Äiti, voitko kuoria minulle pommin?

IMG_7323

Kuinka suomi pysyisi maailmalla mukana? Aina ei jaksaisi taivutuksiin panostaa, eikä lapsikaan halua itseään korjattavan. Pah.

No, tässä muutamia minun vinkkejäni vähäuniseen arkeen. Näin meillä suomi kulkee elämässä mukana melkein huomaamatta.

turku2

1) Äidin kieli ja isän kieli

Me vanhemmat puhumme lapsillemme kumpikin omaa kieltämme: minä suomea ja mies ranskaa. Ranska on tietysti vahvemmassa asemassa, koska täällä asutaan. Siksi olen välillä suomen suhteen tiukka: esikoistani vaadin myös vastaamaan minulle suomeksi, koska tiedän että hän osaa. (Nuorempi on vielä niin pieni, että olen kaikenlaisista vastauksista onnellinen).

Useimmiten tyttären suomi on hassua kahden kielen sekoitusta, jota sitten nätisti ja rauhallisesti korjailen.

– Äiti, voitko kuoria minulle pommin? (pomme=omena)

– Mistä saisin valkoisen ison papierin?

– Katso, keräsin näin monta föitä! (feuille=lehti)

Hirvittävää ylpeyttä tunnen, kun tytär yrittää selittää suomeksi mitä milloinkin tarkoittaa, sen sijaan että sortuisi heti helppoon ranskankieliseen sanaan.

– Äiti, voitko antaa minulle sellaisen pitkulaisen jutun, jolla juodaan?

– Pillin?

– Joo pillin!

Joskus sanat tai taivutukset menevät sekaisin, mikä sekin on hellyttävää.

– Tämä kasketti sattuu takakonttiin! (Tämä lippis – ranskaksi casquette – sattuu takaraivoon)

-Katso, mulla on pancement, koska tipuin välitunnilla. (Katso, mulla on laastari, koska kaaduin välitunnilla.)

– Voitko lueda minulle kirjan? (lukea)

Toisaalta taas ulkosuomalaisilta lapsilta saattaa jäädä vieraaksi monet, arkisetkin sanat, koska he eivät kuule päivisin kuin äitinsä suomea. Kärsivällisyyttä siis tarvitaan.

– Äiti, mikä on vapaapäivä? Äiti, mikä on joulukuu? 

2) Skype

Joka sunnuntai soitamme videopuhelun isovanhemmille Suomeen ja joka torstai hölpötämme serkkujen kanssa. Näin suomea tulee puhuttua muunkin kuin oman pikkuperheen sisällä. Ja vaikka välillä nämä videopuhelusessiot tuppaavat menemään kuperkeikoiksi, niistä ei luovuta.

askar

3) Askartelut, kirjat, musiikki ja DVD:t

Lumihiutaleita ja Muumitalo! Lapset rakastavat askarrella, niin kuin minäkin, minkä vuoksi meillä tehdään paljon minun suomalaisesta lapsuudestani tuttuja juttuja. Lastenohjelmat ja musiikki maistuisivat mieluiten ranskaksi, mutta kirjoissa pienokaiset tuntuvat eniten tykkäävän suomeksi luetuista. Suomalaisissa kirjoissa sitä paitsi vilisee hassuja, vähän hihityttäviä nimiä, joita ei täällä kuule, kuten nyt vaikka Pekka, Mikko ja Teppo sekä Sanna, Anni ja Maija. Hih hih!

4) Suomalaiset ystävät

Omanikäisten kavereiden kanssa lapset oppivat kieltä parhaiten. Täällä Ranskassakin meillä on suomalaisia ystäviä, mikä on tärkeää. Näin lapset myös ymmärtävät, että suomea puhuvat muutkin kuin äiti ja äidin perhe.

piparitalo

5) Perinteet

Juhlaperinteet ovat toki tärkeitä (vaikka ne epäonnistuisivatkin), mutta niin ovat myös arjen pienet toistuvat jutut. Olemme lasten kanssa ottaneet tavaksi, että käymme paikallisessa Suomi-kaupassa joka viikko perjantaipullalla. Siellä lapset saavat kuulla suomea, maistaa palan Suomea ja jopa asioida suomeksi.

kala

6) Lomat Suomessa

Suomen kieli liittyy hirsimökkiin, saunaan, isoisotätiin, härkälintuihin, metsämansikoihin, nuotiomakkaroihin, onkivapoihin ja moniin muihin hauskoihin juttuihin, joihin ranska ei vain kuulu ollenkaan. Lomien ansioista suomi muuttuu mielessä arvokkaaksi jutuksi, jota kannattaa osata.

