Kaksivuotias kolmeksi viikoksi mummolaan / French kids spend their summers away from home

loma3

Vielä kaksi päivää ja sitten alkaa koulujen loma! On jo tässä kuumuudessa aikakin. Näin ennen lomia koulunportilla keskustelut kääntyvät tietysti siihen, kuinka kesä vietetään. Lapsilla on edessään kahden kuukauden kesäloma, jollaiseen vain harva vanhempi voi venyä. On tehtävä hoitojärjestelyjä.

– Minä lähetän lapset kolmeksi viikoksi isovanhemmille, kertoi yksi 2- ja 5-vuotiaiden lasten äiti.

– Minä taas lähetän kahdeksi viikoksi, totesi toinen.

– Meidän molempien vanhemmat ovat eronneet, joten meillä on neljät isovanhemmat. Lapset viettävät kaksi viikkoa jokaisen parin luona, niin ei tarvitse sumplia lomia, kertoi kolmas huojentuneena. 3- ja 5-vuotias poissa kokonaiset kahdeksan viikkoa? 

loma1

Jos Suomessa puhutaan itsekkäiden isovanhempien sukupolvesta, tuntuu, ettei moisesta ole täällä Välimeren äärellä vielä kuultukaan. Lähiotanta osoittaa, että suuri osa pienistä, alle viisivuotiaista päiväkotilapsista (Ranskassa koululaisista) viettää huomattavan, melkeinpä pelottavan ison osan kesästään isovanhempien luona. Heidät “lähetetään” mummolaan kuin kesäsiirtolaan konsanaan. Sitten he palaavat kotiin pyöristyneinä, kun taas vanhemmat ovat saaneet viettää viikkokausia nauttia toisistaan kaupungissa töiden ohessa, ilman lapsia.

– Et tiedä miten hyvää se tekee meille. Voimme käydä leffassa ja syömässä ja vaikka mitä!

loma4

Niinpä niin. Ulkosuomalaisen mamman kesäjärjestelyt poikkeavat paikallisista pakostakin, koska omat vanhemmat ovat kaukana (ja Ranskan mummi jo iäkäs). Siksi olen osallistunut keskusteluun  pelkkänä kuunteluoppilaana. Enkä ole kehdannut mainita sanallakaan siitä suomalaisesta, syyllistävästä mantrasta, jonka mukaan yksivuotias lapsi saisi olla poissa vain yhden yön, kaksivuotias kaksi yötä ja kolmevuotias kolme yötä (Lue aiheesta esim. tästä) .

– He rakastavat isovanhempiaan! Näin on tehty joka kesä siitä saakka kun lapset ovat syntyneet. Ja sitä paitsi isovanhempien mielestä lapset ovat kiltimpia kun emme ole läsnä, ystäväni nauroi vapautuneesti.  Tähän väliin muuten huomauttaisin, että hänen lapsensa ovat valtavan ihania ja sopeutuvaisia.

loma2

Kesä merkitsee ystävälleni täydellista lomaa arjesta, millaiseen minulla ei ole mahdollisuutta. Yksityisyrittäjän kesä muuttuu lähes täyspäiväiseksi äitiydeksi. Toisaalta – olisinko valmis venyttämään napanuoraani noin edes ranskalaisten oppien nimissä? En usko – vaikkei semmoisesta täällä kukaan moittisi. Ranskassa lastenhoitoa ja vastuuta osataan ja uskalletaan jakaa huomattavasti vapaammin kuin Suomessa.

Hieman kateellisena kuuntelen, kuinka naapurin 3- ja 5-vuotiaan lapset viettävät mumminsa luona yhden yön ja päivän kerran viikossa. Pariisin ystävien lapset taas viettävät joka kesä ainakin kolme viikkoa mummolassa, useimmiten lomillakin käydään ilman lapsia.

