Arkihuolesi kaikki heitä – muutama sana onnesta

uimaranta2

Kun lapsi ja vanhempi nauravat arjessa aidosti kimpassa tai iloitsevat vilpittömästi saman asian äärellä, on hetki pullollaan aitoa vuorovaikutusta. Silloin keskeiseksi ei nouse vanhemman täydellisyys tai lapsen upeus, vaan yhteisen hetken koskettavuus. Me, tässä yhdessä, samalla puolella.

Tuo edellinen on pätkä Maaret Kallion blogitekstistä.  Varmaan olette lukeneet hänen Lujasti lempeä-blogiaan Hesarin sivuilta? Minua Kallion tekstit koskettavat kovasti, ne jotenkin antavat kaikenlaista epäonnistumista pelkäävälle ihmiselle jo ennakkoon anteeksi. Kuten tämäkin teki perjantaina pojan ensimmäisen, äitiä pelottaneen koulupäivän jälkeen.

minä rannalla

Olen ollut viime aikoina täynnä huolta ja hermoilua, miettinyt eteläranskalaista elämää lasten kannalta, pohtinut kouluvalintoja, pähkäillyt omaa käytöstäni äitinä. Se on varmasti näkynyt blogissanikin. Olen jäänyt uudelleen jumiin ongelmiin, jotka olin mielestäni ratkonut jo esikoisen kanssa. Onko lapsia oikeasti järkeä viruttaa ranskalaisissa, aataminaikuisissa luokkahuoneissa? Voisivatko he olla onnellisimpia muualla? Olisinko minä parempi äiti jos etsisin heille toisenlaisia vaihtoehtoja? Pieniä suomalaisia luokkakokojako? Ja onko heillä nyt tarpeeksi harrastuksia? Apua! Au secours!

heitto

Kun lapsi ja vanhempi nauravat arjessa aidosti kimpassa tai iloitsevat vilpittömästi saman asian äärellä, on hetki pullollaan aitoa vuorovaikutusta.

Perjantai-iltapäivän tunnekuohuissa pakkasin eväät kylmälaukkuun niin kuin aina alkusyksystä. Syyskuut ovat lempikuukausiamme – täällä on vielä kuumaa ja aurinkoista, mutta rannalla tilaa. Automaatiolla rasvasin lapset, vaihdoin uikkareihin ja sidoin autonistuimiin kiinni. Mies nousi rattiin ja sitten mentiin rannalle apérolle – kukapa sitä nyt tällaista iltaa kotona tuhlaisi. Emme me ainakaan, vaikka aivoissa hyörivätkin triljoonat arkihuolet.

kärrynpyörä

Kuin huomaamatta siinä, auringonlaskun huumaavan oranssissa valossa kuitenkin unohtuivat suoritukset, ranskalaiset liian suuret koululuokat ja täyteen menneet harrastukset, joista lapset jäivät paitsi. Iltahetken me vain söimme eväitä, juoksimme kilpaa, teimme kärrynpyöriä ja sukelsimme lämpimässä, suolaisessa Välimeressä. Ja naurettiin niin paljon että vatsaan sattui. Olin onneni kukkuloilla ja niin näyttivät olevan lapsetkin.

uimaranta

Siinä hiekkaa varpaissa, oliiveja imeskellessäni mietin, että niinhän se lopulta on, että nämä hassunkuriset, pelkistetyt ilon hetkethän ne tekevät ihmislapsuudesta onnellisen. Eikö vain? Sitä paitsi onhan se nyt aikamoista, että perheenä saamme viettää aikaa näin mielettömässä paikassa ja että viihdymme yhdessä. Olisiko se tällaista muualla? Malttaisimmekohan pysähtyä – tai villiintyä – näin?

Ja saman tien päätin, että jätän hermoilut sikseen. Vaikka lasten koulu ei ehkä olisikaan suomalaisen opinahjon vertainen, on meillä ainakin hyvin onnellisen elämän puitteet kunnossa.

10 Comments

  1. Anonymous   •  

    Hei!