– Äiti, mennään mansikkaan!

mökki3

26 Comments

  1. Ansku   •  

    Minäkin jäin puimaan näitä kieliasioita, kun ovat niin mielenkiintoisia 🙂 Ymmärrän hyvin, että kun asutaan toisen vanhemman maassa, niin sitä toista kieltä on halu ja tarve vahvistaa ja pitää tiukasti yllä. Hyvät menetelmät teillä näyttääkin olevan käytössä! Meillä kun on tämä vähän erikoinen paimentolaisnäkökulma, niin on ehkä vähän erilainen ote arkipäivän kieliinkin. Onneksi meillä tyttö puhuukin hyvää suomea, vaikka kummasti hänelläkin varsinkin ranskan vaikutus on vahva tällä hetkellä. Ja sama juttu, että sanoo aina papier ja feuille! Koulustako lienee niin tuttua..

    • Héléna   •     Author

      Nämä on! Välillä mietin, että kaikki kielien sekamelskoilla täytetyt lauseet pitäisi kirjoittaa ylös. Ne on niin ihania. Mahtavaa, että teillä lapsi puhuu hyvää suomea. Voi olla, että tämä minun tiukka tarpeeni tosiaan tulee siitä, että olen tässä perheessä ns. vähemmistön edustaja.

  2. Laura   •  

    Muistan kerran kuunnelleeni Kulosaaren metrossa suomenruotsalaisten nuorten keskustelua. Se oli sellaista “Har du purkka pà dig?”. Sitten yksi tyttö kertoi, että hänellä oli kaksikielinen koti ja kaikki olivat ihan ihmeissään. Tyttö selitti, että hän puhuu kotona suomea ja koulussa ruotsia. Kaverin kommentti sai minut nauramaan: “Eiks se oo tosi konstigt?”

    • Héléna   •     Author

      Ihana keskustelu. Niinhän se on, että kieli on vain kommunikointiväline ja kehittyy. Se mikä tuntuu meidän lapsista luonnolliselta, ei välttämättä tunnu meistä ollenkaan normaalilta.

  3. Leluteekin Emilia   •  

    Meillä on ihan samoja sanoja ranskaksi käytössä, ja kaatuminen on myös aina tippumista. 🙂 Ja pillit tarkoittaa meillä pattereita – aina välillä tulee väärinymmärryksiä. Kaksosten ranska on vahvistunut tosi paljon viimeisen puolen vuoden aikana, kun kesällä olivat kuukauden isänsä kanssa kotona mun ollessa töissä ja sitten oli vielä Mami ja Papi hoitamassa pari viikkoa. Me ollaan kyllä kaksikielisyyden kannalta tosi onnekkaita, kun molemmat kielet on aika vahvasti läsnä, ranska koulussa ja suomi sitten muuten ympärillä, ja molempien kielien puhujia ja muita kaksikielisiäkin lapset tapaa joka päivä.

