymisestä. Sunnuntaina söin 12 eurolla päivän annoksen: grillattuja sardiineja, kasviksia ja riisiä. Ja onnittelin itseäni perheen kelpo harrastuksesta.

img_2821

15 Comments

  1. Elina U.   •  

    Oi että, rantahifistely kuulostaa just hyvältä! Me tykätään käydä kauniissa ulkoilupaikoissa ja museoissa porukalla. Täällä on niin hirmu lapsikeskeinen kulttuuri, että melkein kaikista museoista löytyy jotain myös erityisesti lapsia kiinnostavaa. 🙂

    • Héléna   •     Author

      Minäkin rakastan museoita! Mutta on totta, että täällä näin syksyyn venyneeseen kesäaikaan on vaikea houkutella lapsia sisätiloihin.

  2. Anna Sofia   •  

    Nyt viimeistään tuli ikävä takaisin sinne etelään! Voi kun täältä Orléansista ajaisi sinne hiukan vähemmän, niin voisi tulla useammin käymään. Toki lentokoneellakin pääsee, mutta oma auto on siellä niin kätevä…

    Ihania maisemia!

    • Héléna   •     Author

      Orleans on hieno, mutta on Välimeressä toki puolensa. Junallakin pääsee!

  3. Santtu   •  

    Olemme lomailleet rivieralla useana vuonna, mutta tänä vuonna ensimmäistä kertaa törmäsimme (kirjaimellisesti..) meduusoihin. Niitä alkoi tulla juan les pinsin ja antibesin väliseen rauniorantaan (se pyöreä pömpeli siinä vedessä) sinä päivänä enemmänkin. Tulipahan sitten ostettua apteekista meduusavoide, kun yksi lapsistamme otti uteliaisuuttaan meduusan käteen. Onneksi ei ollut iso ihoalue ja meni nopeasti ohi. Järkytyin vasta jälkikäteen, kun luin mitä meduusan poltto voi aiheuttaa. Jäätinkin miettimään, mistä sitä voi tietää, onko meduusa vaarallisempaa lajia kuin jokin toinen? Oletteko te havainneet siellä meduusoja? Nim. trauma jäi 😉

    • Héléna   •     Author

      Meduusoja tulee ja menee, ymmärtääkseni ne liikkuvat merivirtojen mukana. Pari vuotta sitten muistan antibesin puolen rannalla olleen yhtenä aamuna satoja, ellei tuhansia meduusoja! Kohta ne olivat jo kadonneet. Ilmeisesti sinä puhut Plage des Ondesista? Vinkkinä voin kertoa, että jos meduusoja on esimerkiksi Cap d’Antibesin niemen toisella puolella, niitä ei ole toisella. Eli jos niitä on Juan les Pinsissä, kannattaa siirtyä Antibesin puolelle.

  4. Petra   •  

    Ihanat rannat! Rantahifistely kuulostaa musta aivan loistavalta harrastukselta. Meilla ei ole tytölla viela yhteen oikeaa harrastusta mutta ehka sita ehtii myöhemminkin.

    • Héléna   •     Author

      Minustakin! Meillä lapset aloittavat kyllä tenniksen tossa naapurikentällä, mutta totta on, ettei niitä harrastuksia nyt vielä tarvitsisi. Vaikka Suomessa tuntuu, että kaikki kaverien lapset ovat jo jossain harrastuksessa hyvinkin varhain.

  5. Sari   •  

    Viihtyisin minäkin tuolla. Kaunista ja nyt väljää!?

    • Héléna   •     Author

      Kyllä, nyt on väljää! Syyskuu on ehdottomasti meidän perheen lempparikuukausi täällä.

  6. Katsy   •  

    On kyllä ihanat rannat. Mekin tehtiin samaa hifistelyä siinä Toulonin kupeessa. Kummasti sitä lapsetkin toivoivat niille parhaimmille rannoille, vaikka niihin joutui istumaan jonkin aikaa autossa. Kateeksi kyllä käy kun saatte joka vuosi nauttia tuosta!

    Olen Helena nyt minäkin lukenut kirjaasi jo puoleen väliin, ja tykkään kovasti! Hitsi kun olisit saanut tuon ulos vuosi sitten, niin olisi ollut ihan erilaista, kun sieltä olen saanut lukea juurikin vastaukset kaikkii kysymyksiin, joita silloin aluksi kun muutimme sinne, oli mielessä! No, siperia ns. opetti ja aika nopeastihan sitä oppi sitten kuitenkin maan tavoille. Voi että me kaivataan kaikki sinne! Esikoinenkin kyselee vähän väliä, että milloinkas me sinne Ranskaan äiti…

  7. Pingback: Huippuvuosi takana ja edessä | Chez Héléna

  8. Pingback: Joskus on ikävä Kaliforniaan | Chez Héléna

Leave a Reply

Your email address will not be published.