Ranskalaisen perheonnen salaisuus

romantiikka

– Sinun tulisi vanhan patriarkaalisen perinteen mukaan olla hyvä puoliso ja hyvä äiti, mutta samalla vastata modernin yhteiskunnan vaatimuksiin olemalla kunnianhimoinen, kaunis ja seksikäs.

Näin luonnehti ranskalainen ystäväni täydellistä naista. Ranskassa, kuten Suomessakin äidit kokevat suoriutumiseensa kohdistuvia paineita. Vaikka asun Ranskassa nyt jo kolmatta vuotta ja nainkin ranskalaisen miehen, tuppaan arvottamaan itseäni suomalaisen äitimallin mukaan.

Ja aika usein huokaan helpotuksesta, että asun kaukana pohjoisesta. Kukaan ei ole säheltämistäni vahtimassa, täällä etelässä minun rähmäkäpäliäni pidetään vain eksoottisina.

maxim7

Eikä minusta kyllä olisikaan täydelliseksi suomalaiseksi naiseksi, niin suuret ovat nuo saappaat. Pitää olla hyvä äiti, nukkua perhepedissä, imettää ikuisuus, syöttää lapsille luomuruokaa (muttei sokeria!), huolehtia oikeanlaisista ulkoiluvarusteista ja vertailla välikausivermeitä, hoitaa parisuhdetta, hoitaa (ja käskyttää) miestä, urheilla (mm. pyöräillä lumihangessa töihin), tehdä töitä ja suorittaa vielä ostokset, siivous, lumenkolaus jne, jne.

Onneksi ei sentään tarvitse ulkonäöstä kaiken tämän päälle huolehtia, kuka hullu nyt sitä enää ehtisi. Kamalasti paineita muutenkin.

biot3

Kun minä sitten luin näistä perheen naisten väheksymistä miehistä, tuli ensimmäisenä mieleen, että miksei hommia voisi pikkaisen jakaa. Onneksi Salamatkustaja-blogin Satu asian hienosti pukikin kirjoitusasuun. Juuri tuota tarkoitan. Jaettua vanhemmuutta.

En tätä perinteistä ranskalaista malliakaan auvoiseksi luonnehtisi. Täällä miehet tienaavat noin 20 % enemmän kuin naiset ja usein kantavat vastuun raha-asioista. Naiset palaavat kyllä äitiyslomalta usein nopeasti töihin, mutta hoitavat myös perheen asiat. Piskuista 16 viikon äitiyslomaa voi kyllä jatkaa vanhempainvapaalla, mutta uranaisen ei kannata: etenemismahdollisuudet menevät silloin helposti sivu suun. Hoitopaikan järjestäminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Kaikille lapsille avoin ja ilmainen koulu alkaa kyllä kolmevuotiaana, mutta päivähoitopaikan löytäminen ennen sitä voi olla kiven alla. Päiväkoteja on yksinkertaisesti liian vähän.

derna10

Kaikki isyyslomapäivänsä (11) käyttää vain murto-osa miehistä, syinä ovat raha ja työpaikan suhtautuminen. Mies on yhä äijä. Tuttavapiirini ääripäässä on perhe, jossa naisella ei ole edes omaa pankkitiliä. Eipä tietenkään tulisi sellaisessa perheessä mieleen miestä tossukaksi luokitella.

Onneksi täälläkin tietysti on vaihtoehtoja ja perheitä, joissa toimitaan perinteistä poikkeavasti. Meidän suomalais-ranskalaisessa huushollissa on löytynyt ihanteellinen keskitie: teemme molemmat töitä ja jaamme kotityöt yhdessä. Vietettyään 9 kuukautta esikoisen kanssa kotona mies ei ole koskaan huomauttanut tiskaamattomista astioista ja pesemättömistä pyykeistä vaan hoitanut homman tarvittaessa itse.

IMG_5859

Noudattaa ranskalainen perhe sitten millaista tasa-arvomallia tahansa, yhtä oleellista asiaa se ei unohda: vanhempien parisuhdetta, sitä omaa valittua. Romantiikkaa. 

Sitä tärkeääkin tärkeämpää ranskalaista lisää meidänkin perhearkeemme tuovat leikkokukat, joita mies tänäänkin yllättäen toi vaimolleen. Ja se, etten koskaan kanna kauppakasseja. Että ovi aukeaa pyytävättä. Tai treffi-illat, samppanjalasilliset perjantai-iltana, kampaamoreissut, korkokantakengät. Pienet kauniit, huomioivat sanat. Oletpa sinä komea! Onko tuo hame uusi?

Ranskassa olen oppinut, että feministikin voi korostaa vyötäröä ja lakata kynnet. Sisäinen kauneus ei valitettavasti ihan aina riitä, edes omalle miehelle tai vaimolle.

 

16 Comments

  1. Yksis   •  

    Musta on ihanaa lukea näitä kirjoituksia ympärimaailmaa. Vähiten kykenen samaistumaan niihin Suomessa kirjoitettuihin versioihin ja kaikista maailmalla kirjoitetuista löydän jotakin omaa.