    Meillä puhutaan välillä melkoista sekakieltä, enkä mä jaksa aina kauheasti korjaillakaan (esikoisen kanssa olin tiukempi), kun parin vuoden päästä koulussa ja kavereiden kanssa suomi tulee olemaan niin paljon vahvemmassa roolissa. Vaikka hauskaa kyllä miten esikoinen puhuu parhaan kaverinsa kanssa ranskaa, ovat aikoinaan tutustuneet suomeksi 3-vuotiaina (molemmat siis kaksikielisiä), mutta vaihtaneet kielen matkan varrella, ja ranska on nyt pysynyt yhteisenä kielenä, vaikka muuten puhuvat koulussa eniten suomea. Mä vähän jännäilen vielä, mikä meillä tulee sisarusten yhteiseksi kieleksi jäämään, tällä hetkellä puhuvat yleensä suomea – paitsi koululeikissä, jota leikitään aina ranskaksi. 🙂

    • Héléna   •     Author

      Hauskaa, että näitä samoja sanoja on käytössä! Meilläkin on tosiaan ollut noitten pillien kanssa ongelmia. Usein mietin tuota Suomen ranskalaista koulua, joka on kyllä ihan mahtava juttu. Silloin ei tosiaan tartte niin kauheasti kotona vaivata päätä asialla. Täällä se suomi on niin kiinni minusta.

  4. Anu   •  

    Ihania nuo lapsen lausahdukset, pistivät hymyilyttämään. 🙂

    Minusta on tosi hieno asia, että jaksat ylläpitää lasten suomen taitoa tuolla tavalla. Kyllä he tulevat olemaan siitä vielä monet kerrat kiitollisia. Esimerkiksi se, että pystyy kommunikoimaan isovanhempien ja muiden sukulaisten kanssa “omalla” kielellä, on kuitenkin aivan varmasti tosi tärkeää.

    Tuosta ylläolevasta suomenruotsi-kommentista tuli mieleen, että musta Helsingissä asuvien somalinuorten kieli on suorastaan kiehtovaa! Kieli vaihtuu somaliasta suomeen ja takaisin niin sutjakasti.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Anu! Kyllä se suomi on tärkeä juttu juuri sukulaisten ja Suomen kavereiden takia. Vitsi, tuota somalinuorten suomea ei olekaan tullut kuultua. Pitää ensi reissulla höristää korvia.

  5. Terhi   •  

    Minustakin on mahtavaa miten jaksat ylläpitää suomenkieltä ja muita perinteitä. Lapset saavat juurikin sen kaksoiskansalaisuudesta mitä pitää eli hyödyn. voi vielä poimia parhaat kummastakin 😊

    • Héléna   •     Author

      Niin, nuo pullat tosiaan esimerkiksi kuuluvat siihen plussapuoleen 🙂

  6. Petra   •  

    Tutulta kuulostaa, meillakin tyttö aina tippuu ei kaadu ja kehittelee toisinaan turkin sanasta suomalaisen muodon ellei sita suomen sanaa heti löydy, ma puhun paljon eli höpötan tytölle tarhamatkat jne. kaikesta mita nahdaan, siita syntyy kivoja keskusteluja ja sanaleikkeja. Voi kun minakin tykkaisin askartelusta mutta ei kuulu ollenkaan mukavuusalueelleni, kirjat ja lorut kiehtoo muakin ja niita olen aina tuputtamassa tytölle. Edessa on varmasti viela aikoja, jolloin suomen kieli on ihan tyhmaa eika sita huvita puhua mutta toivottavasti niistakin kuopista sitten paastaan taas eteenpain.Talla hetkella suomen kieli ja suomi on hieno juttu tytölle, se on jotain ekstraa, ainakin tahan mennessa ymparistö on suhtautunut joka paikassa kannustavasti ja kaksi kulttuuria on arvostettu asia, toivotaan etta nain sitten jatkossakin.

    • Héléna   •     Author

      Sillä on kyllä suuri merkitys, että kuinka ympäristö kaksikielisyyteen suhtautuu. Minun mieheni perhe on itse kaksikielinen: kotona on puhuttu Alsacen alueen omaa kieltä sekä ranskaa, minkä vuoksi meidän perheemme valinta on kaikista tuntunut luontevalta.

