Ruuan pitää olla hyvää, sanoo ranskalainen

cinque8

Muistan edelleen sen alkuhuuman treffikerran kun mies pani viinipullon korkin kiinni yhden lasillisen jälkeen. Yhden lasillisen?

– Ai olisiko sulle maistunut enemmän, ranskalaismies kysyi viattomasti.

– Eeeei…

Tuo hempeän valkoinen valhe tuli mieleen kun luin suomalaisen ravintoterapeutin haastattelun Helsingin Sanomista. Täysmaidolla kuorrutettu aamukahvi oli pudota lattialle.

Ruuan ei aina pidä olla hyvää“, luki otsikossa. Häh?

Joku aika sitten kirjoitin blogissa (klik) suomalaisesta ja ranskalaisesta dieetistä. Suomalainen kiristelee hampaita, polkee pakkasessa töihin ja ryystää tuorepuuroa. Ranskalainen juo aamiaiseksi kahvia voisarven kera ja kokoontuu iltapäivällä jutustelemaan kuntosalille.

nice8

– Mä lihoisin täällä ihan kauheasti, sanovat Ranskassa vierailevat suomalaiskaverit aina croissant-tiskien ääressä. Niinhän sitä ehkä luulisi.

Sen voinkin vannoa, ettei huono ruoka ole sopusuhtaisten ranskalaisten vartaloiden salaisuus. Eikä varmasti myöskään tämä ravintoterapeutti Hanna Partasen noudattama ohje:  – Meillä on kotona sellainen sääntö, että huippuhyviä ruokia syödään vain kerran kuussa, koska niiden annoskokoa on vaikea pitää kohtuudessa.

Oh mon dieu. 

photo (29)

Suomessa minäkin kyllä suhtauduin ruokaan kuin polttoaineeseen. En koskaan  viihtynyt keittiössä. Syöminen oli suoritus muiden suomalaisten elämäntehtävien joukossa. Nuudelipussi sinetöi paikkansa sinkkukeittiössä: sen valmistukseen kun meni vain kaksi minuuttia. Kun siihen lisäsi raejuustoa ja pakastekasviksia, sai ehkä jonkun protskun ja vitamiinin kylkiäisenä.

Kaikki opittu romuttui kun vastaan tuli etelän mies, joka laittoi viinipullon kiinni lasillisen jälkeen. Söi suklaata palan kerrallaan. Makusteli croissantin aamiaiseksi. Ja laittoi joka ilta oikean, hyvältä maistuvan illallisen, koska minä en muka osannut. (Ääneenhän kokkailusta puhuminen sallitaan pohjoisessa vain oikeille hifistelijöille.)

Nikottelin: saako syöminen oikeasti olla näin kivaa? Tämä on liian hyvää! Eikö tästä vähintään liho tai saa verisuonitauteja? Kuinka monta porrasaskelta on noustava, jotta suklaakakkupalanen sulaa? Älä nyt herranjumala laita noin paljoa öljyä!

eclair

Kummallista kyllä, muutaman kuukauden ihmettelyn jälkeen suhtautumiseni ruokaan normalisoitui. Paino ei noussutkaan , sen sijaan elämänlaatu parani rutkasti. Ranskalaisen sopusuhtaisuuden salaisuus näytti olevan yksinkertainen: kun mikään ei ollut kiellettyä, meni suomalaisesta övereidenkin vetämisesti kaikki ilo.

Sitä paitsi: mikä järki on syödä pahaa ruokaa vähän kun hyvääkin on tarjolla?

Myöhemmin muutettuamme Ranskaan ymmärsin selkeästi, että hyvä arkiruoka loi hyvinvointia myös pienten kohtaamisten kautta. Torin hedelmätiskillä mummot keskenään pohtivat melonien kypsyyttä, askelmittarittomat perheenisät pysähtyivät jutustelemaan leipäkaupan kassalle, ruskettuneet tädit ostivat merianturaa ja kysyivät kalakauppiaan äidin vointia. Leikkipuistoissakin äidit kalastelivat toisiltaan ideoita: – Mitä sinä meinaat tehdä tänään illalliseksi? Mitä teit eilen? Ihmeissäni kuuntelin myös, kuinka ranskalaisvieraat keskittyivät suupaloihinsa hitaasti nautiskellen: – Mitä lisäsit tähän pastaan? Onko siinä persiljaa? Ja ehkä pecorino-juustoa?

