Läsnäolon tavoittelua saunatuvassa

saimaa2

Täällä Saimaan saunatuvassa on aikaa pohdiskella. Elämä on yhtäkkiä pelkkää linnunlaulua ja mindfullnessia. Tyhjiä hetkiä ei voi täyttää netin päättömällä selailulla tai tekemättömillä kotitöillä, koska ei vaan voi.

On piru vie taas totuteltava taas kuuntelemaan omia ajatuksia, odotella hämärässä rauhassa kuinka lasten tuhina kuljettaa uneen. Kaamea hälinä on poissa.

Luin lentomatkalla Englannin Marie Clairesta yrittäjä-äidistä, joka halusi olla lapsilleen enemmän läsnä, ja se kosketti. Nainen yritti meditoida iltaisin sen sijaan, että olisi kaatanut kurkkuunsa lasillisen rauhoittavaa punaviiniä. Yritti olla tekemättä töitä – esim. selata sähköposteja – silloin kun lapset olivat paikalla. Edetä paikasta toiseen lapsentahtisesti, mikä tarkoitti, että esimerkiksi koulumatkoihin meni tunti tavallista pitempään.

saimaa

Ranskassa, arjen kaaoksen keskellä mietin usein näitä kesäisiä hetkiä Saimaalla. Sitä täydellistä läsnäolon tunnetta mökkisaunassa, missä kaikki muu ympäröivä unohtuu. On vain kiukaan suhina, lämmössä rauhoittuvat hartiat, seinää pitkin valuva pihka. Arkimamman päässä surisevat triljoonat mukatärkeät pikkukärpäset ovat lentäneet pois. Ajatus sellaisesta tuntuu siinä työn, ruuanlaiton, lastenhaun ja facebookkaamisen keskellä tyystin saavuttamattomalta, viime aikojen tapahtumien valossa vielä entistäkin vaikeammalta.

Siltikin pitäisi…

Ymmärsin, mitä Marie Clairessa kirjoittanut Charlotte Philby tarkoitti sanoessaan, että oli palaa läsnäolon yliyrittämisestä loppuun. Ihan kuin perfetto-äitiydessä ei olisi tarpeeksi tekemistä muutenkin. Kaikkien pitäisi olla niin kiitollisia ja päivässä kiinni, mutta totta on sekin, että äärimmäisen läsnäolon yrittäminenkin voi viedä hermoromahduksen partaalle. Lopulta oman Philbyn äidin viisaat sanat palauttivat maan pinnalle: “I think the trick is the care less. Who wants to be perfect anyway?”

Hyvä muistaa, että keskinkertainen riittää tosi hyvin. Tämän paremmaksi en tule, (vaikka kuvassakin yritin).

saimaa3

Lasten iltatuhinaa kuunnellessani mietinkin, että ehkä se riittää kun pari viikkoa kesässä on Saimaalla tosi hetkessä kiinni,  täydellisen kiitollinen ohimenevistä minuuteista ja onnistuu vielä hätistämään surinakärpäsetkin tiehensä. Se tasoittaa härdellin valtaaman mamman suurin piirtein keskiverroksi.

Sillä niin ihanaa kuin tämä juuri nyt onkin, ikimaailmassa en haluisi tämän jatkuvan kokonaista vuotta. Kohta surinaa on taas ikävä.

* * *

Being mindfull is easy in Finland

Thank god for the holidays in Finland. Suddenly all the noise from the head is gone, no yoga nor meditation is needed. On the lake cottage the life is simple without trying. Sometimes I think about these moments while in France. Over there, in between work, cooking and taking kids to school all this seems impossible to reach, even on a morning yoga class.
I read an article by Charlotte Philby from Marie Claire where she wrote about trying to be more present, more of a mindful mother. A great piece I could completely relate to. Trying to be a more mindful mom can be exhausting and isn’t something I could do either all year around.
Luckily I have Finland.  Two weeks of complete mindfulness is enough for a mediocre mom.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.