Jälkihuomautuksena: lapsia ei luoteta pelkästään isovanhemmille. Ensi vuonna 5-vuotiaan tytön eskarin rinnakkaisluokka lähtee viikoksi metsään leirikouluun. Ilman yhtäkään sukulaista.

loma5

***

French kids spend their summers away from home

I have read many articles about selfish grandparents, who’d rather spend their summers playing golf than taking care of their grandchildren. Maybe that does happen in the North, but by the Mediterranean sea nobody seems to have heard of anything like that. Most of the mothers I speak with “send” (they use the verbe envoyer) their small, 2-4-years old children to their grandparents’ houses for two, three or even eight weeks.
Og my goodness. And in Finland we are told that a 1-year old can spend one night away from his parents, a 2-year old two nights and a 3 year-old three nights. Two whole weeks? Not in a million years.
– They love their grandparents, told a French mother at the school gate. – Plus the grandparents prefer it this way, the kids are a lot nicer when we are not around.

Kuvat viime kesän Suomi-lomalta / Copyright Helena Liikanen-Renger

 

18 Comments

  1. Aika ihanaa! Mehän ollaan puolivakavissamme suunniteltu iskevämme pojan lentokoneeseen heti, kun ikä riittää siihen. Katsotaan sitten muutaman vuoden päästä, tapahtuuko näin 😉 Mutta aivan vakavastikin puhuen: musta on ihan ok että lapset ovat säännöllisestikin poissa vanhempien luota. Oma kaksivuotias poikamme on ollut tässä muutaman kuukauden joka viikko kaksi yötä anopilla, koska työkuvioni eivät mitenkään onnistuisi muuten. Kaikki osapuolet pitävät järjestelystä kovasti: anoppi nauttii saadessaan viettää pojan kanssa aikaa ja nimenomaan omassa kodissaan, pojan mielestä mummolassa on tietty parasta ikinä ja itse nautin saadessani käydä töissä rauhassa. Harmi on, että meillä on täällä vain tuo yksi mummo: kynnys kysyä häntä lapsenvahdiksi myös viikonloppuisin on kuitenkin aika korkea, emmekä olekaan mieheni kanssa olleet kahdestaan pieneen ikuisuuteen. Nyt vapaa viikonloppu on kuitenkin suunnitteilla, hurraa!

    • Héléna   •     Author

      Ihana kuulla. Mahtava järjestely varsinkin, jos molemmat osapuolet siitä tykkäävät 🙂

  2. Pi   •  

    Itsellàni oli ihanat isovanhemmat, ja maalla kuluivat kaikki lapsuuden uhohtumattomat kesàt. Appivanhemmat olivat myòs erittàin hyvià lasteni kanssa, ja kun erosin oli minulle itsestàànselvàà ettà suhde heidàn vàlillààn jatkuisi; sehàn oli heille siinà vaiheessa se ainoa kokonainen perhe. Kun sitten ààrimmàinen vanhuus heille koitti, heillà oli rakastavat lapsenlapset tukenaan ilman mitààn pyytàmisià. Italiassa isovanhemmat ovat tàrkeità ja làsnà, tietysti poikkeuksiakin lòytyy. Itse toivon ettà niità pikkuisia tulisi ennen kuin tulee siihen ikààn etteivàt voimat riità!

    • Héléna   •     Author

      Tosi ihana kuulla, että myös appivanhempien kanssa suhde jatkui erosta huolimatta.

  3. Terhi   •  

    Noinhan toimittiin Suomessakin -70 luvulla ja varmasti sitä ennenkin. Meillä ei ollut isovanhempia, itse olin tädilläni joka kesä vähintään neljä viikkoa. Täti on minulle edelleen hyvin läheinen ja helppo lähestyttävä, vaikka olemmekin vähän yhteydessä. Nykyään isovanhemmat ovat töissä, ei ole mahdollista ottaa lastenlapsia. Useilla tuttavillani on 55-60 vuotiaat vanhemmat ja täydessä työelämässä kiinni. Vapaapäivinä on vaikea jaksaa vilkkaita lapsia siinä iässä ja kun on kuukauden loma itselläkin, kai sitä haluaa tehdä jotakin itselleen kun on ne omat lapset jo maailmalle saattanut. Meillä itsellä on hoidettu pojan 7 viikon loma rytmittämällä kummankin lomat sopivasti. Meillä isovanhemmat iäkkäitä, jotka jaksavat tuollaista aktiivista 5 v poikaa maksimi muutaman tunnin päivässä 😊

    • Héléna   •     Author

      Varmasti monet toimivat niin vieläkin, mutta kuten sanot, monet isovanhemmat ovat pitkään töissä. Ei se mitään lepolomaa ole, pienten lasten perässä juokseminen.

