Ranskalainen vs. suomalainen dieetti

dieetti1

Suhteemme alkuvaiheessa ranskalaispoikaystävän mateleva kävelytyyli ärsytti. Vauhtia nyt! Kadulla pitää kävellä reippaasti, ei laahustaa.

– Miksi?

Niin miksi. Enpä ollut tullut ajatelleeksi. No ehkä siksi, että arkikävelykin on suomalaiselle suoritus.

Suomessahan kaikki tuntuvat juoksevan maratoneja. Tai vähintään käyvät salilla monta kertaa viikossa. Sitten on niitä, jotka elävät vesiurheilulle ja purjehtivat pakkasessakin.  Yksi porukka vaeltaa umpihangessa Norjan vuonoilla.

On miltei ihailtavaa pyöräillä kovimmilla talvipakkasilla työpaikalle ja ottaa sitten jäätyneistä viiksikarvoista selfie. I did it! Minä tein sen!  Innokkaimmat jakavat työmatkoiltaan myös “ennen ja jälkeen”-kuvia.  Tässä minä jääkalikkana pyörän selässä ja tässä taas normaalina itsenäni työpisteellä.

dieetti2

Ruoankin syöminen tuntuu sosiaalisen median välittämänä olevan yhtä hampaidenkiristystä: rahkaa, viherpirtelöä ja raakapuuroa. Joku törsäilijä on latonut avokadosuikaleita kuitupitoiselle kokojyväkäppyrälleen.  Varsinkin tuon viimeisen näkeminen saisi ranskalaisen, mustalla kahvilla ja paahtoleivällä kuorrutetun aamiaismassun kääntymään.

Only in Finland.

Ainakin siltä se täältä etelästä katsottuna tuntuu. Se on totista luterilaista suorittamista, pakollista ponnistelua, joka antaa ihmiselle ikäänkuin oikeuden satunnaiseen nautiskeluun. Sadepisarat karaisevat ja tekevät ihmisestä vahvemman. Nälkä pitää tarkkana.

Tänä aamuna luinkin Hesarista kiinnostavan artikkelin fitness-buumista. Siinä lääkäri kertoo, kuinka ihmiset nipistävät levostaan, jotta ehtisivät suoriutua stressaavasta työstä ja uuvuttavasta kunto-ohjelmasta. Kai sitä elämää voi noinkin elää.

dieetti3

Ranskassa en ole moiseen kilvoitteluun törmännyt. Täällä vapaa-ajan ja työn rajat hämärtyvät kun viikonlopuista nautitaan kuin pikkulomista. Illalla saatetaan ottaa lasi viiniä ja pala suklaata. Mihinkään ei ole kiire, kuntosalillekin kokoonnutaan lähinnä keskustelemaan.

Naapurin rouvan vein ensi kertaa lenkille sitten yläasteen. Siihenkin sain ylipuhuttua sillä ehdolla, että voidaan pysähtyä tarvittaessa kahville kesken matkan.

Joogakaverini taas luonnehti minua sanoin “trop speed”, jonka voisi suomeksi kääntää liian nopeaksi. Opettaja muistutti, ettei mihinkään sovi sattua.

– Jos haluat kiduttaa itseäsi, niin siitä vain. Mutta ei siitä ole mitään etua, hän sanoo.

Häh?

Ympärilläni olevat ranskalaiset onnistuvat pysymään normaalipainoinoisina elämästä nauttimalla, hampaita kiristelemättä. He arkiliikkuvat. He eivät syö yksin, vaan  ruoka-aikoina perheen tai ystävien kanssa. Sallivat itselleen pieniä nautintoja, muttei koskaan ähkyä. Eivät nauti välipaloja saati karkkia (jos suklaata ei lasketa).

Ja ennen kaikkea, tuntuvat olevan sujut itsensä kanssa. Niin olen täällä muuten minäkin.

Tässä huippumalli Caroline de Maigret’n erinomaiset treenivinkit. Toimisivatko Suomessa?

39 Comments

    • Héléna   •     Author

      Niin se varmasti onkin 🙂 Mutta ranskalaisten aamiaiseen kuuluu sokeri oleellisena osana, avokadon kuvittelisin olevan hännänhuippu.

  1. Petra   •  

    Hyva juttu 😀 Turkkilaiset kuntoilee niin etta ensin lenkille ja lenkin jalkeen leipomon kautta kotiin, sita sanotaan kuulemma tasapainoksi. Ja ikina ei lenkki tai kuntosali mene yli tuttavaperheen illallisen tai muiden lihapatojen, asiat tarkeysjarjestykseen. Tama oli niin kiva juttu etta makin sain idean tasta omaan blogiin, kiitos!

