Rivieran rumempi poski

ruma1

Riviera on vähän niin kuin George Michael: sitä kuvataan aina vain siltä toiselta, kauniimmalta puoleltaan.

Blogissakin olisi tietysti oivallista hehkuttaa pelkästään suloisen kauniita maisemia, vaaleanpunaista viiniä ja tuhansien vuosien ikäisiä pikkukyliä. Valitettavasti rumaakin on ja paljon, eikä vähiten siksi, alue on täytetty kerrostaloilla ja tilkitty asfaltilla. Sehän kävi ilmi jo syksyn surullisissa, ihmishenkiä vaatineissa tulvissa.

ruma2

Tässä postauksessa ajattelinkin esitellä mielestäni yhden rumimmista uimarannoista alueella. Siitä on sateenvarjodrinkit kaukana. Kyseinen, suuren ostoskeskuksen taakse jumiin jäänyt aurinkobiitsi on tullut valitettavan tutuksi siksi, että alueella harvoin vierailevat surffiaallot lyövät rantaan juuri tuossa kohtaa. Mitäpä sitä ei tekisi tehdäkseen miestä onnelliseksi (olen aiheesta kirjoittanut myös täällä). Tämänkin sunnuntaiaamun siis siellä, pyöreäkivisellä rantatöyräällä vietimme.

ruma5

Tarkalleen ottaen tuo kaamea ranta sijaitsee kapeassa, Nizzan länsikupeeseen liimautuneessa St Laurent de Varin kaupungissa. Cap 3000-ostoskeskuksen vanha, arkkitehtuuriltaan surullisen harmaa seinä masentaa näkymää. Autot huristavat tasaisena jonona rannan parkkipaikoille.

ruma4

Herkullisen, futuristisen lisänsä rannalle tuo vieressä sijaitseva, meren ääreen rakennettu lentokenttä. Kuten ehkä tiedätte, Nizzan kenttä sijaitsee kaupungin keskustan tuntumassa, kummallisen upealla, mutta raivostuttavan keskeisellä paikalla. Jättiläismäiset koneet jylisevät asuinalueiden ohitse raijaten turisteja ja paikalliset pitelevät korviaan.

ruma7

Tällaista se on, turistialueella asuminen. Julkisivu kukoistaa, mutta nurkan takaa löytyy hoitamattomia, surkeita alueita. Eniten harmittaa, että nämäkin upeat merinäkymät on pilattu liialla rakentamisella.

ruma3

Yllätys on, että joka kerta kun palaamme tälle rannalle, siellä on ihmisiä syömässä eväitä ja ulkoiluttamassa koiriaan. Ihan kuin he eivät lentokoneita huomaisikaan, saati rannan roskia tai sotkuista parkkipaikkaa. Monet heistä ovat varmasti maksaneet maltaita tämänkin rannan merinäköala-asunnoista, niiden joiden ohi airbussit vilistävät muutaman minuutin välein.

ruma8

Toki tältäkin parkkipaikalta pääsee kymmenessä minuutissa esimerkiksi Haut-de-Cagnesiin lounaalle. Siis sille kauniimmalle poskelle. Vaaleanpunaisen viinilasillisen jälkeen rumaa ei enää muistakaan.

cagnes1

 

18 Comments

  1. Aino Salminen   •  

    Hei Helena, tämäpä oli kiva postaus taas. Tykkään tavastasi kertoa elämästä “paratiisissa” lempeän realistisesti. Et kaihda hyvää etkä huonoa. Sitähän se yleensä on, molempia löytyy asuipa sitten Suomessa tai Rivieralla!

    • Héléna   •     Author

      Voi kiitos Aino palautteesta! Näinhän se on kaikkialla, pelkkää aurinkoa ei elämä ole.

  2. Elina   •  

    Tuo aurinko parantaa nakymia kylla. Ankean harmaana ja pilvisena paivana paikka nayttaisi tylsemmalta.

    • Héléna   •     Author

      Tuossa olet tosi oikeassa. Onneksi täällä useimmiten paistaa.

  3. Ansku BCN   •  

    Asioilla ja paikoilla on todellakin puolensa :). Me olemme monesti reissuillamme päivitelleet, miten joissakin paikoissa kaikki ihmisen tekemä on ihan älyttömän rumaa. Tämäkin rantahan olisi varmasti upea ilman ihmisen kädenjälkeä.

    • Héléna   •     Author

      Näinhän se on. Tämä oli takuulla aivan mieletön paikka aikoinaan!

  4. Anu   •  

    Ah, olipa ihanan piristävä postaus! Välissä on mukava lukea muutakin kuin sitä ruusunpunaisen viinilasin lävitse tiirailtua hehkutusta. Ja rakastan tuota ensimmäisen virkkeen vertausta. Enpä ole koskaan ajatellut George Michaelia tuolla tavalla. 😀

    Ymmärrän hyvin, että tuollaiset paikat, se hoitamattomuus ja rumuus, harmittavatkin omassa arjessa. Tämä omakin asuimaa näyttäytyy kyllä aina (omissakin) valokuvissa samoina sievinä kivitaloina ja kukkaistutusten reunustamina kanaaleina. Onhan täällä niitäkin ja paljon onkin, mutta etenkin keskustojen ulkopuolella todellisuus on kyllä usein jotain ihan muuta. Ehkä inspiroidunkin tämän postauksen myötä esittelemään omassa blogissani myös sitä rumempaa puolta Hollannista.