  4. Venla   •  

    Minä olin lapsena kesäloman eka viikot aina mummoloissa, koska vanhempani olivat töissä ja siskoni vielä päivähoidossa. Mummolat tosin olivat lähellä (vain parikymmentä kilometriä), joten vanhemmat saattoivat käydä siinä viikolla. Ja viikonlopuiksi menin kotiin. Noista kesistä on ihanat muistot, ja mummoloissa kävinkin isovanhempien kuolemaan saakka noin kerran viikossa.

    Oma äitini oli meille korvaamaton apu lapseni ollessa pieni. Olimme tuolloin kaksin (lapsen isä kuoli raskausaikana) ja melkein asuimme äitini luona. Hän oli siis lapselleni todella läheinen, melkeinpä vanhempaan verrattavissa, joten lapsellani oli täysin turvallinen olo hänen huomassaan. Ja onneksi silloin vietimme aikaa paljon yhdessä, äitini kuoli vain 52-vuotiaana ( ja tästäpä tuli näköjään minun elämänkertani :D)
    Mutta vaikka lapseni varmaan pienenä olisi pärjännyt äitini kanssa pitkänkin aikaa luonaan ilman minua, minä en olisi pärjännyt poissa hänen luotaan.

    Olipa taas mielenkiintoista lukea siitä kuinka muualla toimitaan. Kuinka pitkät lomat siellä ihmisillä keskimäärin on? vai voiko sitä määrittää mitenkään?

    Ja ihania nuo kuvat postauksessasi. Niin idyllisiä.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos paljon kun jaoit Venla. Sinun elämäntarinasi on raskas, tosi mieletöntä, että jaksat olla niin positiivinen! Sama vika täällä – en ehkä pärjäisi viikkokausia ilman lapsia, vaikka he kyllä selviäisivätkin. Ranskassa on periaatteessa tosi pitkät lomat, koska viikot ovat pääosin 35-tuntisia. Harvemmin sellainen tuntimäärä kuitenkin toteutuu, mikä tarkoittaa, että ylityöt siirtyvät lomiin. Kesällä kuitenkin esimerkiksi täällä meillä monet vanhemmat tekevät ympäripyöreitä päiviä. On turistialue, missä hommia lomakausina riittää. Talvella sitten taas on hiljaisempaa.

      • Venla   •  

        Kiitos Helena 🙂

  5. Terhipe   •  

    Käsittääkseni aktiivisista isovanhemmista hyötyy kaikki kolme sukupolvea. Siis välittömän arkihyödyn lisäksi lastenlapsia hoitavat isovanhemmat ovat terveempiä, lapsenlapset saavat erilaista rakkautta ja näkökulmaa elämään – ja viimeisenä siis vanhemmat, jotka saavat arkeen hengähdystaukoa. Monissa maissa ja kulttuureissahan isovanhemmat hoitavat lapset. Nykyisin asutaan harvemmin niin lähellä, että tällaiseen olisi mahdollisuus, ja nykyvanhemillahan on vanhemmuuslomia, joita ei aikaisemmin ollut. Meidän molemmat isovanhemmat on aktiivisia, eikä lapsellakaan ole ollut ongelmia käydä yökylässä. Ikävä ei ole tullut kertaakaan, vaikka aikaisemmin hän oli joka viikko yhden yön mummolassa. En tiedä voisinko lähettää lasta viikkokausiksi pois minkään ikäisenä ellei ole ihan pakko, mutta kyllähän tuo varmaan sitten 18-vuotiaana lähtee…

    • Héléna   •     Author

      Olen samaa mieltä: kaikki hyötyvät jos isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan. Sama koskee kyllä tuota viikkokaupalla reissaamista… Täällä siihen vissiin on totuttava, jo ekaluokalla lapset lähtevät koulun kanssa kahden viikon luontoretkelle! Apua!

  6. -K-   •  

    En tiedä pystyisinkö itsekään 2- tai 3-vuotiasta lähettämään noin pitkäksi aikaa pois, mutta hyvinhän tuo näyttää siellä sujuvan ja täysipäisiä lapsia kasvavan. Sitä mä aina mietin, että Suomessa on paljon mielenterveysongelmia vaikka meillä tehdään asiat ns kirjojen mukaan ja ne säännöt ja ohjeistukset ovat tiukat. Lapset ovat yökylässä vasta ekaa kertaa koululaisina etc.. No joo.