    • Héléna   •     Author

      Ihan mahtavaa! Itsekin täytyy myöntää, että poikkean usein leipomon kautta kotiin. Urheilutuokiot eivät todellakaan mene ohi ruokailun 🙂

  2. Ansku   •  

    Justiinsa näin. Hyvin kirjoitettu tästä aiheesta, joka aina Suomessa käydessä mua hämmentää. Miten saadaan ruuasta niin iso asia ja aivan väärällä tavalla. Ei syödä ruokaa, vaan hiilihydraatteja ja proteiinia, varsinkin jälkimmäistä. Ja liikunnassa ei kuunnella itseä, vaan personal trainereita. Ja jos pyritään hyvinvointiin, niin sitten sekin jotenkin vähän suorittaen niitä viherpirtelöitä sun muita. Hyvin sanoi Hesarissa lääkäri, että viherpirtelö ja makaronilaatikko voi elää sulassa sovussa. Pastan syömisestähän just saattaa kuulla huonoa omatuntoa että ei nyt ainakaan tänään syödä pastaa kun eilen jo syötiin tms. Ranskalaiset on kyllä mestareita elämän nautinnoissa kuten varmaan kaikki Välimeren kansat jotenkin 🙂

    • Héléna   •     Author

      Ai hämmentääkö sinuakin! Ehkä silläkin on merkitystä, ettei Suomi ole mikään ruokakulttuuri, syömisellä ei ole sellaista merkitystä kuten täällä. Välimeren äärellä nämä nautintojutut ovat hallussa.

  3. Lotta   •  

    Tosi hyvä kirjoitus! Suomessa elämä tällä saralla tuntuu, ainakin näin ulkoa päin tarkastellen, menneen tosiaan hiukan ilottomaksi. Ihan normaaleista ruoista on tullut mörköjä. Ja jokaisen pitäisi olla maratoonari ja “sokerittomalla”, “gluteenittomalla” jne. En oikein tajua!

    • Héléna   •     Author

      Kiitos! Juu, semmonen ilottomuus on monista asioista minunkin mielestä kaikonnut. Vähän liikaa suorittamista.

  4. Nina   •  

    Ranskalaiset eivät tosin geeniperimältään ole pohjoisen mongoloideja, joiden suvunsäilyvyyden kannalta oli otollista, mikäli keho takertui energiaan ja muutti sen tehokkaasti rasvaksi. Säilyi helpommin hengissä talvipakkasilla jurtassa ja pirtissä! Niinpä suomalainen himoliikkuu ja on silti vyötärölihava, ja ranskalainen ei liho vaikkei liikkuisikaan. Keittiöbiologiantropologin päätelmä. Sitäpaitsi onhan Suomessa paahdettava menemään, kun ulkona on suurimman osan vuodesta niin kylmä, että muuten kohmettuu paikoilleen! 😀

    Jenkeissä on tasan kahta linjaa kuntoilun osalta: teen kaiken, tai en tee mitään.
    Ruokalinjalta löytyy äkkiä kolme koulukuntaa: ulkonasyöjät, roskansyöjät ja valeruuansyöjät. Tiedän meidän lisäksi yhden pariskunnan, joka laittaa kotona ruokaa! Yhden! Ja se on heille harrastus, ei mikään arkinen asia. Valeruuansyöjiä tunnen useampia, niitä jotka syövät vain proteiinia ja aminohappoja ja elektrolyyttejä vitamiiniensa kanssa.

    Hullua. Taidan muuttaa Ranskaan ja kasvaa lihavaksi siellä.

    • Héléna   •     Author

      Tuo Jenkkien linja kuulostaa vähän siltä, mistä tuossa Hesarin artikkelissakin puhuttiin. Kuntoilun suhteen väki polarisoituu ja toinen ääripää on usein fanaattista.

