Hyvää Ranskan kansallispäivää!

lippu

Nonni, tänään opetetaan tytölle, että Suomen itsenäisyyspäivänä tuijotetaan yhdessä shaking hands programmia (kuten mies asian ilmaisee). Se on sitten Ranskan juhlapäivänä kun juodaan samppanjaa ilotulituksien loisteessa.

Facebook-statukseni itsenäisyyspäivänä 2011. Oli kylmä ja luminen joulukuun kuudes, istuin vauva sylissä töölöläiskolmion lattialla, tohkeissani kaksikulttuurisen pikkuihmisen laveasta maailmasta. Enpä silloin arvannut, että neljän ja puolen vuoden kuluttua juhlistaisin Ranskan kansallispäivää Ranskassa, joka olisi ollut asuinmaani jo kolme vuotta. Oma elämäkin on aika paljon laventunut sittemmin.

Shaking handsejä en ole enää nähnyt ikuisuuteen. Toisaalta en ilotulituksiakaan – tämä on nimittäin ensimmäinen heinäkuun neljästoista, jonka vietämme maassa sitten muuton.

vaatteet

Skumppakin on kateissa. Juhlatunnelman sijasta koti on kaaos. Pakkaan kasseihin suunnitelmallisesti vaatteita: yksi laukullinen Suomen kylmiä kesäiltoja varten, toinen Alsacen pätsikuumuuteen, missä vietämme ensi viikon alkupuoliskon. Ihanaa, mutta vaatii höselöltä perheenäidiltä joka kesä järkyttävän määrän järjestelmällisyyttä. Tarvitseeko pitkähihaista? Entä pipoa? Kurahousut? Biksut, shortsit, uimalasit?

Kotikin on saatava priimakuntoon. Airbnb-asukkaat muuttavat sisään lauantaina.

Ylihuomenna. Äkkiä, lapset nukkuu.

meidanperhe

Ihan hyvä niin – yritän nimittäin aktiivisesti olla ajattelematta kirjaani, joka on mennyt tällä viikolla painoon. Jännittää, hirvittää, toisaalta on iloinen ja tyhjä olo. Kaikki tuntuu tämän Meidän Perhe -lehden ihanan jutun jälkeen vieläkin todellisemmalta. Oletteko jo nähneet? Kerron siinä, miltä meidän perhe-elämä näyttää Ranskassa ja mitä Suomesta on ikävä. Voi olla, että moni on asioista toista mieltä.

Viime päivinä meillä on ollut vieraita Suomesta, mikä muuten auttaa näkemään kotikulmat taas uusin silmin. Miten kaunista täällä onkaan. Kuinka eksoottista on sekin, että pikkukujilla pelataan petankkia puupalikoilla, melkein kuin mölkkyä. Ihmiset sanovat bonjour ja aurinko värittää taivaan persikalla. Merivesi on kuin linnunmaitoa. Ja huh: Jay-Z ja Beyoncékin oli kuulemma nähty kotikulmilla (klik!). Ohhoh.

petankki

Siltä se Suomikin näyttänee taas lomalla ensi viikolla, niin kaunis ja vehreä. Niin se on aina, synnyinmaa saa kauempana kultareinukset. Vaikka nämä viimeaikaiset uutiset (klik) eivät monikulttuurista perhettä yhtään nauratakaan. Siis vaikka ne vitsejä kuulemma olivatkin. Vitsejä. Jotenkin ne muistutti viime kesästä. Eikö mikään ole muuttunut tästä (klik)?

Kiireellä vielä viimeinen pesukone käyntiin. Sitten lapset heräävät päiväuniltaan ja kaivan kaapista kylmälaukun, johon pakkaamme eväät rannalle. Niin on tehty monena tällä viikolla iltana, mutta tänään on hiekalla kestettävä pitempään. On kuitenkin Ranskan synttärit, lapset toitottavat, pakkohan sitä on juhlia. On, vaikkei sen kotoisampaa olisi kuin istua telkkarin edessä ja tuijottaa linnanjuhlia. Ilotulitukset vastarannalla alkavat sitä paitsi vasta ennen kello yhtätoista. Tänä iltana valvotaan, kerrankos sitä, vaikka väsyttää jo. Saisiko olla tylsä?

(No en ole. Lupaan iltakuvia Instaan.)

Hyvää Ranskan kansallispäivää! Kippis! Cin cin!