Terveiset maasta, jossa ylioppilasta ei juhlita

ranta3

Olen kyynelsilmin ihaillut suloisten suomalaisylioppilaitten kuvia, jotka ovat täyttäneet somekanavani viikonloppuna. Onko tuokin pikkuvesseli jo ylioppilas? Kuinka ihana kakku! Kuvissa herkistyn ennen kaikkea vanhempien tunteikkaan hymyn edessä: katsokaa nyt meidän Mikkoa, jossain välissä siitä tuli ihan oikea aikuinen! Miten se onkin noin fiksu?’

ranta4

Meillä ei tänä vuonna ollut välittömässä lähipiirissä uusia suomalaisia ylioppilaita, joten loikoilimme valkolakkien ja hymypatsaiden kunniaksi tyynesti uimarannalla. Kuten ehkä uutisista olette saaneet kuulla, Ranskassa kesän tuloa on odotettu. Meillä ei ole järkkytulvia niin kuin Pariisissa, mutta viileää on, tosi viileää. Rantapäiviä ei ole ollut juuri nimeksikään, vaikka ollaan jo kesäkuussa.

ranta1

Siinä hiekat varpaissa mietiskelin ylioppilasjuhlia, sitä fiilistä joka siinä vaiheessa elämää meistä kullakin on.  Se mielettömän ihana vapaus, kaikki ovet auki ihmeelliseen tulevaisuuteen. Ylppäri-iltana mikään ei paina, ei sitten mikään (paitsi ehkä ajatus seuraavasta aamusta) – juhla on oikea portti aikuiselämään.

Kuten tiedätte, omat lapseni ovat ranskalaisessa koulussa. Terrori-iskujen takia kevätjuhlat on meillä peruttu, mikä on hirmu tylsää, mutta minkäs sille voi. Mutta todelliseksi yllätyksekseni sain jokunen vuosi sitten kuulla, ettei Ranskassa ylioppilaita juhlita laisinkaan. Erityisen raadolliselta se tuntuu koulujärjestelmässä, jossa lapsia arvioidaan jo 3-vuotiaasta alkaen koulutodistuksin. Yläasteikäisten sukulaislasten koulutodistuksista olen voinut nähdä, kuinka lapsi itse sijoittuu muihin luokkatovereihin nähden. Kolmenkymmenen oppilaan luokassa matematiikassa olet 20. Apua.

ranta2

Eikö jossain vaiheessa olisi syytä taputtaa olkapäälle ja sanoa: hyvin olet pärjännyt! Syödäänpä kakkua!

(Lukiossa eli lycée Ranskassa oppilaat valitsevat kolmesta linjasta, jotka ovat 1) kirjallisuus 2) yhteiskunta ja talous 3) sekä tiede. Valinta vaikuttaa jo tulevaan: bac sciencea, eli tiedelinjaa pidetään arvostetuimpana, joten sille suuntaavat lahjakkaimmat. Ammattikoulua Ranskassa vastaa lycée professionel.)

ranta5

Ranskalaiset ovat yleisesti ottaen juhlakansaa. Rippijuhlia pidetään katolisessa perheessä monessa eri vaiheessa. Häät ovat isot, karnevaaleja on vähän väliä. Mutta ylioppilasjuhlat – niistä ei piitata. En tiedä syytä tälle, mutta itse olen järkeillyt sen päässäni seuraavasti: siinä missä Suomessa ylioppilasjuhlat ovat myös eräänlainen aikuistumisen juhla, on 18-vuotias ranskalainen vielä lapsi. Täällähän lapset asuvat kotona usein vielä lähempänä 25 ikävuotta. Ehkä se sitten on niin, että aikuistumista ehtii juhlia vasta kun varsinaiset opinnot on suoritettu.

Minä kyllä lupaan, että omille lapsille – jos he lukioon menevät – järjestetään juhlat joka tapauksessa. Ja lyyran hankin.

5 Comments

  1. Belgian Lempi   •  

    Belgiassa sama juttu. Mutta tässä asiassa minäkin aion noudattaa suomalaista perinnettä ja järkkäämme esikoiselle kesäkuun lopussa ylioppilasjuhlat.

    Onneksi minulla on täällä muutama suomalainen ystävä, jotka tajuavat, mistä juhlassa on kyse. Ja jotka ymmärtävät myös yhteislaulun päälle, sillä Gaudeamus Igitur kajautetaan näissä bileissä ehdottomasti :).

    Kesäkelejä odotellaan täälläkin!

    • Héléna   •     Author

      Aivan ihanaa, just noin sitä pitääkin! JA Gaudeamus Igitur ehdottomasti, sydän oikein värisee pelkästä ajatuksesta.

  2. Terhipe   •  

    Mä pääsin kerran osallistumaan suomalais-unkarilaisiin ylioppilasjuhliin. Mun mielestä ne oli ihanat, erityisesti sen takia, että molemmat kulttuurit kielineen oli niin selvästi läsnä.

    Toki Unkarissa juhlat on, mutta käsittääkseni Suomessa ne otetaan vähän vakavammin. Unkarissa juhlan aihe tosin on sama kuin suomalaisten penkkareiden, eli ylioppilaat jättää koulun ja juhlan varsinanen aihe siis on viimeinen koulupäivä ja koulun sekä opettajien hyvästely. Varsinainen valmistumispäivä on siis vielä edessä.

  3. Petra   •  

    Turkissa on valmistujaisjuhlat mutta se tarkein osuus on koululla, pukeudutaan ja heitetaan lakki jenkkityyliin. Se kotiosuus on pienimuotoisempi ja usein se on ravintolassa laheisten kera jarjestetty tilaisuus. Taallakin nuoret kylla lahtee usein kavereiden kanssa sitten juhlien jalkeen baanalle, ihan kuten itsekin aikoinaan, juuri kuuntelin eraan aidin tarinaa kun oli poikaansa aamuyösta kotiin odotellut valmistujaisjuhlien jalkeen 🙂

  4. Triit   •  

    Miten lapset itse (ja vanhemmat) suhtautuvat tuohon jatkuvaan arviointiin ja kilpailuttamiseen? Ovatko luokan rankinglistat lapsista kiinnostavia ja vaikuttavatko jotenkin esim. kaverisuhteisiin?

Leave a Reply

Your email address will not be published.