      Tuossa päätelmässäsi voi olla jujua, mutta oikeasti luulen, että tarkat ruoka-ajat ja kohtuullisuus kaikessa ovat tämän maan ruokakulttuurin a ja o. Tuo valeruoka kuulostaa ihan äimistyttävältä. Vähän niin kuin nämä juotavat dinnerit…

    • Mimi   •  

      Ihana kirjoitus ja niin totta! En ole koskaan ollut niin hoikka ja syönyt niin hyvin kuin Pariisissa asuessani 6 vuoden ajan. Välipalat ja alituinen voileivän mussutus jäävät pois, ja arkiliikunnassa (seitsemän kerrosta hissittömiä portaita 4krt päivässä, 5km/pvä pelkkiä metrotunneleita) paino putoaa kohisten. – Toki sittemmin Ranskan maaseudulla paino on varsinkin lasten jälkeen noussut peruspainoksi. Mutta ei täällä silti kukaan dieetillä ole. Eikä käy kuntosalilla. Elämä on nautinto. <3

      • Héléna   •     Author

        Ajattele! Itselläni sama juttu, täällä olen pysynyt sopusuhtaisena ongelmitta.

  5. Jenniuu   •  

    Hahaa, mä niin tunnistan itseni tuosta suomalaisesta ajattelutavasta. Ei niin ehdottomana, mutta kuitenkin niin minua. Pakko kyllä sanoa, että kunnon hikilenkki on tällä hetkellä se paras pään tuuletuskeino. Haluaisin oppia ranskalaisemman tavan, ruuan suhteen olen kyllä onneksi lempeä, kunhan on monipuolista. Joskus olen jostain printannut French Food Rules -posterin lapsiperheille, ne opit osui meille hyvin. Mutta hitaasti kävely tai minkäänlainen löysäily ei vaan onnistu ja saa ihan ahdistumaan.

    • Héléna   •     Author

      Ymmärrän tuo ahdistuksen, minuakin ahdisti aikoinaan. Jotenkin kaikessa, jopa arkiliikkumisessa piti olla niin himputin tehokas! Välillä kyllä tekee hyvää olla vaan ja miettiä, että pitääkö joka asiassa huhkia niin penteleesti.

  6. Veera/ Kaukana Kotona   •  

    Itsekin törmäsin samaan artikkeliin tänään ja tajusin, että USA:ssa meininki on (ikävä) kyllä samanlaista suorittamista ja porukka on jakaantunut ehkä Suomeakin räikeämmin todella epäterveellisesti ja todella tiukan terveellisesti eläviin. Siis yleisellä tasolla. Omaan elämääni olen löytänyt viime vuosina ihanaa tasapainoa tervelliisyyden ja nautintojen välillä ja se tuntuu ihan älyttömän hyvältä! Samana päivänä voi treenata avocadojen kera ja maistella pikkuisen olutta tai viiniä – jopa ihan tavallisena maanantaina.

    • Héléna   •     Author

      Voi niitä Kalifornian avokadoja… Ne voidaan kyllä luokitella superherkuiksi. Tasapainon löytäminen on tosi tärkeää.

  7. Katsy   •  

    Todella hyvä kirjoitus. Olen todella itsekin ihmetellyt sitä täällä, että suurin osa kadulla kulkevista ihmisistä on ihan normaalipainoisia. Toki ääripäätäkin löytyy, en sitä sano, mutta silti, pääosin. Mutta kyllä tässä ruokavaliossa täällä on ihan oikeasti joku ihme juju. Siis olen ihan normaalipainoinen, ja viime syksynäkin olin vielä ihan normaalipainoinen, mutta raskauksien jälkeen oli 10 kg enemmän ja pienenä ihmisenä ajattelin, että olisi kiva pasta ennen raskautta kuosiin, että mahtuisi vanhat vaatteet. Siis en ole ainuttakaan hikilenkkiä juossut (lasten perässä vaan), enkä käynyt salilla. Meillä on hoitaja kotona joka hoitaa lapset ja laittaa ruokaa. Meillä menee kahdessa viikossa litran pullo oliiviöljyä. Syödään joka päivä patonkeja ja voisarvia melkein joka päivä. Syön myös suklaata joka päivä ehkä patukan verran. Ja silti olen palautunut ennen raskautta mittoihin. Eli 10 kg on lähtenyt. En ymmärrä yhtään. Ja suomessa ollessa vuoden päivät mietin, että olis kiva saada toi 10 kg pois, ja tavoite oli jossain vaiheessa alkaa tekemään sen eteen jotakin. Mutta ei lähtenyt peläkäälä ajattelulla… 🙂 Joku juju tässä täkäläisessä ruokavaliossa täytyy olla. Ja kyllähän nämä paikallliset täällä syö paljon keksejä ja käyvät ravintoloissa syömässä (myös ranskalaisia sun muita). Ja silti täällä iso osa ihmisistä on normaalipainoisia.