Sen sijaan, että (taas) kielletään syömästä, voitaisiinko yrittää nauttia hyvää ruokaa kohtuudella?

27 Comments

  1. Petra   •  

    Ihan loistokirjoitus Helena! Luin myös tuon ruuan ei tarvitse olla aina hyvaa jutun ja ihmettelin. Turkkilaiset on kulinaristeja kotiruuan suhteen ja ruuan pitaa olla hyvaa, aina. Silti sita ei ahmita, mun miehella pitaa olla aina viskin seuraksi kaksi palaa suklaata ja kotiruoka on kylla edelleen suuressa arvossa.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Petra! Näin juuri. Minä en enää nykyään ymmärrä, että miksi ruuan pitäisi olla pahaa. Eikö se saisi ihan rehellisesti olla hyvää? Elämästä kai saa nauttia?

  2. Terhipe   •  

    Mä näin eilen ton otsikon hesarissa ja järkytyin perinpohjaisesti. En pystynyt edes lukemaan sitä juttua, tuli niin paha olo koko ajatuksesta. Siis mitä ihmettä, ei saa olla hyvänmakuista ruokaa? Ylensyönnin ongelmat taitaa olla jossain ihan muualla kuin ruuan makumaailmassa. Luulisi sen ravitsemusterapeutin tietävän. Miksi syömisen pitää olla itsensärankaisumenetelmä? En ymmärrä. Mut on jo kotona opetettu tekemään hyvää ruokaa kauden antimista ja nautiskelemaan siitä vaikka viinilasin kera. Jälkkäreitäkään ei meillä kartettu, ainakaan viikonloppuisin. Mun äiti on ammatiltaan kokki, mutta toivon, että muutkin oppis tämän jo kotoa. Totta kai sitä oppi jossain vaiheessa vetämään jätski- ja kakkuövereitä, mutta onneksi opin myös jättämään sellaiset pois, ja pysyttelemään kohtuudessa. Jokaisesta suupalasta tulee nauttia ja jos ei maistu hyvältä, silloin kuuluu jättää syömättä.

    • Héléna   •     Author

      Ainakin täältä ulkopuolelta katsottuna tämä ruokailuun suhtautuminen isona mörkönä kummastuttaa. Jos hyvät maut kielletään arjesta, niitähän kahmii kaksinverroin sitten kun ne ovat sallittuja. Ikään kuin itsensä rankaiseminen antaisi oikeuden satunnaiseen herkutteluun.

  3. luimupupu   •  

    Mahtava postaus! Mullakin meinasi mennä aamupala väärään kurkkuun Hesaria lukiessa. En potenut huonoa omaatuntoa arkiaamun herkuttelusta (hasselpähkinäsuklaatahnalla päällystettyä hyvää leipää ja mansikkasmoothieta) vaan mietin, että niin monelle tekisi hyvää viettää muutama kuukausi Ranskassa tai jossain muussa maassa, jossa suhtautuminen ruokaan on toisenlaista kuin Suomessa.

    • Héléna   •     Author

      Se on tosi harmi kun ruuan suhteen ollaan siellä niin puritaanisia, vaikka monessa suhteessa osataan ottaa relammin kuin Ranskassa. Verrataan nyt vaikka lastenkasvatusta…

  4. Sari   •  

    Olipa hyvä kirjoitus! Kaikkea saa nauttia, mutta kohtuudella?:))))
    Lihoin ensimmäisellä Ranskan lomallani; n. 28 vuotta sitten; huimat 4 kiloa! Silloin opin syömään valko- ja sinihomejuustoa! Maistuu vieläkin, mutta harvoin. 🙂

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Sari! Ranskassa on kyllä helppo myös lihota, jos kohtuus herkkujen edessä unohtuu…

  5. Yksis   •  

    Mä en onneksi ole edes nähnyt sitä alkuperäistä juttua… siis mitä ***ttua ihan suomalaiskansallisesti sanottuna? Että ruuan ei kuulu olla hyvää!!! Kuka sitä nyt pahaa ruokaa haluis syödä?

    Suomalainen terveyskeskeinen ruoka-ajattelu, ja sen yhdistäminen vielä siihen ettei terveellinen olisi hyvää on vähintäänkin järkyttävää. Ruoka kun on niin hirvittävän paljon muutakin kuin polttoainetta. Se on elämys. Se on sosiaalisuutta. Se on henkistä terveyttä ja mielen ravintoa yhtä paljon kuin ruumiinkin.

