Näin päiväkotilapsi syö kolmen ruokalajin aterian

mardi21

In English at the end of the page

Pian kolmevuotias kuopukseni on nyt ollut vuoden päiväkodissa. Joka päivä kurkkaan päivän lounas-menun ruokasalin seinältä.

– Lapsenne söi jälleen kerran erinomaisesti! hoitaja huudahtaa.

Äimistyttävää. Miten on mahdollista, että kotiruokapöydässä kiukutteleva pikkukaveri syö päiväkodissa huikean hienosti?

Löysin vastauksen ranskalaisesta perheblogista “Cool Parents Make Happy Kids“, jossa oli haastateltu päiväkotiyrittäjä Babiloun edustajaa. Sain blogin kirjoittajalta, Charlottelta oikeuden kääntää postauksen pääpiirteittäin omaan blogiini. Voilà – näin se Ranskassa onnistuu.


1. Lapsella pitää olla nälkä

Itsestäänselvää, mutta tuppaa silloin tällöin unohtumaan. Päiväkodissa lapsilla on useimmiten nälkä, koska välipaloja ei ole tarjolla. Tosin ei tämäkään päde kaikkiin lapsiin: joissain ranskalaisissa päiväkodeissa on siksi myös kokeiltu liukuvaa ruoka-aikaa. Käytännössä se tarkoittaa, että keskelle leikkialuetta on pantu ruokapöytä, jonka ääreen lapset tulevat istumaan sitten kun heillä on nälkä.  Ruoka tarjoillaan kysynnän mukaan, mikä tarkoittaa, että siinä vaiheessa kun osa ryhmästä painuu päivänokosille, käyvät viimeiset pöytään.


2. Tee ruokahetkestä löytöretki

Päiväkotiruoka ei ehkä aina ole sitä kaikkein esteettisinta, mutta ranskalaisessa tarhakeittiössä asetteluun panostetaan. Jopa pienimmille päiväkotilapsille tarjoillaan ateria, joka sisältää 3-5 ruokalajia: alkupalan, pääruoan, juuston, jälkiruoan ja leivän. Pienet rakastavat pikkulautasille aseteltuja yllätyksiä, eivätkä jätä mitään maistamatta. Myös se, miten kasvikset on paloiteltu, voi vaikuttaa ruokahetken kulkuun.

Ranskalaisessa päiväkodissa lautaset ovat muuten aina samanlaisia valkoisia, näin niistä ei tule kiistaa.  Näin lapsen huomio myös pysyy ruuassa, eikä esimerkiksi lautasen kulmaan piirretyssä Barbapapassa.


3. Unohda turhat rajoitukset

Päiväkotiruokailun aikana saa tehdä kokeiluja: syödä käsin, sekoittaa juustoa hedelmäsoseeseen tai levittää perunamuussia leivälle. Näin lapset oppivat, mitkä maut sopivat toisiinsa ja mitä eivät. Lusikkakin voi yllättäen, kaiken mössäilyn seurauksena tuntua hyvältä kädessä!

Leikkiminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sääntöjä olisi laisinkaan. Päiväkodin tärkein ruokailusääntö on: jos nouset pöydästä, takaisin ei ole tulemista. Näin lapset opetetaan jo varhain kunnioittamaan ranskalaisille tärkeää ateriahetkeä. Hötkyily ei kannata.


4. Tee hyvää ruokaa

Hyvä vanhempi pitää huolen, että lapsi saa vitamiinipitoista, vähärasvaista  ja vähäsuolaista ruokaa. Yllättävän usein unohtuu, että ruuan tulisi myös maistua jollekin. Päiväkodissa on ymmärretty, että lapsetkin tykkäävät maukkaasta ruuasta.


5. Hanki samanikäistä pöytäseuraa

Selväähän se on, että kavereiden keskellä uudetkin maut maistuvat. Niin ranskalaisessa kuin suomalaisessakin päiväkodissa lapsella on vastapäätä samanikäistä pöytäseuraa, toisin kuin ehkä kotona. Lapset oppivat ja uskaltavat matkimalla.


6. Käytä kahden lusikan taktiikkaa

Aina syöminen ei onnistu edes ranskalaisessa päiväkodissa. Silloin otetaan käyttöön kahden lusikan taktiikka: pöytään katetaan yksi lusikka lapselle, toinen hoitajalle. Näin harvakseltaan lusikoivaa pikkukaveria voidaan auttaa hädässä.


7. Äiti ei ole päiväkodissa

Yllätys… not really. Vieraskorea lapsi käyttäytyy hirmu paljon paremmin muiden kuin omien vanhempiensa kanssa. Se mikä pätee päiväkodissa, ei ehkä koskaan toimi kotona.