    Kiitos kivasta blogista. Onko kahden kulttuurin välissä tasapainoillessa sellainen riski, että yrittää olla hyvä molempinen normien mukaan?

    • Héléna   •     Author

      Kiitos kommentistasi! No on tietysti sellainenkin riski 🙂 Onneksi sellaiseen liikaan yrittämiseen väsyy ja huomaa, että on parasta olla ihan oma itse vain.

  2. Ansku   •  

    Kiva kirjoitus. Meillä lapsi aloitti eilen Ecole Maternellensa Grande Section:in ja siirtyi samalla Primaire-rakennuksen puolella. Tunsin itseni niin suomalaiseksi jäädessäni melkein suu auki ihmettelemään uutta entistä koulumaisempaa luokkahuonetta liitutauluineen ja sitä, että lapsi on vasta 4v! Samaan aikaan lapsi itse ei tietysti muusta tiedäkään ja oli ylpeä päästessään “isojen kouluun”.

    • Héléna   •     Author

      Niinpä. Eräs tuttava sanoi, että kaikki on hyvin niin kauan kun ei vertaile. Eli ehkä sellainen turha vertailu on vaan jätettävä taakse ja mentävä virran mukana. Lapset ainakin näyttävät niin tekevän.

  3. Katsy   •  

    Meillä esikoinen aloitti nyt Suomessa eskarin, ja viime vuoden kun oli siellä Etelä-Ranskassa koulussa, niin on kyllä nyt alkuviikkojen jälkeen jo useampaan kertaan kysellyt, että oltaisiko me menossa vielä takaisin sinne Ranskaan??!! Kyllä noi lapset tykkäsi erittäin paljon siitä siellä olevastakin systeemistä, vaikka äiti olikin aika usein aika kauhuissaan. Just siis toi, että isot luokkakoot, sekä aikamoinen tehtävien määrä 5-vuotiaalla. Ja myöskin se, mitä kaikkea se oppi vuoden aikana. EI meillä kumpikaan lapsista menettänyt siellä innostustaan koulunkäytntiin (niin kuin pelkäsin). Täydellisen päinvastoin. Kumpikin odottaa kieli pitkällä, että million pääsevät isojen kouluun, ja million tulee oikeasti tehtäviä tehtäväksi. Onhan tama täällä oleva systeemi hyvä, mutta ihan yhtä paljon (ellei jopa hiukan enemmän), lapset tykkäsivät, ainakin näin pieninä (5 ja 3-vuotiaat vuosi sitten), siitä tiedän systeemistä. Kyllä sekin tekee paljon, että siellä ihmiset (ja lapsetkin) on puheliaampia ja lämpimämpiäkin ehkä kun täällä. Kummankin mielestä siellä muiden seassa oli hyvin helppo olla, vaikkei alkuun osannut edes kieltä.

    Nauttikaa ihanasta syksystä siellä! Se on kyllä todella ihana! Täällä jo puiden lähdet on alkanet pikkuisen kellastua, ja sukkia ollaan kaivettu mekin pakolla jo esiin…

    • Héléna   •     Author

      Onpa ihana kuulla Katsy! Tänä aamuna viimeksi pieni poikani kysyi, että “eikö saisi mennä sinne pieneen kouluun”, eli päiväkotiin. Kyllä se äitin vetää surulliseksi, mutta hei, vasta pari päivää takana! Ja esikoinen suorastaan rakastaa koulua.

  4. Petra   •  

    Ihania kuvia. Niinä hetkinä kun alan epäillä täällä olemisen järkeä koulun suhteen yritän miettiä kaikkea sitä positiivista, mistä lapsi ja me jäisimme paitsi jos Suomeen muuttaisimme. Molemmissa maissa on puolensa mutta niiltä stressaamisilta ei vaan voi välttyä.

    • Héléna   •     Author

      Juuri näin Petra. Samat fiilikset tismalleen täällä.

  5. Anonymous   •  

    Suukko!!

  6. Pingback: Huippuvuosi takana ja edessä | Chez Héléna

Leave a Reply

Your email address will not be published.