    Eli mikä juju tässä on? Siis kauhulla mietin tuota oliiviöljyn kulutustakin meillä. Luulis, että noilla öljymäärillä paino olis noussut 9 kk:ssa sen 10 kg vähintään?

    • Héléna   •     Author

      Ai sielläkin on samanlainen kokemus! Minä olen kummastellut samaa, selittänyt osaksi sillä, että lasten perässä tulee tosiaan juostua. Mutta kyllä tässä varmaan joku juju on, ehkä se on se stressitön tasapaino 🙂

  8. Terhipe   •  

    Mulla on myös jäänyt kaikenlainen bing-käytös pois Suomesta lähdön jälkeen. Oli sitten syöminen tai urheilu kyseessä. Pari pidempää juoksukisaa olen juossut, mutta en olisi juossut, jos ei olisi ollut aurinkoisena kevätpäivänä. Nyttemmin on jäänyt juoksut vähemmälle, äiti-ihmisenä. Täytyykin alkaa noudattaa tuota ranskalaista reeniä! Tuli mieleen, että entisessä kotikaupungissani, Hampurissa, huomasin kerran liikennevaloissa katuun maalatun tekstin: jalat ristissä seisominen vahvistaa lantionpohjalihaksia. Sen jälkeen seistiin mutsikaverien kanssa leikkikentällä jalat ristissä 🙂

    • Héléna   •     Author

      Ei mä en kestä! Jalat ristissä seisominen vahvistaa lantionpohjalihaksia 🙂

  9. Ansku BCN   •  

    Haha, amen! Tämä eteläisemmän Euroopan asenne elämään sopii minun mukavuudenhaluiselle luonteelleni paljon paremmin kuin Suomen. En kerta kaikkiaan jaksaisi sellaista arkea kuin kavereilla on Suomessa: illat ovat lasten kuskaamista harrastuksista toiseen ja viikonloput kuluvat jossain kentän laidalla lasten kisoja katsoessa. Käydään salilla, jumpalla, lenkillä… Apua!

    • Héléna   •     Author

      Se on kyllä aktiivista se suomalainen elämä. Onhan siinäkin toki paljon hyviä puolia, kuten se, että isommat pääsevät harrastuksiin ihan yksin…

  10. Katsy   •  

    Helena, harrastaako täällä lapset ylipäänsä viikolla iltaisin mitään?? Jotenkin olen ihmetellyt sitäkin, että tosiaan ei täällä minun työkaverit lapsiaan iltaisin viikolla ainakaan mihinkään kuskaa. Muuta kun kotiin…

    Tuntuu hyvin ikävältä tosiaan palata Suomeen senkin tiimoilta, kun vanhin menee eskariin ja sittenkö se autokuskin pesti iltaisin alkaa. Meistähän se on kiinni, että annetaanko mennä, mutta en tiedä onko sekään hyvä, että muut lapset harrastaa sitä ja tätä ja meidän ei mitään. Ihanaa kuitenkin kun ollaan tähän asti vietetty kiireettömiä arki-iltoja 🙂

    Kyllä tama 9 kk etelä-euroopan menttaliteettiä jättää pysyvät jäljet ainakin minuuun. Tavoite nimen omaan on meillä perheenä, että jatkettaisiin elämästä nauttimista myös Suomessa.

    • Héléna   •     Author

      Täällä useimmiten harrastetaan keskiviikkoisin kun on lyhyt päivä. Kyllä vanhempien lasten kuulee harrastavan toki myös iltaisin ja viikonloppuisin. Yrittäkää pitää mukana siellä Suomessakin tätä välimerellistä tunnelmaa. Elämästä pitää nauttia!

  11. Kirsi-Marja   •  

    Merci 😊 olen ranskalainen 😉 👍

  12. Anu   •  

    Heh, niinpä. Suomessa kieltämättä unohtuu helposti suorittamisen, “jatkuvan kiireen”, proteiinin laskemisten (niin kuin lihaa syövän ihmisen tarvitsisi siitä huolehtia) ja trendidieettien keskellä se, että välissä kannattaisi ihan vain elääkin. Uskon samoin kuin sinä, että kun asiat ovat tasapainossa, övereitä ei tule edes tarvetta vetää.