    Kiitos Helena taas tästäkin kirjoituksesta!

    • Héléna   •     Author

      Se on linkattuna tohon postauksen alkuun jos haluat lukea 🙂 Olen itse vasta aikuisiällä oppinut kunnolla arvostamaan ruokaa ja sitä, ettei se ole pelkkää polttoainetta.

  6. Henna   •  

    Hyvä kirjoitus! Törmäsin juuri tuohon mainitsemaasi juttuun Hesarin nettisivuilla ja suu kyllä loksahti auki sitä lukiessa. Taitaa ravitsemusterapeutilla itsellään olla jotain pohdittavaa oman syömisen suhteen, jos ongelma on että hyvän ruoan syömistä ei pysty lopettamaan kun on kylläinen. Onneksi tämänkin suhteen oma harkinta on vielä sallittua, ja näyttivät myös tuota juttua Hesarin sivuilla kommentoineet olevan eri mieltä Partasen kanssa. Meillä ainakin tehdään mahdollisimman hyvän makuista ruokaa, varsinkin viikonloppuisin kun on mahdollisuus kokkailla kaikessa rauhassa 🙂

    • Héléna   •     Author

      Ehkä ravitsemusterapeutti viettää niin paljon aikaa ruokaongelmaisten ihmisten kanssa, ettei muista, että tavalliset Hesarin lukijat saattaisivat kaivat muunlaisia ohjeita.

  7. Leena   •  

    Olipa juttu. Luulin, että näin aprillipilan. Onnekseni olen ollut koko työelämäni kaikkien Euroopan maiden kanssa tekemisissä, paljolti myös ihan samalla työpaikalla. Etelä-eurooppalaiset ja varsinkin ranskalaiset arvostavat hyvää ruokaa. Miten ihanaa on ollut illallistaa yhdessä, jutella ja nauttia. Selvää on, että he syövät joka päivä hyvin. Jälkiruoka (ja juusto) kuuluvat asiaan, kuten myös viini. Välihuomautuksena; ranskalaiset kolleegani ovat kautta aikojen olleet ne kaikkein hoikimmat tapaukset! Suomalainen tuttavani otti mukaan bileisiin riisikakkuja, koska muuten ei voisi kontrolloida rasvan, sokerin jne määrää. Hyvää mautonta ja ilotonta elämää voi vain toivottaa!

    • Héléna   •     Author

      Monet ranskalaiset vahtivat linjojaan hyvinsyömisestä huolimatta. Syödään hyvin, mutta jätetään ne ylimääräiset napostelut kuten irtokarkit välistä 🙂

  8. Liisa   •  

    Kirjoititpa taas asiasta!
    Näin Hanna Partasen jossain tv-ohjelmassa ja oma suuni loksahti auki, kun hän sanoi, ettei ruuan tarvitse olla hyvää! Aivan käsittämätön tölväisy! Vaikkei itse osaisikaan tehdä ruokaa, niin ei tuollaista tarvitse päästää suustaan!!
    Olen jo omat tyttäreni laittanut maailmalle ja molemmilta olen viime vuosina kuullut kiitoksen siitä, että “äiti teki hyvää ruokaa ja opimme syömään kaikenlaista”. Matkustelimme paljon jo silloin, joten eri ruokakulttuurit tulivat tutuiksi.
    Nyt olen mieheni kanssa “jämähtänyt” Ranska-akselille, eli ranskalainen ruoka on juuri sitä mitä,Helena, kirjoitit!
    Määrä vs laatu!

    • Héléna   •     Author

      Kiitos paljon Liisa. Juu, en oikein ymmärrä miksi pahaa ruokaa pitäisi syödä kun hyvääkin on olemassa. Mitä iloa se tuo kellekään?

  9. HelenaS   •  

    Kääk, tuo ajattelu on minulle niin vierasta. Meillä nautitaan ruuasta, oli se sitten harrastusten välissä pikaisesti tehty munakas tai kunnon sunnuntai lounas pitkän kaavan mukaan. Ehkä tähän on vaikuttanut meidän perheen Italialainen kaikkein eniten, mutta omasta lapsuudesta muistan yhteiset ruokahetket ja ehdottomasti jälkiruuan. Missä vaiheessa syöminenkin on muuttunut jotenkin suorittamiseksi (ne ikuiset rahkat ja mauttomat kanafileet)? Tuskin maltan odottaa että pääsemme anoppilaan kesäloman viettoon, ei ole Italian tomaatin voittanutta.

