Mistä tunnistaa suomalaisen lapsen ulkomailla? (Jos vaaleaa tukkaa ei lasketa)

omapiha5

Leikkipuistoomme on ilmestynyt lapsi, jota olen olen tarkkaillut nyt viikkoja, vähän salakuunnellutkinkin. Mutta vanhemmat tuppaavat puhumaan niin hiljaa, etten kuule mitä he sanovat. Tai sitten kun kuulisin, omat lapset huutavat korvaan.

Epäilen, että pienokainen on suomalainen. Ai mistäkö? No siitä, että veijarilla on paitsi vaalea tukka ja haalea iho, myös kirkkaankeltainen jokasään takki, kevyt trikoopipo ja joustavat printtihousut, joiden arvioisin olevan jotakin skandikallista suomiluomupuuvillaa.

Siinä missä ranskalainen mamma panostaa lapsen pitsikauluksiseen villakangastakkiin ja suloisiin sukkahousuihin kera ballerinojen, juoksee suomalaislapsi hemmetisti maksavissa jokasäänvermeissä, jotka väritykseltään pistävät täällä silmään. Meidän oma poikakin erottuu joukosta (kuva), kiitos ihanan isoäidin, joka vaatettaa häntä pohjoisen varusteilla. Tytär sen sijaan suhtautuu pullukoihin unisex-varusteisiin nihkeämmin.

ulkoilu

– Äiti minusta nämä on rumat, hän sanoi Suomen lomalla kun pakotin mekkoneidille toppikset jalkaan.

Kesällä suomalaislapsi taas erottuu etelän rannalla siitä, että hänellä on kokovartalo-UV-puku, korvat peittävä hattu, isot aurinkolasit ja valkoista maalia naamassa, jota myös rasvaksi kutsutaan. Muut etelän kasvatit juoksevat pikkubikineissä.

derna10

Project Maman hersyvä postaus lapsen vaatettamisesta pohjoisessa naurattikin hirveästi. Suomessa pikkuisille tarvitaan tosiaan kesäpipo (muuten täydellinen talvipipo Välimeren äärellä). Niin tosiaan marraskuussa kaikki suomalaislapset möyrivät mudassa, minkä vuoksi lapsilla pitää olla kokovartalokuravermeet.

Muistan suhteemme alkuvaiheessa, kuinka mieheni nauroi kun minun piti ostaa itselleni uusi kesätakki. Mikä edes on kesätakki?

Tässäpä siis vastaiskuni: näin meillä lapset puetaan Etelä-Ranskassa. Selkeästi halvempaa ja helpompaa kuin Suomessa.

Tammi-maaliskuu

Hrrrr. Aamulla  on hervottoman kylmä, ainakin sisällä. Pedistä ei halua nousta kukaan, vessassakäynti on kidutusta, lattianrajassa varpaat jäätyy. Lapsille on aamiaisen ajaksi vedettävä pyjaman päälle villatakki ja jalkoihin tossut.

Sitten ne päivävaatteet. Huomioitava on, että koska sekä sisällä että ulkona on viileää ja kosteaa, tarvitaan lapsille aluspaita ja villatakki.

tropez8

Muuten on helppoa. Sillä satoi tai paistoi, selvitään ulkona aina kevyttoppiksella ja tarvittaessa suomalaisella kesäpipolla. Lapsille jalkoihin tennarit tai nahkakengät. Päiväkodissa ja koulussa kumpparit on kiellettyjä, koska kenkiä pidetään kuitenkin koko päivä jalassa. Ulkohousuja ei tarvitse koskaan: ulkona ei olla jos sataa (ja sitä paitsi ulkohousuthan ovat ranskalaisesta rumat). Mutaakaan ei täällä ole (koirankakkaa toki sitäkin enempi), koska uimarantaa lukuunottamatta koko kaupunki on pinnoitettu asfaltilla.

vence5

Tuleekohan lapsista jotenkin kehnompia, jos he eivät möyri mudassa? 

