Ei kasvisruokaa koululaisille

torikasvikset2

Kotiin tuli kirje pormestarilta. Siinä käytiin läpi uudet kouluun liittyvät turvallisuuskäytännöt, pahoiteltiin uusia arjen mutkia ja muistutettiin kouluruokailua koskevista säännöistä.

Enkä nyt puhu ruokalan käytössäännöistä vaan ruuan sisällöstä.

torileipa%cc%88

Taustaksi tämä: Ranskassa kirkko ja valtio ovat erillisiä. Maassa noudatetaan laïcité-periaatetta eli tunnuksettomuutta, mikä tarkoittaa käytännössä, ettei mitään uskontoa aseteta erityisasemaan. Kouluissa ei opeteta uskontoa, eivätkä uskonnolliset symbolit ole tervetulleita kaikkiin julkisiin tiloihin. Julkiseen kouluun ei esimerkiksi saa mennä huivi päässä, risti kaulassa tai kipa takaraivolla.  Kadulla tai kotona sen sijaan saa toki harjoittaa omaa uskontoaan tai pukeutua ihan miten haluaa  – paitsi nyt burkhaan. Kasvot peittävän burkhan käyttäminen on nimittäin sakon uhalla kiellettyä myös kadulla.  Niin ja sitten on tämä maailmaa kummastuttanut burkiniasia vielä erikseen, mutta siihen en puutu nyt sen enempää.

tropez10

Kouluvuoden alussa meidän vanhempien olikin jälleen allekirjoitettava paperi, jossa kerrataan tunnuksettoman koulun pääperiaatteet. Uskonto pidetään koulun ulkopuolella. Tätä tunnuksettomuutta korostetaan mielestäni nyt terrori-iskujen jälkeen aikaisempaa enemmän.

torimakeat

Kun pormestarin kirje kolahti postiluukusta, luin sen mielenkiinnolla. Ranskalainen kouluruokailuhan aiheuttaa minussa normaalisti kateellisia naurunpyrskähdyksiä. Katsokaa nyt tämänkin päivän kouluruokalistaa:

  • Raastettua porkkanaa japanilaisittain
  • Madrasin kalkkunasuikaleita riisillä ja kasviksilla 
  • Banaani
  • Luomuleipää

Monipuolista, eikö totta? Minä olen äitinä ruokavalioon tosi tyytyväinen, mutta ymmärrän hyvin myös heitä, jotka eivät sitä ole. Yllätyksenä nimittäin saattaa tulla, että julkisen koulun tunnuksettomuusperiaate yltää koskemaan myös kouluruokailua.

torikasvikset

“Kaupunki ei laajenna kouluruokailun ateriavalikoimaa vanhempien filosofisista tai uskonnollisista syistä johtuen. Ainoastaan lääketieteelliset syyt huomioidaan, “ kirjeestä luin.

Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei uskontoon liittyviä ruokarajoitteita huomioida koulussa. Kaikki syövät samaa, vanhemmille maksullista kouluruokaa. Toisaalta ruokala ei jousta myöskään esimerkiksi kasvisruokavalioiden kohdalla – vain allergiat huomoidaan. Jos käytöntö ei kelpaa, lapsen on mentävä kotiin syömään (eväitä ei ainakaan täällä meidän suunnassamme harrasteta) ja monethan niin Ranskassa joka tapauksessa tekevät. Erityisesti monilapsisissa perheissä kanttiinimaksut nousevat helposti korkeiksi.

Näin siis Etelä-Ranskassa. Ja vasta keväällä Suomessa pohdittiin, että pitäisikö vegaaniruokavaliota noudattavien päiväkotilasten ateriat maksaa verorahoista.

19 Comments

  1. Auli   •  

    Upean herkullisia kuvia 🙂

    • Héléna   •     Author

      Eikö vain! Ei sentään kouluruokalasta vaan tuosta torilta.

  2. r.   •  

    oooo, kiitos ettei tarvitse enää klikata joka postausta erikseen auki! helpottaa! 🙂

    ja ranskalainen ruoka… ahah ahhh!

    fiksua ranskalaisilta olla uskonto-neutraaleja koulussa, pitäisi suomessakin.

    • Héléna   •     Author

      Kiva kuulla, että tykkäät uudistuksesta! Joo, ranskalainen ruoka on erinomaista. Tämä systeemi tosiaan on aika erilainen kuin Suomessa, mutta ainakin meille sopii.

  3. Milla   •  

    Hienoa! Suomessa mennään aina kuunnellen kaikkien mahdollisten toiveita js sitten ollaan ihmeissään.

    • Héléna   •     Author

      Tässä on varmasti monta puolta. Mutta on tämä ranskalainen tapa varmasti ainakin järjestävälle taholla helpompi.

  4. Laura   •  

    Tämä toisen kulttuurin tuoma perspektiivi näihinkin asioihin on kyllä aina kiinnostavaa. Ei ole yksiselitteisiä asioita. Minusta tuo ranskalainen laadukas ruoka, vaikka sitten ei olisikaan variaatioita, kuulostaa kyllä houkuttelevammalta, kuin suomalainen “ilmainen” kouluruoka.

