Rannalla minä ja puolikuollut mies

antibes

Kun me pyöräilimme tänään rannalle, talviteloilla olevan terassiravintolan kupeessa makasi mies pienessä sykkyrässä. Miehen vieressä oli muovipussi, ehkä tyhjä viinitonkan sisus. Ajoimme nopeasti ohi, koska halusin suojella lapsia, tiedä vaikka ruumis. Myöhemmin kun palasin paikalle ambulanssikin oli jo kutsuttu.

antibes2

Maassa makaava mies roikkui lääkintämiesten käsissä kuin räsynukke. Kaatui taakse, sitten eteen. Pää retkahti rajusti sivulle, käsi taittui kummasti. Rannalta seurasimme, kuinka ambulanssimiehet kokeilivat pulssia ja läpsyttelivät sitten poskille, yrittivät herätellä, kohta kantoivat autoon. Ja minä palasin perheeni luokse kertomaan uutisen, jonka luemme huomenna joka tapauksessa paikallislehdestä. Hienostoravintolan kupeesta löytyi puolikuollut mies. Elossa siis.

nizza3

Ranskassa harvoin törmää juoppoihin niin kuin Suomessa, mutta asunnottomia kohtaa valitettavan usein.  Vuonna 2012 maassa oli kaikkiaan yli 110 000 koditonta. Myös matkalla meiltä kotoa kaupunkiin alitamme sillan, jonka alla asuu usein muutama nuori mies: heillä on siellä patjat, omat kassit, makuupussitkin. Useimmiten näen heidät päiväsaikaan nukkumassa, mutta joskus myös tukka suittuna matkalla kaupunkiin. Nyt he ovat kadonneet, sillä sillanalus on siivottu. En ole voinut olla miettimättä, että olikohan se rannan mies yksi heistä.

Oliko kadun asukas valinnut lepopaikakseen tarkoituksella hienostoterassin?

Etelä-Ranska vetää puoleensa pohjoisenkin asunnottomia: täällä lämmössä ulkonakin selviää hengissä talvisaikaan. Se on yhtäläistä entisen asuinpaikkamme, Kalifornian kanssa. Samassa kaupungissa, parin kilometrin sisällä on ihmisiä, jotka asuvat miljoonavilloissa ja toisia, jotka asuvat kaduilla. Se on raivostuttaa. Voisiko jotain tehdä?

nizza1

Tuossa yllä on kuva Nizzasta, ihanasta La Coulée Verte-puistosta, joka on kaunis ja rauhoittava. Vietimme lasten kanssa keskustassa ihanan lauantaipäivän.

Työn puolesta vierailin viime viikolla myös toisenlaisessa Nizzassa, nimittäin Arianen lähiössä, missä asuu paljon muun muassa maahanmuuttajia. Asuinalue sijaitsee kaupungin kiertävän moottoritien toisella puolella. Julkinen liikenne kulkee sinne harvakseltaan, yöbussejakaan ei ole, minkä vuoksi nuoret hengailevat lähiössään.  Arianen kaduilla puhutaan ranskan sijasta useimmiten arabiaa, kerrostalot ovat korkeita, parvekkeita koristavat satelliittilautaset. Uutiset Arianesta liittyvät useimmiten väkivaltaan.

Huomasin aristelevani siellä yksinkulkemista, tunsin oloni ulkopuoliseksi. Harmi, etten kuohuissani tajunnut ottaa Arianesta kuvia, mutta niitä näet esimerkiksi klikkaamalla tätä. 

nizza2

Nizzan toinen poski olikin ihan jotain muuta kuin keskustan valoisat puistot, nämä yllä olevat, värikkäät vanhan kaupungin kerrostalot ja hämmästyttävä rantabulevardi, missä pohjoisen asukas on kuin paratiisissa.

4 Comments

  1. Nämä on kyllä pysäyttäviä juttuja. Kontrasti Suomeen on usein kuitenkin suuri. Täällä meillä ei kodittomia näy siltojen alla tai muuallakaan, mutta heitä kuitenkin on ja joku heistä on aina ruokakaupan edustalla myymässä kodittomien omaa lehteä avustusta vastaan. Suurin kontrasti näkyi tietenkin viime vuotisella matkalla Brasiliaan, huh sitä yhteiskuntaa. Riossa oli slummialueita keskellä kaupunkia, usein ihan heti hienostotalojenkin vieressä. Ystävämme perhe taas kertoi vievänsä säännöllisesti ruokaa alueen kodittomille. Älkää hämmästykö jos ovikello soi, he sanoivat, miehet siellä vaan tuovat lautaset takaisin.

    Aika hiljaiseksihan nämä vetää, ja rehellisesti sanottuna mieluitenhan sitä vaan sulkee silmänsä ja jatkaa elämäänsä turhia ajattelematta, se kun on helpomaa.

    • Héléna   •     Author

      Amerikassakin kaverit veivät ravintoloista doggy bagit aina kodittomille. Tuo, että miehet tuovat lautaset takaisin on koskettavaa. Helpompi tosiaan olisi sulkea silmät, mutta…

  2. Petra   •  

    Isot elintasoerot ovat mulle ehka vaikein asia Turkissa, koska en ole syntynyt tahan epaarvoisuuden yhteiskuntaan, koen asian usein vaivaavana/hairitsevana/arsyttavana jne. Paikalliset ovat asian kanssa enemmin sujut, kuka auttaa ja lahjoittaa kun toinen taas myöntaa ettei jaksa enaa kiinnostua monien eri maiden pakolaisista ja oman maan syrjaytyneista. Paikallisten mielesta köyhyys ja rikkaus kuuluvat elamaan, toisilla on ja toisilla ei, itseni on vaikea kohdata kerjaavan aidin katse kun taas paikallinen saattaa menna talle juttelemaan.

    • Héléna   •     Author

      Elintasoeroihin turtuu, mutta minä en halua. Toisaalta minustakin on kauhean vaikea kohdata rahaa pyytävän katse. En tiedä miten pitäisi olla , ketä auttaa ja kuinka.

Leave a Reply

Your email address will not be published.