  5. Héléna   •     Author

    Tämä oli vain tällainen pintaraapaisu. Paljon olisi kirjoitettavaa aiheesta… Mutta hienoa, jos tämä toimi innostajana! Lukisin mieluusti Hollannin nurjemmasta puolesta. P.S. Tiesitkö, että George Michael halusi itsensä kuvattavan vain vasemmalta puolelta?

    • Anu   •  

      Täytyy tarttua aiheeseen. Moniahan kiinnostavat vieraissa paikoissa nekin puolet, joita opaskirjat eivät esittele. 🙂 P.S. Enpä tosiaan tiennyt. Voi George!

      • Héléna   •     Author

        George Michael kuuluu ehdottomiin suosikkeihini.

  6. Ansku   •  

    Minä olen jonkun verran viettänyt teidän kulmilla aikaa ja kyllähän siellä muutakin tosiaan on kuin kaunista maisemaa, vaikka sitä kyllä riittää! Kun asuu siellä, niin varmaan ne molemmat posket tulee tutuksi. Piti muuten tuohon edelliseen postaukseesi kommentoida (mutta en onnistunut jostain syystä), että kumma että täällä Suomessa kun olen vain vierailulla, niin talvi ei haittaa yhtään, vaan tuntuu vain tutulta. Ja mistä selkärangasta tuleekaan se miten pakkaseen pitää pukeutua tarjetakseen! Pidemmän päälle varmaan kylmyys kyllästyttäisi kyllä. Poskensa kaikkialla 🙂

    • Héléna   •     Author

      Se on jännä juttu tuo talvi, uskon tuohon samaan, että selkärangasta se tulee. Suomessa on muutenkin aina semmoinen olo, että kaikki tulee selkärangasta. Huomaa yhtäkkiä ylittävänsä kadun siitä mistä on aina ylittänyt. Istuvansa vanhempien ruokapöydässä siihen tuoliin missä on aina istunut jne. Minä muuten ihmettelinkin, että miten tohon edelliseen postaukseen ei ollut tullut kommentteja, vaikka Facebook-ryhmässä niitä olikin. Todella kummallista. Yritänpä selvittää.

  7. Leluteekin Emilia   •  

    Näinhän se on. Mekin vietettiin taas joululoma ihanassa Unescon suojelemassa keskiaikaisessa kaupungissa – mutta jos lähteekin keskustasta toiseen suuntaan, niin vastassa on punatiilitalojen välissä kiemurtelevien kujien sijaan moottoritien liittymiä, autokauppoja ja talvenharmaita ohdakkeita puskevia tyhjiä tontteja. Että poskensa ja poskensa.

    • Héléna   •     Author

      Juuri näin Emilia. Meidän Antibeskin on maailman pittoreskein, mutta jo muutaman kilometrin päässä on semmoinen kamalan sekava laatikkosupermarkettihelvetti, josta on kyllä tunnelmallisuus kaukana. Hassuinta on, ettei siihenkään kiinnitä enää kummemmin huomiota.

  8. Venla   •  

    Samoin minä pidän juuri tällaisista blogeista, joissa kuvataan asioita realistisesti. Kerrotaan niitä hyviä ja kauniita asioita, mutta myös niitä, joissa ei aina kehumista ole.

    Minäkään en onnistunut edelliseen postaukseen kommentoimaan, mutta siihen olisin kirjoittanut, että täytyypä soittaa tuo Frozenin ranskankielinen versio hoitolapsille. Meillä päiväkodilla leikitään myös Frozenia päivittäin ja lapset myös esittivät Taakse jää-laulun joulujuhlassa.

    Minun autoni on tehnyt kaikki talvitemppunsa, on täytynyt ostaa uutta akkua jne. joten mielelläni lähetän sinne osan tästä kylmyydestä. Mutta pidän kyllä silti enemmän tällaisesta kunnolisesta talvisäästä, kuin vesisateista, joita riitti jouluun saakka. Ja ainakin facebook-päivitysten perusteella, ihmiset tuntuvat tykkäävän haastaa itsenä pakkasta vastaan.
    Mukavaa viikkoa sinne.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Venla! Minuakin semmoinen ylenpalttinen hymistely väsyttää – elämässä on niin paljon värejä. Toivottavasti lapset tykkäävät ranskankielisestä Frozenista, me soitettiin sitä suomalaisille tutuille lapsille jouluna, eivätkä ihan tienneet kuinka suhtautua. Kiitos kylmyydestä 🙂

  9. Harva kaupunki se kai onkaan kaikkialta kaunis, tai ainakaan ei heti itselle tule mieleen sellaista. Amsterdam on minusta kaunein ja siistein itse kokemistani ja sieltäkin tosiaan löytyy kanaalialueen ulkopuolelta kaikenlaista. Kai ne lähiympäristön maisemat muuttuvat paikallisille niin tapetiksi, ettei niitä paljon sitten mietiskele.
    Kentuckyssa asuessa ihmettelin kuinka ihmiset voivat vapaaehtoisesti asua tornadovaara-alueella huonosti rakennetuissa taloissa koko elämänsä – mutta sellaisetkin asiat kai vaan ottaa aikaa myöten annettuina. Suomalaisena kun ei ole tottunut mihinkään luonnonmullistuksiin, se tuntui aluksi kummalta.

    • Héléna   •     Author

      Olet aivan oikeassa. Täälläkin uskon, etteivät ihmiset niin kiinnitä huomiota huonoihin puoliin, koska loppujen lopuksi on aikamoista luksusta saada elää Välimeren äärellä. Hyvät puolet peittävät ne huonot.

Leave a Reply

Your email address will not be published.