    • Héléna   •     Author

      Joo, kyllä tuota ranskalaista kouluruokaa söisi ihan mielellään 🙂

  5. Anonymous   •  

    Hyviä pointteja oli tekstissä. Voisin olettaa, että Suomessa kouluissa ollaan totuttu pitkälti siihen, että saadaan ainakin se yksi lämmin ateria, ja se, että koulut/päiväkodit lähtisivät sille linjalle, että samaa kaikille (poislukien allergiat), on epäreilua ja syrjivää. Mutta voisin myös kuvitella, että tämä on tullut aika hiljattain. Koska kun kuuntelee vanhemmat sukupolven kertomuksia kansakouluista, ruokana oli yleensä keittoa. Sitä joko syötiin, tai ei syöty. Muuta ei ollut tarjolla. Välillä tuntuu, että lapsia paapotaan liikaakin ruokaan liittyvissä asioissa.

    • Héléna   •     Author

      Kyllä minäkin herkästi ajattelen, että jos lapsi on muslimi tai buddhalainen, jonka vanhemmat ovat töissä eivätkä voi hakea lasta kotiin syömään, niin aika vaikeaksihan tämä homma menee. On aika tylsää, että lapsi joutuu kärsimään.

  6. Yksis   •  

    Mä jäin miettimään sitä että Yhdysvalloissakin kirkko ja valtio on toisistaan erillisiä, ja silti mulla on risti kaulassa niin kotona kuin työpaikalla, olenhan kristitty ja maassa on kuitenkin uskonnonvapaus. Ihan samalla tapaa kolleega peittää päänsä muslimina huivilla myös työpaikalla.

    Näin myös kouluissa. Vaikkei koulussa tunnusteta tiettyä uskontoa tai opeteta tiettyä uskontoa, on jokainen oikeutettu silti kantamaan oman uskontonsa tunnusmerkkejä. Sikhipojilla on turbaaninsa, muslimitytöt ovat huivitettuja, krstityillä lapsilla saattaa olla kaulassaan risti ja hinduilla taas on omat uskonnolliset tunnusmerkkinsä. Eikö juuri tämä edusta uskonnonvapautta?

    • Héléna   •     Author

      Ehdottomasti Yksis! Ranskassa kyse onkin tunnuksettomuudesta, mikä on vähän oma juttunsa. Se tarkoittaa, ettei tosiaan mitään uskonnollisia symboleita saa käyttää julkisissa toimitiloissa tai uskonnollisia erikoisuuksia oteta julkisessa toiminnassa huomioon. Näin pyritään takaamaan tyystin puolueeton ja tasa-arvoinen uskontojen kohtelu. Se ei siis ole ihan sama asia kuin uskonnonvapaus.

      • Yksis   •  

        Aah, tunnuksettomuus. Mutta sittenhän vois velvoittaa kaikki myös pukeutumaan samaan asuun, jotta kaikki varmasti olis tasa-arvoisia, eikö? Koulupuvuillahan jo pyritään tähän täälläkin yksityiskouluissa, mutta mihin vedetään raja kun rajanveto on vaikeaa?

        Toisaalta tästähän on tänä kesänä Ranskassa jo puhuttukin sen uimarantaselkkauksen yhteydessä. Suo siellä, vetelä täällä. Biksut vaan kaikille 😉

        • Héléna   •     Author

          Näinpä. Ihan yksinkertaisesta asiasta ei tosiaan ole kysymys…

  7. Lotta   •  

    Onko koulun ruokavaliossa muuten myös sianlihaa vai vältelläänkö sitä, jotta ruoka sopisi paremmin ihan kaikille? Entä saako omat eväät kuitenkin tuoda, jos kotiin ei pääse, vai onko ne suorastaan kielletty. Minä muistan, että jossain paikassa kerran piti just lounaseväitä pakata vaihtoehdoksi koululounaalle, ja se oli haastavaa, kun niiden piti säilyä huoneenlämmössä lounasaikaan asti. Rajoitti aika paljon sitä mitä pystyi mukaan pakkaamaan. Minusta tuo yksi ruoka kaikille -periaate on virkistävä. Hyvältähän tuo ruoka esimerkkisi perusteella kuulostaa. Ruuasta ei pitäisi tehdä liian mutkikasta, minusta Suomessa mennään vähän liikaa sen mukaan, mitä itse kukin EI halua/voi syödä eli jotenkin negatiivisuus edellä, ja myös vähän turhan paljon odotuksia/vaatimuksia ladataan verorahoin järjestettävälle ruokailulle (vaikka juuri se vegaanikeskustelu!). Kouluruoka nyt on kuitenkin vain yksi osa päivän ruuista, päävastuu kai on kodilla.

    • Héléna   •     Author

      Lotta, tämä on hyvä kysymys. Sianlihaa ei minun näkemykseni mukaan ole kovinkaan usein tarjolla, mutta ei sitä tyystin vältetä. Eväitä nämä pienet eivät ainakaan saa tuoda kouluun, mikä on harmi. Kouluruualla voiolla aika isokin merkitys joissain perheissä.

  8. Petra   •  

    Tunnukseettomuus on aika mielenkiintoinen kasite. Turkkia kutsuttiin vuosikymmenia sekulaariseksi valtioksi jossa uskonto ja hallinto pidetaan erillaan toisistaan. Lopulta se ei ole onnistunut kovin puhtaana missaan maassa. Se mika tarkoittaa yhdelle valtavirtaa, tarkoittaa toiselle poikkeuksellisia ratkaisuja.

    • Héléna   •     Author

      Niinpä, täällä Ranskassahan tunnuksettomuus on jo yli satavuotias. Tässä nykytilanteessa on toki sanottava, että aika monimutkaiseksi on mennyt.

  9. Pingback: Pitääkö koulussa puhua terrorismista? | Chez Héléna

Leave a Reply

Your email address will not be published.