    • Héléna   •     Author

      Varmaan tavat riippuvat perheestäkin – kaikki eivät ruuasta vaan osaa nauttia niin kuin toiset. Mutta niin kuin sanoit: ei kaiken tarvitse olla gourmet-ruokaa, munakaskin voi olla herkullinen nautinto!

  10. Shoegal   •  

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Myös minä ärsyynnyin tuosta Hanna Partasen kommentista, jossain määrin ymmärrän mitä hän kenties tarkoitti, mutta en silti usko tai ymmärrä tuollaista ajattelua ollenkaan. Mun mielestä tuo menee päinvastoin. Jos syö ei-niin-hyvää ruokaa, light-tuotteita, vähärasvaista jne, niin siinä sitä vasta herkkuja ja kaikkea ylimääräistä alkaa tehdä mieli. Olin kymmenisen vuotta sitten Saksassa erasmuksena ja näin eri maalaisten, Espanja, Italia, Ranska jne, syömistottumuksia. Näin, miten he söivat oikeaa ruokaa, aterioina, ei light-juomia. Tämän jälkeen itsekin Suomeen palattuani jätin kevytjuustot ja vastaavat pois ruokavaliostani, ja huomasin, että kappas, mullehan tulee kylläisempi olo tästä oikeasta ruoasta. Sen lisäksi minua aina vaivannut ns. ärtynyt suoli lakkasi vaivaamasta. Uh, minut on kyllä monessakin mielessä tarkoitettu enemmän eteläeurooppalaiseksi, vaikka Pohjoismaita yhteiskuntana rakastankin 🙂

    • Héléna   •     Author

      Kiitos itsellesi kommentista! Anteeksi, etten ole aiemmin vastannut. Minulla on hyvin samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla!

  11. Anonymous   •  

    Hei, voisitkin kirjoittaa postauksen siitä mitää ruokaa teette kotona ja millaisia keittokirjoja/sivustoja käytätte inspiraation lähteenä. Itse pari kuukautta Ranskassa asuneena olen kovin pihalla siitä millaista kotiruokaa ihmiset tekevät. 😄 Kaikki tuntuvat viettävät viikonloput ainakin semisti kokkaillen ja ruokakauppa on sunnuntai-aamuisin yhtä täynnä kuin Prisma jouluna. Vielä kun tietäisi mitä muiden keittiössä tapahtuu. 😁

    • Héléna   •     Author

      Kiitos vinkistä! Tämä on ehdottoman hyvä idea. Itse en tosiaan ole mikään keittiöhirmu, mutta luotan laadukkaisiin aineksiin. Täällä kasvikset maistuvat koko vuoden herkullisilta. Mutta pidän mielessä ja palaan asiaan.

  12. -   •  

    Hei, loistava kirjoitus! Suomessa “syöminen” on tosiaan monelle aivan eri asia kuin “herkuttelu” (eli jonkun hyvänmakuisen syöminen…). Surullista! Siitä tuli mieleeni, että mitä “herkutella” on ranskaksi? Tarvitaanko sitä sanaa usein vai harvoin? Suomessa ainakin kaikkien painoaan tarkkailevien kesken “herkuttelemisesta” puhutaan paljon, ja siihen sisältyy aimo annos kielletyn hedelmän ja paheksunnan tunnetta.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos palautteesta! Herkuttelu on ranskaksi se régaler, mutta harvoin sitä kuulee käytettävän. Monet kyllä käyttävät sanontaa “bien manger” eli syödä hyvin, mitä tulee nautiskeluun. Siihen ei todellakaan kuulu paheksuntaa pätkän vertaa.

  13. Pingback: Juice PLUS+ – ja terveystuotteiden tarkoitus | Olli Posti

  14. Anne   •  

    Jonkun geenitutkimuksen mukaan länsisuomalaisilla on huono makuaisti ja perinteisesti syövät siksi mautonta ruokaa ja nälkään vain.
    Itäsuomalaisilla taas on vivahteikkaampi makuaisti geeniperintönä, ja siksi karjalaiset herkuttelevat niin juhlaruuissa kuin arkenakin.

    • Héléna   •     Author

      Onpa kiinnostavaa! Tätä en olekaan kuullut. Nim. itäsuomalainen

Leave a Reply

Your email address will not be published.