Tässä vaiheessa vuotta minuun yleensä iskee hervoton ikävä lumille. Tänä keväänä teimmekin päiväretken lähivuorille: taas muistin, miksi pikkulasten kanssa on aika hirmu mukavaa elää näillä leveysasteilla. Kuinka nämä toppapallerot käytetään vessassa?

valberg4

Huhti-toukokuu

Eteläranskalainen välikausi luokitellaan perinteisesti hankalaksi. Käytännössä se on yhtä kuin Suomen kesä: aamulla tarvitsee pitkähihaisen, mutta päivällä selviää hyvin jo T-paidalla.

ranta2.jpg

Kauden small talk kuulostaa tältä.

– Bonjour.

– Bonjour.

– Eihän tässä tiedä miten pitäisi pukeutua.

– Ei niin! 

Huippu-uutinen on, että sisällä talossa on jo lämmin eikä aamiaisella tarvitse pukeutua turkkiin. Vessassakin voi käydä jäätymättä. Itse asiassa voi siirtyä saman tien syömään aamiaisen ulos.

pokka3

Kesä-syyskuu

Nyt on kuuma, sisällä ja ulkona. Yöllä on hiki, aamulla on hiki, päivällä on hiki, illalla on hiki. IHANAA! Vaatelista on lyhyt: Shortsit, sandaalit, hihaton paita, hattu. Vaaleat (ja vaaleasilmäiset, les yeux clairs, kuten ranskalaiset sanovat) pikkuiset puetaan kesällä hattuun, vaikka paikalliset lapsoset kulkevat paljain pain. Ohjeet pitää terottaa opettajille päähän.

Tärkein ulkoiluvaruste on vesipullo.

theoule3

Syys-lokakuu

Palaamme taas siihen välikauden naurettavaan small talk-aikaan eli Suomen kesään.  Aamulla saattaa tarvita jopa toppaliiviä,  mutta keskipäivällä selviää T-paidalla. Uudet tennarit on hankittava, koska edelliset ovat kulahtaneet kelvottoman pieniksi.

paiva13

Marras-joulukuu

Sataa, paistaa, sataa, paistaa ja on kostean viileä. Lasten aluspaidat, kevyttoppikset, villakangastakit ja kesäpipot kaivetaan kaapista, vaikka välillä selviäisi paljon vähemmällä. Lapsia tulee myös vastaan karvahatuissa, koska auringosta huolimatta kalenteri näyttää talvea.

21 Comments

  1. Stazzy   •  

    Hihih 😀
    Meillä on kotona välimuotolapsi.

    Se ei kulje skandikalliissa vermeissä (mainio ilmaisu muuten), mutta prismavaatteissa (ciraf, tietysti) ja kirpparin unisex-kamppeissa. Se on puettu kuin suomalaislapset, muttei näytä vahingossakaan suomalaiselta.

    Ja täällä pohjoisessa vedenpitävyys on aika olennaista. Välikausivaatteet ovat loistavia puolet vuodesta. Ja kunhan on muutama pari kumppareita, kaikki menee hyvin.

    Kesällä läträän lapseen aurinkorasvaa ja tunnen itseni typeräksi, kun nämä pohjoisen vaaleat pienokaiset kulkevat hatuitta ja uv-suojapaidoitta, ja meidän lapsj ruskettuu nähdessään auringon. Ei ole ollut lähelläkään palaa koskaan, vaikka minä jo itse vetäydyn varjoon, kun olkapäitä pistelee.

    • Héléna   •     Author

      Stazzy, se on ihan totta, että me ollaan täällä etelässä aikamoisessa herrankukkarossa. Ei ole välikausivarusteille kummoista käyttöä 🙂 Auringon kohdalla minäkin olen aikamoinen tiukkis, vaikka kuten sanoit, lapset eivät pala ollenkaan niin kuin minä. Varsinkin pienin ruskettuu oikein kauniin mattapintaiseksi eikä punalaikulliseksi kuten äitinsä.