    Suomalainen nainen tuntuu jotenkin ehdottomalta ja joustamattomalta, ja kokonaisuuden sijaan tunnutaan monesti näkevän vaan ne omat oikeudet ja velvollisuudet.

    http://tahdonasiat.blogspot.com/2016/01/sovinistisika-on-nainen.html

    • Héléna   •     Author

      Niin, uskon, että äitiysloman jälkeen saattaa olla vaikeaa jakaa niitä velvoitteita, luopua siitä vallasta. En tiedä. Tärkeää olisi minusta huomioda lasten lisäksi myös parisuhdetta. Se vaatii viitseliäisyyttä, mutta kannattaa!

  2. Stazzy   •  

    Joo, en mä välttämättä kovin auvoisena pidä tätä perinteistä Ranskanmalliakaan. Ehkä mä vain olen henkisesti liian kiinni siinä ajatuksessa, että naiseus ei juuri määritä minua tai tekemisiäni. Luojan kiitos mies on samaa omituista sorttia. Mä muuten olin vuosikausia “chef de famille”, se joka toi rahan (kahden hengen) talouteen. Kun jäin äitiyslomalle (ilman paluutyöpaikkaa) ja sittemmin äärimmäisen pienituloiseksi freelanceriksi, niin voisi sanoa, että tilannetta vain tasoitetaan.

    En muuten yhtään pidä tuosta “chef de famille” -ilmaisusta. Ihan kuin vähän isompi tulotaso tekisi ihmisestä suoraan perheenpää. Yrgh.

    • Héléna   •     Author

      No juu, ei todellakaan. Tuo chef de famille – ilmaisun voisin muuten ajatella tarkoittavaan eri asiaa Suomessa ja Ranskassa. Suomessa nainen on yhä useammin perheenpää, vaikka ei ehkä tienaa kuten mies…

  3. Petra   •  

    Kiva kun naista asioista moni on kirjoittanut, tulee erilaista perspektiivia kun se suomalainen ajatusmalli survotaan johonkin toiseen kulttuuriin. Vaikken itseani osaa kuvitella kotiaitina aina ja ikuisesti niin taalla mulle on vasta avautunut ettei se valttamatta tuo perheeseen jannitetta tienaamisen suhteen, moni katsoo etta se kotiaidin huki on työ ja siita taas työssa kayva mies antaa palkastaan osan naiselle omaan kayttöön ja loput sitten kulutetaan yhteiseen hyvaan. Aika yleinen on kasitys etta nainen kuitenkin maaraa mihin rahat menevat ja saattaa jopa saadella miehen palkasta talle annettavaa viikkorahaa! Turkissa valtio ei tee mitaan tasoittaakseen työllistymisen ongelmaa naisille lapsen saamisen jalkeen joten systeemi syrjii kylla naisia automaattisesti, siina systeemissa on sitten vaan löydettava paras vayla ja se on tietysti se, mista irtoaa eniten rahaa. Plussana taalla on lapsen hoidon ja kodinhoidon ulkoistamisen helppous, siivoojat, kodinhoitajat, remppareiskat ja lastenhoitajat ovat edullisia ja niiden avulla sita kiireista arkea saa tasoitettua ja haettua pariskunnille omaa aikaa. Tasta tykkaan.

    • Héléna   •     Author

      Munkin mielestä näitä on ollut kiva lukea maailmalta! Arvelinkin, että Turkissa saattaisi olla tilanne se, että työllistyminen on naiselle aika vaikeaa lasten tultua kuvioihin. No, ei se tietty täälläkään helppoa ole.

  4. Terhi   •  

    Monikulttuurisessa suhteessa tarvii aina vähän tasapainoilla, ja asuinmaa kai lähinnä määrittelee kumpaa kulttuuria enemmän seurataan. Jos ei asuta kummankaan maassa, saa sitten vähän vapaammin päättää. Teillä taitaa olla siitäkin kokemusta. Ihaninta on, kun voi valikoida parhaimmat asiat molempien kulttuureista.

    Ei mustakaan olisi suomalaiseksi super-naiseksi, vaikka ehkäpä sitä vähän enemmän sinne päin taipuisi, jos Suomeen päätyisi. Ranskalaisten käsitys parisuhdeajasta olisi munkin helppo omaksua, ja tekisi varmasti hyvää kenen vain suhteelle!

    • Héléna   •     Author

      Joo, meillä on se hyvä puoli, että olemme asuneet Suomessa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Erityisen tärkeää oli asua paikassa, joka ei ollut kummankaan maa. Elämä tuntui vapaammalta. Mutta tasapainoillen eteenpäin.

