Meillä on kaikki hyvin #jesuisnice

tipu1

Olemme juuri saapuneet Alsacen anoppilaan. On rauhoittavaa olla paikassa, missä mikään ei ole muuttunut: tiput piipittävät, kalkkuna möllöttää ja kissat kujeilevat. Aika on pysähtynyt.

Tuntui tärkeältä vaihtaa maisemaa, lähteä hetkeksi pois kotikulmilta Rivieralta. Niin – meillä on kaikki hyvin, kiitos vain huolenpidosta kaikille, jotka ovat viestejä minulle laitelleet.

kalkkuna

Torstai-iltammekin, eli kansallispäivän iltakin oli erinomainen – aina siihen asti kun kotimatkalla kännykkääni kilahti hätääntynyt tekstiviesti sukulaiselta.

“Ettehän vain ole Nizzassa?”

Emme olleet, onneksi. Sen sijaan olimme viettäneet ikimuistoisen illan rantapiknikillä Juan les Pinsissä.  Välillä taivas pimeni ja pelkäsimme sadetta. Sitten aurinko taas pilkotti ja valaisi taivaanrannan kuin maalauksen. Ooh, mikä paratiisi! Joimme lasit kuohuvaa, lapset leikkivät rantavedessä. Lopulta, vasta ennen yhtätoista, lapset pääsivät näkemään elämänsä ensimmäiset kunnon ilotulitukset. Bravo!!

ranta

Lapsekas ilo muuttui hetkessä suruksi. Kotona avasin television, viestitin paikallisille ystäville. Olettehan kunnossa?  Loppulomamme etelässä sai käänteen, jollaista ei kukaan olisi toivonut koskaan. Kuten arvaatte, ryhdyin saman tien töihin, panin päähäni toimittajan lasit ja työnsin tunteet sivuun. Mies otti vastuun lastenhoidosta ja kodin pakkaamisesta vuokralaiskuntoon.

Vasta perjantai-iltana, rankan työrupeuman päätyttyä, silmät täyttyivät vihaisista kyynelistä. Katselin kukkamerta Nizzan rantabulevardilla, luin ihmisten viestejä, muistoja uhreista. Selasin Twitteristä kadonneiden kuvia. Millä helvetin oikeudella nämä ihmiset tulevat takapihallemme tappamaan? Antakaa meidän elää rauhassa!

kukkameri

Teki mieli pakata laukut ja lapset ja ajaa jonnekin turvaan. Vaihtoehdot alkoivat pyöriä taas kerran mielessä, olihan tämä jo käyty läpi.  Olisiko muualla parempi? Kaivoin esiin tekstin, jonka olin kirjoittanut Pariisin iskujen jälkeen (lue kokonaan täältä: klik). Olinhan Bataclanin kupeessa jo iskuja seuranneena aamuna. Miltä silloin tuntui?

“Niin monet joutuvat jatkamaan arkeaan noilla samoilla kulmilla. Koulut ovat siellä, työpaikat, kaupat, metroasemat. Ei ole vaihtoehtoa, pitää uskaltautua ulos, jatkaa elämää.”

“Mitä minä voin tehdä, että lasten arki olisi turvallisempaa? Isku voi tapahtua missä vain. Kohta. Ylihuomenna. Haluan ajatella, että ehkä olemme täällä Etelä-Ranskassa kuitenkin turvassa, minähän palasin jo eilen.”

Olen jutellut viime päivien aikana monen kanssa, jotka olivat Juan les Pinsin rannan sijasta valinneet Nizzan. Yhdet olivat syömässä rantaravintolassa ja tajunneet hädän vasta kun ihmisiä oli hyppinyt kadulta aidan yli turvaan. Toiset olivat juuri oikealla hetkellä kääntyneet hetkeksi ihailemaan vanhaa kirkkoa sen sijaan, että olisivat jatkaneet rantakadulle. Kolmannet olivat pelastuneet, koska rannan lavoilla musiikki soi liian kovalla ja piti mennä kauemmas.

Tämän viikon tapahtumien valossa lienee turhaa väittää, että etelässä olisi turvassa. Näinköhän turvaa enää on missään?

maissi

Eteenpäin on vain puskettava, keskityttävä elämän pieniin täydellisiin hetkiin. Suru ja hämmennys ovat vielä päällimmäisinä mielessä. Pidetään toisistamme huolta, jooko.

9 Comments

  1. Terhi   •  

    Kamalia asioita tapahtuu jatkuvasti, voimia sinne Ranskaan ja toivotaan että tämä oli tässä….vaikka viisaammat veikkaavat lisää tulevan 😞.

    • Héléna   •     Author

      Tosiaan toivoisin, että tämä olisi tässä.

  2. Kukkis   •  

    Näitä uutisia on varmasti jokainen seurannut järkyttyneenä, huolimatta siitä missä asuu. Mutta toit esiin seikan, jota mä en ole osannut edes ajatella kun seuraan tätä kaikkea Suomesta käsin. Että kun jotain näin kamalaa tapahtuu ihan kotikulmilla, omalla “takapihalla” niin tulee olo, että millä oikeudella tämä tapahtuu meidän kodissa? Millä oikeudella meidän rauha ja turvallisuudentunne rikotaan. Jaksan entistä enemmän edes yrittää ymmärtää miksi jotain tällaista tapahtuu. Ei siihen ole mitään selitystä. Ei mitään.
    Järkyttävää ja surullista.

    • Héléna   •     Author

      Kyllä, tämä todella tuntuu siltä kuin sinun oma, tuntema arkesi olisi revitty kappaleiksi. Niin turhaa.

  3. Elina U.   •  

    Nämä uutiset järkyttivät syvästi myös Atlantin tällä puolen. Päivitin CNN:n uutissivustoa kauhuissani ja tuntui, kuin meidän kaikkien perusturvallisuuden tunne oltaisiin taas kerran silputtu palasiksi. En voi kuvitellakaan kuinka kammottava tilanne oli teille lähellä olleille, että mitä kaikkea kävitte läpi. Olipa huojentavaa lukea täältä, että teidän perheenne on kunnossa!<3 Voimia asioiden jälkikäsittelyyn!

    • Héléna   •     Author

      Kiitos paljon Elina. Lapsille ei ole onneksi tarvinnut kertoa, koska nyt on edessä pitkä loma Suomessa. Kiva on meidän kaikkien ottaa aikalisää.

  4. Pingback: Läsnäolon tavoittelua saunatuvassa | Chez Héléna

  5. Pingback: Paluu muuttuneeseen Etelä-Ranskaan | Chez Héléna

  6. Pingback: Pitääkö koulussa puhua terrorismista? | Chez Héléna

Leave a Reply

Your email address will not be published.