  7. Kiitos tästä todella mielenkiintoisesta tekstistä! Sain tästä paljon ideoita meidän perheen tilanteeseen sovellettavaksi. Nuo säännölliset skype-puhelut pitääkin aloittaa, ihan siksikin että poika saa enemmän kontaktia toisiin isovanhempiinsa. Mä oon joskus harmitellut, että pitäisi puhua lapselle enemmän – etenkin ihan vauva-aikana se tuntui välillä (tai siis usein) todella vaikealta ollessani hänen kanssaan kahden – kun toinen osapuoli ei juuri vastaa, niin luonnostaan hiljaisena ihmisenä tuntui todella raskaalta yrittää väkisin puhua jatkuvasti ja selittää joka ikinen asia, mitä juuri tein. Nyt se tietenkin onnistuu helpommin kun poikakin kommunikoi enemmän. Telkkaria meillä ei ole lainkaan eikä poika ole tähän mennessä katsonut lastenohjelmia myöskään tietokoneelta, mutta olen jo miettinyt että niiden katsomisen voisi kyllä aloittaa ihan siitä syystä, että lapsi kuulisi sitä kautta enemmän suomea.

    • Héléna   •     Author

      Minustakin oli vauvan kanssa vaikea hölpöttää. Nyt kun poika on kaksi, olen alkanut puhua koko ajan. Tyyliin “nyt äiti avaa oven avaimella, sitten otetaan takki pois, hyvä, sitten kengät…” Olen nimittäin huomannut, että poika nappailee nyt sanoja koko ajan joka puolelta. Ihanaa muuten, ettei teillä ole telkkua! Meillä kyllä on ja menee päälle varsinkin silloin kun pitäisi esimerkiksi tehdä ruokaa…

      • Ihana, ihana teksti!
        Oikean ammattini (puheterapeutti) puolesta olen aivan tosi viehättynyt lasten tavasta oppia ja yhdistellä kieliä. Se on mahtavaa! Ja niin kuin vastauksessasi yllä totesit, kieli on “vain” kommunikaatioväline. Pääasia on, että viesti välittyy 🙂

        Mutta koko ajan höpöttäminen todellakin kannattaa! Maailmalla on julkaistu vino pino tutkimuksia siitä, kuinka vanhempien käyttämän kielen määrä (ja toki laatukin) sekä aikuinen-lapsi -vuorottelun määrä vaikuttaa lapsen puheen ja kielen kehitykseen. Ja aina tulos on sama: niiden vanhempien lapset, joille puhutaan paljon, ovat kielellisesti vähemmän kieltä kuulevia selvästi taitavampia ja pärjäävät koulussa paremmin. Että vaikka tuntuisi hölmöltäkin, se todella kannattaa ja kantaa (no niin, nyt tämä terapeuttinen luento riittäisi 😀 ).

        Romahtaneen piparitalon viereen kannattaa laittaa leludinosaurus. Se oli tuo kamala rexus pontus, joka talon rikkoi!

        • Héléna   •     Author

          Kiitos Hannele! Olipa mukava kuulla ihan ammattilaiselta, ettei päättömästä hölpötyksestäni ole ainakaan haittaa.

  8. Kata   •  

    Ihania kielikukkasia! Ja ihan täydellinen otsikko!

    En tiedä mistä johtuu, mutta meidän lapset hyvin vähän puhuu kieliään ristiin ja sekaisin. He joko puhuvat englantia tai sitten suomea (kolmatta kieltään italiaa aika heikosti ja harvanlaisesti). Tänään rupesin oikein kuuntelemaan pienimmäistäni, joka puhelee kyllä vuorotellen suomea ja englantia – nyt on selvästi joku englannin omaksumisen vaihe päällä joten englantia tulee yhtäkkiä paljonkin – mutta todellakin vaihtaa kieltä lauseiden välissä, ei keskellä. Keskimmäinen on vähän arka puhumaan suomea ja mietin nyt, että olisiko se siksi, että hän ajattelee, että sitä pitää osata tuottaa sujuvia lauseita kerralla?

    Me käymme Suomessa aika useinkin pitkissä kielikylvyissä, useamman kuukauden verran kerrallaan viettämässä aikaa isovanhempien luona. Sen olen huomannut olevan se ihan kaikkein tehokkain tapa kasvattaa omien lasteni suomenkielentaitoa. Kaikki muut yritykset meillä aika lailla katoavat arjen kiireiden ja ympäristön kielten alle. Onneksi on siis tilaisuus viettää pitkiä aikoja kerrallaan Suomessa.