    Meidän muksut matkasivat Jenkeistä Suomeen kuukaudeksi ekaa kertaa kun kuopus oli muistaakseni 8v. Sen jälkeen ovat viettäneet kaikki kesälomat Suomessa, usein ilman meitä sukulaisten hoivissa. Espanjaan muutettua kesälomat pitenivät 2 kuukauden mittaisiksi suomenreissuiksi. Poika on myös vienyt mukanaan kavereitaan. Kolmena kesänä sukulaiset “hoitivat” myös espanjalaisia teinejä kuukauden päivät ja myös yhden 3 viikon joululoman vietti pojan kaveri Suomessa. Olen tosi tyytyväinen ja kiitollinen, että meillä on näin ihana ja auttavainen lähisuku!

    • Héléna   •     Author

      Kuulostaa oikein sopivalta iältä tuo 8 vuotta! Onpa ihanaa, että teillä on noin auttavainen suku.

  7. Annika   •  

    Kuten eräät muutkin kommentoijat olen viettänyt Suomessa 80-luvun kaikki kesät mummolassa, 1 kk isän vanhempien ja 1 kk äidin vanhempien mökillä, 1-vuotiaasta asti, koska äiti teki kesäisin töitä. En vaihtaisi mihinkään, ja harmittaa että omille lapsilleni en voi antaa olosuhteiden takia samanlaisia kokemuksia. Oma äitini kuoli nuorena ja isästä ei ole hoitajaksi. Miehen vanhemmat jo liian iäkkäitä. Mielestäni tällainen järjestely vahvistaa sukupolvien välisiä siteitä tosi tärkeällä tavalla. Mistähän nämä yhden, kahden ja kolmen yön säännöt ovat syntyneet Suomessa? Kun minusta tuntuu että ainakaan 80-luvulla sellaista normia ei ollut lainkaan.

  8. Petra   •  

    Mulla on myös historia 70-80 luvun Suomesta, jossa mamma oli isossa hoitovastuussa musta. Mulle mammasta tulikin sen takia todella laheinen ja nain jalkikateen ajateltuna musta oli aivan ihanaa etta omien vanhempien lisaksi oli niita muitakin tarkeita aikuisia elamassa.

    • Héléna   •     Author

      Se onkin tosi tärkeää. Välillä sitä miettii, että jäävätkö ulkosuomalaiset lapset näistä hommista liiaksi paitsi. Toisaalta – meillä on ihania babysittereitä, jotka kyllä myös ovat tärkeitä ja erilaisia hoitajia.

  9. Kati AbiKhaled   •  

    Aivan mahtavaa jos isovanhemmat ovat viela siina kunnossa etta jaksavat hoitaa tenavia. Se on iso apu vanhemmille, koska pitaahan ne lapset on johonkin sijoittaa kesalomien ajaksi. Yleensa tyopaikalta on tosi vaikea jarjestaa lomia kesaaikaan, kaikki haluaisivat olla lomalla samaan aikaan eika niita lomapaiviakaan ole riittavasti. Suomessa lapset (pienetkin) viettavat paljon aikaa yksin kesalla, mika ei tietenkaan ole monessa muussa maassa mahdollista. Kesaleirit taas ovat kalliita ja paikkaa leirille ei valttamatta saa. Siina ei jaa vanhemmille paljon vaihtoehtoja. En usko etta kaikki ranskalaiset vanhemmat haluavat vain sita kuuluisaa “oma aikaa” – kyse on myos pakkotilanteesta. Tosin onhan se varmasti ihanaa saada tilaisuus myos hoitaa parisuhdetta kun lapset ovat mummolassa. Ja ihan totta, taysipaisia ihmisia niista ranskalaisistakin (ja kaikista muun maalaisistakin) kasvaa, vaikkeivat suomalaisten nykyisten periaatteiden mukaan elakaan lapsuuttaan.

    • Héléna   •     Author

      No juurikin niin, olen ihan samaa mieltä Kati. Minua vaan vielä hirvittää päästää omat lapset pitkiksi ajoiksi muille hoitoon. Myönnän: hankalampaa se on mulle kuin lapsille. He nauttivat!

Leave a Reply

Your email address will not be published.