  2. Salia   •  

    Haha! Nauratti tuo small-talk aihe keväällä ja syksyllä! Se on niin totta, itse aina osallistuin samoihin keskusteluihin vuodesta toiseen Ranskassa asuessani ;)! Ja vaikka en enää lapsi olekaan niin täytyy sanoa että talvella kaipasin kumppareita enemmän kuin mitään muuta, mutta eihän niitä voinut käyttää, aikuinen! Ja vielä Pariisissa……

    • Héléna   •     Author

      Hauskaa, että sinäkin olet käynyt samoja keskusteluja! Minusta on jotenkin huvittavaa, että samat jutustelut käydään kahdesti vuodessa sukupolveen katsomatta.

  3. Ansku   •  

    Se on muuten ihmeen helppo tunnistaa suomalaislapsi muilla mailla! Just noista kuvailemistasi tuntomerkeistä 🙂 Mun kulttuurihybridilapsen tyylilliset alkulähteet osuu kai Keski-Eurooppaan ja niihin balleriinoihin ja villakangastakkeihin, eikä sekään Suomessa helpolla suostunut säänkestäviin vermeisiin. Mutta kyllä osaavat muuten keskieurooppalaisetkin hemmetin kalliit lastenvaatteensa kuten Petit Bateau -merkit jne 🙂

    • Héléna   •     Author

      No joo, todellakin ovat kalliita. Ranskassahan on aivan mielettömän ihania lastenvaatemerkkejä kuten Tartine et Chocolat ja Jacadi, mutta eihän niitä raaski ostaa. Villapaita 70 euroa?

  4. Ansku BCN   •  

    Kuulostaa tutulta :D. Meidän lapsilla oli pienenä ReimaTecin haalarit talvisin ja ne herättivät suurta ihastusta Ranskassa, mutta kurahanskat olivat koko leikkipuiston naurunaihe, höh 🙂

    • Héléna   •     Author

      Kurahanskat olisivat varmaan moninpaikoin tosi tärkeät! Meidän lapset on tosi hanskavastaisia, koska eivät niitä ole tottuneet käyttämään…

  5. PW   •  

    Taalla valimeren ‘paadyssa’ (Tel Aviv) on ihan samanlainen pukeutumiskalenteri, villakerrastot ja villasukat on talvella tosi tarpeen. Lisaisin tuohon ‘mista tunnistaa suomilapsen’ listaan viela vaunut, skandinaviset vaunut on tosi bunkkereita verrattuna takalaiseen vaunukulttuuriin, tosin eipa taalla moni mamma lahdekaan lenkille vaunujen kanssa vaan se on enempi sitten ostoskeskuksissa ja kaupoissa sipsuttelua.

  6. Petra   •  

    Aika samanlaista on pukeutuminen taalla, mun tyttö ei tosin ole pellavapaa eika herkkahipiainen joten vaikka aurinkorasvaa ja hattua tiukasti pidan niin rantsussa kirmailee bikineissa. Viime kesana rannalla Foçassa oli kerran yksi eurooppalainen lapsi, en tieda mista oli mutta oli tosi vaalea ja puettu sellaiseen uimapukuun, paljon valkeaa rasvaa naamassa ja hattu syvalla paassa. Vieressa olleen perheen lapsi kysyi aidilta etta miksi lapselle on puettu niiden uskovaisten kayttama puku 😀 Tarkoitti ilmeisesti konservatiivisien islaminuskoisten naisten kayttamia uimapukuja, joissa on hihat ja lahkeet.

    • Héléna   •     Author

      Voi mä nauroin tälle kommentille ääneen. Ehkä se UV-puku tosiaan näyttää konservatiivisen musliminaisen uikkarilta. Olisiko tässä markkinarako?