    • Héléna   •     Author

      Se on tosiaan jännää, että joillain nämä kielet menevät sekaisin, toisilla taas ei ollenkaan. Olen samaa mieltä siitä, että nämä Suomen reissut ovat tosiaan parhaita kielikylpyjä ikinä.

  9. Venla   •  

    Mielenkiinnolla taas luin tämän. On kyllä suuri rikkaus kasvaa ympäristössä joka tukee osakasi useampaa kulttuuria. Ja tuo teidän pullaperinteenne on ihana, sellainen asia, jonka lapset ihan varmasti muistavat aikuisina. Minä muistelen lapsuuteni sunnuntaiaamuja mummolassa, kun sai syödä aamupalalla mummini lauantaina leipomaa pullaa.

    Mitkä nimet siellä ovat tämän hetken suosikkinimiä? ja vaihtuvatko nimitrendit siellä samaa tahtia, kun täällä tuntuvat tekevän. Jostain syystä nimet ovat minusta tosi mielenkiintoisia ja usein matkalla ollessani ostan kalenterin juuri nimien vuoksi. Minulle jäi Ranskasta muistikuva eräästä tyttösestä, jonka nimen Lola, häneen harmistunut opettaja useita kertoja toisti.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Venla kommentista! Suosituimpia poikien nimiä ovat nyt Léo,
      Gabriel, Adam, Timéo ja Raphaël, tyttöjen taas Louise, Emma, Chloé, Lola ja Inès. Nimitrendit vaihtuvat täälläkin, mutta jotkut perinteiset, kuten nyt esimerkiksi Raphaël ja Sophie kiinnostavat vuodesta toiseen.

  10. maariapaivinen   •  

    Ajankohtaisia ajatuksia – tällä hetkellä pelkään, kuinka käy suomen kielen kanssa kun perheessämme puhutaan englantia ja isä ja hänen lapsensa islantia. Väistämättä suomi tulee jäämään altavastaavan asemaan. Tuntuu tyhmältä puhua syntymättömälle vauvalle vielä mitään, mutta sitäkin olen pohtinut, pitäisikö hänelle luoda kielipohja jo ennen syntymää. Äh. Ei ehkä.

    • Héléna   •     Author

      Sen kuin hörpötät! Eikös Islannissa puhuta maahisillekin? Se tekee sitä paitsi hyvää, ainakin minulle, että saan ilmaista itseäni lasten kanssa ihan sillä omalla, alkuperäisellä tunnekielellä. Siitä se alkaa 🙂

  11. Pingback: Joulupukkisatu on tärkeä suomen kielen kannalta | Chez Héléna

  12. Sirpa   •  

    Olen höpötellyt molemmille lapsille koko ajan ihan vauvasta asti joten se kannattaa 🙂

    Molemma tytöt osaavat hyvin suomea, keskenään puhuvat kyllä enemmän ruotsia. Ruotsi on mielestäni kuitenkin se molempien vahvempi kieli, kuulevathan he sitä arkipäivisin enemmän. Sanoja menee välillä molemmilla kielillä sekaisin. Joskus harmittaa se että puhuvat ainoastaan minun kanssa suomea joten se jää automaattisesti heikommaksi. Mutta aina lomalla suomessa he sitten taas saavat paljon uusia sanoja yms.

    Ennen päiväkodin aloitusta katseltiin suomenkielisiä ohjelmia, lähinnä dvd levyiltä. Mutta nyt tykkäävät molemmat katsoa lastenohjelmia, joten useinmiten jää ne suomenkieliset dvd:t unholaan.

    Kirjoja luen ainoastaan suomeksi, siitä en luista! Onneksi molemmat tykkäävät kuunnella ja nyt vanhin itse lukea 🙂

  13. Pingback: Millä kielellä kaksikielinen lapsi oppii lukemaan? | Chez Héléna

  14. Pingback: Lastenkirja, joka herätti kutitteli äidin hereille | Chez Héléna

Leave a Reply

Your email address will not be published.