  5. -K-   •  

    Olemme molemmat suomalaisia, mutta elämme meidän omien “sääntöjen” mukaan, ei sen mukaan miten yhteiskunta, oli se sitten Espanja, USA tai Suomi (missä olemme asuneet) niin olettaa. Eli se tekee kummalla on aikaa ja parisuhteeseen on aina panostettu. Tasa-arvo on tärkeä. Olisi hienoa saada Islannin tyylinen malli kaikkiin maihin (ihanan utopistista), jossa järjestelmä ei sorra naisia. Näinhän se menee usein Suomessakin, nainen on työhaastattelussa mahdollisesti tuleva synnyttäjä ja palkkaan vaikuttaa onko pallit vai ei ja pätkätyöt ja palkkakuopat on usein naisten ongelma.
    Viimeiset vuodet mies on meillä tienannut isommat rahat, mutta minä hallitsen kaikkia tilejä. Emme tappele rahasta. Mies ei edes halua verkkopankkitunnuksia, vaan haluaa, että mä hoidan sen raha-asiat. Sopii mulle ihan hyvin. Olen erittäin epäsuomalainen enkä määrittele itseäni työn kautta, muut asiat ovat paljon tärkeämpiä. Mä olen meistä myös se fyysisesti vahvempi, mulle kiikutetaan purkit avattavaksi ja muuttokuormia roudatessa en saa mitään helpotusta sen takia, että olen nainen 😉 Miehen egon päälle tämä ei ole käynyt yhtään vaan kertoo aina kaikille ylpeänä “K on paljon vahvempi kuin mä” 😀 On se ihana mies <3

    • Héléna   •     Author

      Teidän touhuhan kuulostaa mahtavalta! Totta on, että tämän tasa-arvoasian kanssa joutuu painimaan myös Suomessa. Itselleni se vaati jonkin aikaa se totuttautuminen siihen, että mies on se, joka tuo perheeseen isomman palkan. Koskaan ei kyllä olla siitä riidelty. Mitä voimailuun tulee, niin minä olen kyllä yksi spagettikäsivarsi.

  6. Katsy   •  

    Puhut(te) kyllä niin asiaa. On ollut kyllä helpottavaa olla täällä kaukana ihan vaan norminainen 🙂 Me ollaan molemmat suomalaisia, ja jotenkin toivoisin, että mieheeni tarttuisi edes pikkuisen tama ranskalainen tyyli parisuhteeseen liittyen.

    Minua jäi itse asiassa kovasti vaivaamaan tama juttusi. Nimittäin nuo ihanat kukat. Olemme asuneet täällä nyt 5 kk. Ja meillä ei ole maljakkoa, enkä ole jotenkin saanut sitä hommattua. Jäi mieleen yhdestä telkkarisarjasta, kun nainen pohti, että haluaisi ostaa kukkamaljakon, ja asettua elämässään. Jotenkin tuo tuli mieleen tuosta kuvasta jossa on nuo ihanat leikkokukat, että haluaisin ostaa maljakon, mutta en uskalla. Me joudutaan lähtemään täältä 4 kk kuluttua. Naurettavaa, mutta jotenkin ei kuitenkaan. Minulle just tuommoiset kukat (joita minunkin mies jopa aina silloin tällöin toi suomessakin) on tosi ihania ja vähän hirvittää, että jos ostan maljakon, ja alan saada siihen kukkia, niin jäädäänkö me sit tänne. En panisi pahakseni kylläkään, viihdytään täällä vallan mainiosti, mutta ei tama tämmöinen siirtolaiselämäkään helppoa ole. Isoja juttuja ja päätöksiä…

    • Héléna   •     Author

      Eikö olekin niin, että etäisyys helpottaa! Osta joku mahdollisimman halpa kukkamaljakko, ettei harmita, jos muuttokuormasta. Ellette sitten oikeasti haluaisi jäädä tänne pidemmäksi aikaa? 🙂 Siltä tuo ehkä alkaa kuulostaa… hih hih

  7. Terhi   •  

    Suomessa saa helposti stressin juurikin kuvailemiesi asioiden tiimoilta, jos niitä yrittää noudattaa. Onneksi on myös meitä jotka käyttävät omaa päätään ja ei yhtään ole kiinnostunut ympäristön paineista. Montako harrastusta lapsella täytyy olla viisi vuotiaana ym. Sitä olen itse ihmetellyt suomalaisessa perheessä että missä vaiheessa saa tosiaan jättää ulkonäkönsä luojan huomaan? Miten jotkut keski-ikäiset naiset näyttävät enemmän mieheltä, eikä se tunnu yhtään häiritsevän? Olen varmaan pinnallinen, enkä tiedä onko näin muualla maailmassa. Turkissa kyllä näki vanhempia naisia joilla kasvoi melkein parta, mutta huivista tunnisti naiseksi. Sitten kun näytät mieheltä ja vielä pidät omaa miestäsi ovimattona…. Ei ihme että yli puolet avioliitoista kariutuu. Niin ja täsmennys, eihän suomalaiset miehetkään pidä huolta omasta ulkonäöstään…..

  8. Pingback: Rakkauden lähettiläs tässä hei | Chez Héléna

  9. Pingback: Kohtaaminen Pariisissa | Chez Héléna

  10. Pingback: Huippuvuosi takana ja edessä | Chez Héléna

Leave a Reply

Your email address will not be published.