  7. Saksalaiset lapset ovat ehkä näiden kahden mainitsemasi tyypin välimuotoja. Haalareita ei näy niin paljon kuin Suomessa, mutta niitä on. Meidän päästä varpaisiin (tai no ei aivan, kengät ovat kyllä ehdat saksalaiset) Reimaan puettu poika ei aivan sulaudu joukkoon, muttei kuitenkaan myöskään hyppää silmille ihan järkyttävästi. Ja eipähän tartte olla jatkuvasti pesemässä housuja, paikkaamassa polvia tai tappelemassa sukkisten kanssa! Paikalliset tuntuvat leikkipuistossa käyttävän aika paljon kurahousuja, vaikkei sataisikaan. Ne on ehkä sitten tuon suomalaisen välikausihaalarin korvike. Ulos ei kyllä sateella juurikaan mennä, tarhassa eivät todellakaan ulkoile jos on koiranilma. Pikkuihmisten ryhmässä on aina joku lapsi, joka ei vielä osaa kävellä kovin hyvin, ja kuulemma sadevermeetkään eivät ole aina niin hyvät että lasta viitsisi istuttaa kuralätäkössä.

    Aurinkorasvaa täällä kyllä käytetään! Tarhasta oikein teroitettiin, että kesäaamupäivien rasvaus on vanhempien kontolla ja lapset rasvataan tarhassa vasta päiväunien jälkeen. Hatutkin ovat tiukasti päässä 🙂

    • Héléna   •     Author

      Ai siellä käytetään kurahousuja? Täällä en ole nähnyt kertaakaan. Ystäväni kerran kyllä poki pojalle kunnon kurikset, minkä seurauksena perheeltä kysyttiin, että minne he meinaavat mennä kalaan.

  8. Lotta   •  

    Tuo on kyllä totta, heh. Kun asuin Brysselissä, hämmästyin aina kun näin puistossa kurahousuihin/haalareihin puetun lapsen, mitä varmimmin hän tai hänen seuralaisensa puhuivat suomea, ruotsia ja joskus myös viroa! Minä olin siinä mielessä kapinallinen, että Brysselissä ja Suomea lämpimämmissä maissa nautin aina nimenomaan siitä, että ei ollut pakko aina vaatettaa lasta siihen kokohaarniskaan. Vauvan ja taaperon pukeminen on kyllä hirveän paljon helpompaa Suomea lämpimämmissä maissa. Erityisen helppoa se näyttää olevan täällä Afrikassa, luulen, että pikkulapsiperheet nauttivat siitä täysillä: pikku mekot, topit ja sortsit riittävät, jalassa crocsit tai sandaalit tai varvastossut. Mutta jo Saksassakin huomasin, että paikalliset eivät olleet lainkaan niin tarkkoja esimerkiksi sormikkaiden suhteen. Lapsi saattoi kyllä istua topattuna rattaissa, mutta ilman hanskoja ja ehkä paljain päin. Jänniä kulttuurieroja. (Saksassa näkyi enemmän haalareita/ulkohousuja kuin Belgiassa, sekin oli kulttuuriero – mutta selkeästi vähemmän kuin Suomessa. Syynä ehkä se, että saksalaiset tuntuvat olevan ulkoilma-/retkeilijäkansaa ja aikuisetkin tuntuivat usein olevan, jopa kaupungissa, pukeutuneita kuin luontoretkelle) Mutta kädet olivat siis usein paljaana! Ja pikkutytöillä näkyi paljon mekkoja, paksuja sukkahousuja ja saappaita. He olivat käytännöllisen tyylikkäitä, todella söpöjä. Äideillä oli tietty usein sama tyyli!

    • Héléna   •     Author

      Tuo Afrikan pukukoodi tulee tänne meillekin kesällä, se on ihanaa! Ilmeisesti myöskin Hollannissa ollaan aika huolettomia pipojen ja hanskojen suhteen. Ranskassa tosiaan ei pukeuduta kuin luontoretkelle. Hihihi naurattaa pelkkä ajatuskin.