    Täällä Hollannissa olen tajunnut, miten vähän Suomessa arkiliikutaan! Puolen kilometrin matka metroasemallekin taitetaan ratikalla. Tai ainakin niin minä tein Helsingissä asuessani. Sitten piti stressata sitä, että tuleehan nyt käytyä salilla kolmesti tai neljästi viikossa. Eihän sillä edes ole mitään väliä, jos muun ajan istuu perseellään.

    Täällä rakastuin heti tähän leppoisaan pyöräilykulttuuriin: en ole nähnyt vielä kenenkään sotkevan hiki päässä urheiluvaatteet päällä työpaikalle, vaikka ainakin Helsingissä tuo on enemmän sääntö kuin poikkeus. Voi johtua myös siitä, että olen asunut täällä vasta vajaan vuoden, mutten ole koskaan kuullut kenenkään myöskään stressaavan syömisistään. Silti hollantilaiset näyttävät omaan silmääni varsin hyväkuntoisilta ja hoikilta.

    • Héléna   •     Author

      Hollantilaiset vaikuttavat ihanan rennoilta tyypeiltä. Arkiliikunta on huippujuttu! Tosin ainakaan näitä meidän eteläranskalaisia ei saisi koskaan pyöräilemään sateessa töihin.

  13. Terhi   •  

    Varmasti juurikin nuo ruoka-ajat ja pienet annokset jutun juuri. Suomalaiset syö päivällä ja loppuaika vuorokaudesta menee välipaloilla, illalla nälkä jo niin kova että tungetaan kaikki mahdollinen naamaan. Aina on puhuttu vuorokauden viidestä ateriasta ja tuttavaperheeni, joka ikinen, on lopettanut jo kahden vanhana lapsiltaan toisen lämpöisen aterian. Yksi lämminruoka päivässä, loput välipaloja tai roskaruokaa. Sitten ihmetellään kun lapsistakin alkaa olemaan kouluikäisistä jo 16% lihavia

    • Héléna   •     Author

      Minä ihmettelen tuota toisen lämpimän aterian poistamista päivästä. Sehän on tosi tärkeää! Sitä paitsi mukava, yhteinen hetki.

  14. Yksis   •  

    Oli ihan pakko tarttua tähän aiheeseen itsekin 🙂 Amerikkalaiset on niin kaksijakoisia…

  15. Erica   •  

    Hauska postaus, varmasti menee juurikin näin! 🙂

  16. Linda   •  

    Ikuisena diettaajana jäin Ranskan reissullamme ihastelemaan ja ihmettelemään tätä ranskalaista ilmiötä. Outoa oli, että söin juu aamulla croissanttia ja kahvia, mutta sillä pärjäsi pitkään eikä tullut jatkuvaa mielitekoa, kun kehoa oli ravittu myös mieltä ravitsevalla ihanuudella. Jostain syystä viikon loman aikana en tuntenut itseäni lainkaan turvonneeksi. Katselin itseäni peilistä suihkuun mennessä ja totesin miehelleni, että onpa mulla hyvä kroppa – cuerpo divino! Toki käveltiin ja touhuttiin paljon, mutta tosiaan täällä koti Suomessa lappaan rahkaa ja jos ihan hulvattomaksi heittäydyn, saatan jopa laittaa mehukeittoa sekaan! Ehkä salaisuus on stressittömyydessä. Kun ei koko ajan pingo vanne otsalla, koko kroppa toimii paremmin.

    • Héléna   •     Author

      Olisiko stressittömyys tosiaankin se salaisuus? Tästä varmaan on tutkimuksiakin. Pitää selvittää 🙂

  17. Pingback: Ruuan pitää olla hyvää, sanoo ranskalainen | Chez Héléna

  18. Eeva   •  

    Nuo treenivinkit oli ihan mahtavia!

    • Héléna   •     Author

      Eikö! Siitä vaan harjoittelemaan 🙂

  19. Suzanne   •  

    Jos Suomessa laahustat ulkona, jäädyt pystyyn, pakko siinä on laittaa töppöstä toisen eteen että tarttis viettää mahdollisimman vähän aikaa ulkona viimassa ja tuiskussa.
    Ja kävin just Ranskassa ja söin niitä ihania patonkeja ja croisantteja. Sen jälkeen oli maha turvoksissa viikon. Mutta hyvää oli, kieltämättä.

    • Héléna   •     Author

      Suzanne, olet kyllä ihan oikeassa. Pakkohan siellä on kävellä kovaa, jotta pysyisi lämpimänä.

  20. Pingback: Lääkäri ohjeisti: Kävele hitaammin | Chez Héléna

Leave a Reply

Your email address will not be published.