***

This is how your child manages to eat a 3-course meal at kindergarten

How is it possible, that a French child eats a three course meal at kindergarten age? French blog  “Cool Parents Make Happy Kids” revealed the secrets in a recent post (read here in French).  Shortly in English:
  1. Make sure that the child is hungry, if not, try offering the meal later.
  2. Turn lunch into exciting discovery by sharing the meal into small portions: entrée, plat, dessert, cheese, bread…
  3. Let the child discover! Don’t say no, if she/he wants to mix cheese with apple sauce. But if the child leaves the table, there is no coming back.
  4. Make sure that the food is tasty!
  5. Get some same age company to the table. Kids like to mimic and eat better in company.
  6. In case the the child doesn’t manage to eat well by himself, use the 2-spoon tactic: one for the adult, one for the baby.
  7. What ever works at kindergarten, doesn’t necessarily work at home. Kids behave differently when surrounded by their own parents 🙂

6 Comments

  1. Petra   •  

    Meilla on kotona hieman ronkeli ruokailija, oli myös alussa tarhassa mutta se ryhmapaine. Kun ruokalassa lauma muita samanikaisia istuu vieressa, alkaa pinaattibörekin maistua. Kun muutkin syö ja turkkilaisissa tarhoissa kaytetaan kilpailutusta mihin itse suhtaudun vahan kahtijakoisesti. Ruokakilpailuja ei sentaan ole mutta ruokatunnin lahestyessa loppua, taputetaan ja kiritetaan tyhjentamaan lautanen. Ruoka on vakava asia Turkissa mutta valtion tarhoissa se on peruskamaa, yksityisella puolella sitten hinnan mukaan kaikkea superfoodista orgaaniseen.

    • Héléna   •     Author

      Taputetaan ja kiritetään tyhjentämään lautanen? Kiinnostavaa. Mitäköhän tuostakin tuumaisi…

  2. Miia   •  

    Sama juttu meillä – koulussa pikkuneiti on 2.5-vuotiaasta lähtien syönyt joka päivä kolmen ruokalajin aterian. Ja kaiken lisäksi ruokaa, jota ei takuulla söisi kotona. Mutta koulussa menevät alas kasvissosekeitot, linssit ja muut jutut joita ei kotona söisi ikinä. Mutta toki sen verran on auttanut, että koulun myötä on muuttunut avoimeksi kokeilemaan kaikenlaista. Nyt Suomen lomallakin on testannut mustaa makkaraa (joka oli hyvää), hernekeittoa (joka oli yök), vispipuuroa ( joka oli vähän outoa) ja karjalanpiirakoita (superhyvää).

    Samaa mieltä olen siitä, että lapsilla pitää olla nälkä kun mennään syömään. Ja tästä syystä meidän pikkuneidin koulussa isommat (yli 3-vuotiaat) lapset syövätkin lounasta vasta klo 13 vaikka kouluun on menty jo klo 8.30-9. Toki välissä on mahdollisuus syödä oma välipala, jonka tosin pitää olla hedelmä.

    Heidän koulussaan ei ketään syötetä ( toki joskus vähän avustetaan) vaan jopa aivan pienetkin syövät ihan itse. Tosin nuorimmat ovat n. 1-vuotiaita. Kukaan ei myöskään istu syöttötuolissa vaan kaikki istuvat normaalisti pöytien ääressä. Toki eri ikäisille on eri korkeudella olevat tuolit ja pöydät. Mutta ryhmissä on aina eri ikäisiä ja näin pienet oppivat tosi nopeasti isommilta, että miten homma menee. Lapsilla kun on luontainen halu oppia.

    Lapsilla on myös koulussa ainakin kerran kuukaudessa ns. kokkaustuokio, jolloin pääsevät ” tekemään” ruokaa. Välillä haistellaan, välillä maistellaan, välillä kokeillaan sormilla – kaikki aistit otetaan käyttöön kun tutustutaan ruoka-aineksiin ja ruokiin. Tämäkin auttaa lapsia tutustumaan paremmin erilaisiin ruokiin.

    • Héléna   •     Author

      Tämä kouluruokailu on tosiaan innostanut meidänkin lapsia rohkeammin maistamaan ruokaa. Pienempi haluaa aina kokeilla kaikkea, oli pöydässä sitten oliiveja tai patéta, mikä on hirmu kivaa. Kuulostaa, että teillä on tosi hyvin ruokailun huomioiva koulu!

  3. Oli kyllä hyviä neuvoja! Osa toki suht itsestäänselviä, mutta silti. Ja ehkä tärkein tuo ensimmäinen kohta (sen kun itsekin oppisi, nimittäin olemaan napostelematta!) ja heti seuraavana se, että ruuan pitää maistua jollekin 🙂 Omat lapseni ovat oppineet täällä Saksassa syömään selkeästi monipuolisemmin kasvisruokia! Lempiruokina kuopuksella on esimerkiksi linssikeitto ja keskimmäisellä pinaattimuhennos. Täällä Saksassakin panostetaan päiväkoti- ja kouluruuissa tuoreisiin lähiruoka-aineisiin ja luomua käytetään paljon. Ruoka tehdään omassa keittiössä eikä eineksiä käytetä, ja jälkiruokaakin on tarjolla 🙂

    • Héléna   •     Author

      Samaa mieltä mäkin oon Jonna – tosi itsestääselviä juttuja ovat, mutta välillä tosiaan hyvä herätellä itseäkin! Ihanaa, että siellä panostetaan kouluissa luomuun!

Leave a Reply

Your email address will not be published.