  9. Triit   •  

    Kerro nyt miten lasten vaatteet pysyvät taaperoilla siellä ehjinä kun ulkovaatteita ei ole? Samoin eikö kaikki hiekka yms. Lika kulkeudu sisälle keväisin ja syksyisin? Muistan eräänkin kerran kun taaperon kanssa mentiin juhliin sukkikset ja mekko päällä ja eiköhän tyttö kaatunut juuri kirkon pihalla ja sukkiksissa komea tahra (ei sentään reikää tällä kertaa).

    Oikeasti olen kyllä kade kun ulkovaatetukseen ei tarvitse niin panostaa, mutta on niillä ulkovaatteilla puolensakin.

    • Héléna   •     Author

      Hiekan ja lian suhteen syy on ilmeinen: täällä ei ole hiekkateitä tai hiekkalaatikoita. Lapsirukat joutuvat kulkemaan asfaltilla (uimarantaa lukuunottamatta). Niin, eikä useimmiten myöskään sada ja jos sataa, lapset ovat sisällä 🙂 Mutaa ja rapaa siis näkee vain harvoin. Jostain syystä vaatteet ovat pysyneet meillä ehjinä, mutta eihän ne toki mitään ohuita sukkiksia ole vaan kunnon paksuja semmoisia.

  10. Mahtava postaus ja niin totta! Jaksan edelleen pysähtyä ihastelemaan espanjalaisia lapsia kauluspaidoissaan tai ruusukepannoissan, kun meidän muksu könyää puistossa trikoohaalarissaan. Vain kerran mieheni on sanonut, että nyt ei kehtaa lähteä ulos leikkipuistoon, kun pojalla oli aika riemunkirjava kattaus erilaisia skandinaavikuoseja päällään 🙂

    Sen sijaan se on musta vähän surullista, että täällä lapset eivät tosiaan koe sadetta. No toki sadepäiviäkään ei ole paljon, mutta just silloin haluan viedä lapseni ulos. Taapero on ihan innoissaan, kun vettä tihuttaa taivaalta – mikä kokemus lapselle! Leikkipuisto on sen sijaan aivan tyhjä..

  11. Eedith   •  

    Tämä oli kyllä hyvä! Kävimme syksyllä Ranskassa moikkaamassa siellä työkomennuksella olevaa lasten isiä. Tiesimme, että samaan aikaan paikalla on myös miehen kollegan perhe ja heillä olevan kaksi lasta. Yhtenä päivänä puistoon mennessämme tunnistin heidät jo kauas. Kaksi pellavapäätä mukavissa vaatteissa hatut päässä ja äidillä raidallinen paita. Hekin tunnistivat meidät jo kaukaa 😀 toki asiaan vaikutti sekin, että meillä kaikilla oli suhteellisen kevyt vaatetus ja paikallisilla oli kevyttoppiksia ja villakangastakkeja.

    Leikkipuistoissa oli huima ero suomalaisiin verrattuna. Puistoissa ei tosiaan ollut juurikaan hiekkaa, ei hiekkalaatikoita eikä keinuja.

    Yhtenä päivänä satoi vettä paljon ja näin yhdellä lapsella kurahousut jalassa. Sen kanssa lapsella oli tosin nahkaiset siistit kengät (suomalaiset luokittelisivat ryhmään “kauppakengät”). Lapsi ei tosin ollut menossa mihinkään leikkimään vaan mitä ilmeisimmin matkalla päiväkodista kotiin. Meidän päästä varpaisiin teknisiin ulkovaatteisiin puettuja lapsia katsottiin kyllä pitkään 😀

  12. Pingback: Leikkipuistossa | Puolivälissä

Leave a Reply

Your email address will not be published.