Elämä Ranskassa iskujen jälkeen

luoti

Hiljentyminen, sitten Marseljeesi. Pyyhin silmäkulmiani. Osallistuin Pariisin iskujen uhrien muistoksi järjestettyyn hiljaiseen hetkeen Antibesin keskustassa, se tuntui tämän kaiken keskellä tärkeältä.

Lähdin lauantaiaamuna aikaisin Pariisiin. Unet olivat jääneet vähiin, olin seurannut tapahtumia televisiosta pikkutunneille. Sydän hakkasi kun yritin nukkua.

Aamuyöllä suukotin rakkaat ja hyppäsin lentokenttätaksiin. Painoin itseni työvireeseen. Tunteiden aika olkoon myöhemmin, ajattelin.

bataclan1

Pariisissa lauantai meni sujahtaen, täydellä teholla. Vasta myöhään illalla ehdin rauhoittua hetkeksi muistopaikalla, kynttilämeren ääressä. Niin paljon turhaa kuolemaa. Tuli ikävä kotiin.

bataclan3

Niin monet joutuvat jatkamaan arkeaan noilla samoilla kulmilla. Koulut ovat siellä, työpaikat, kaupat, metroasemat. Ei ole vaihtoehtoa, pitää uskaltautua ulos, jatkaa elämää, vaikka Ranska onkin sodassa. Niinhän ne sanoivat, valtaapitävät.

bataclan2

Sodassako? Mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Mitä minä voin tehdä, että lasten arki olisi turvallisempaa? Isku voi tapahtua missä vain. Kohta. Ylihuomenna. Haluan ajatella, että ehkä olemme täällä Etelä-Ranskassa kuitenkin turvassa, minähän palasin jo eilen.

cagnes

Lentokoneessa tosin hermostutti: Orlyn kentällä kukaan ei ollut kysynyt henkilöpapereita. Ei kukaan. Huomasin vilkuilevani vierustovereita uusin silmin. Kehen oikeasti voi luottaa?

Pariisissa asuva ystäväni matkusti ensi kertaa metrolla sitten perjantain. Hänkin oli hermostunut, sillä pääministeri sanoi aamulla, että uudet iskut ovat mahdollisia.

– Toivottavasti edes hetken olisi rauhallista, hän sanoi.

Toivottavasti.

 

25 Comments

  1. Petra   •  

    Paljon voimia arkeen <3 Toivottavasti siellä saatte myös toisistanne tukea <3 Suomesta käsin kun huolehtii rakkaista ja tutuista siellä (ja pelkää hiljaa itsekseen uusia iskuja) saa paheksuntaa, kun on niin tekopyhä, ettei ole joka päivä somessa murehtimassa, keitä tänään on tapettu muualla sodassa…

    • Héléna   •     Author

      Minusta tämä keskustelu siitä, että ketä pitäisi surra, tuntuu ainakin täältä katsottuna ihan absurdilta. Kiitos lämpimistä ajatuksista. Arki pitää pystyssä ja vie eteenpäin.

  2. Riitta   •  

    Kolmastoista päivä ja perjantai! Suomen kansanperinteessä se on onnettomuuksien päivä, en tiedä liekö muualla. Kyllä Pariisin tapahtumat ovat järkyttäneet koko maailmaa, Suomessakin vietettiin yleisesti hiljaista hetkeä. Terveisin Riitta, perämeren saarelta Hailuodosta…

    • Héléna   •     Author

      Kyllä se on täälläkin huonon onnen päivä, varmasti siksi valittukin. Kiitos Perämeren terkuista!

  3. Petra   •  

    Kiva kun jaksoit kirjoittaa tapahtumien jalkeen. Voimia sinne arkeen, toivotaan ja uskotaan etta tilanne jotenkin laukeaisi eika aamuja alkaisi leimata pelko tulevista pelottavista tapahtumista 🙁 Tuntuu kuin tilanne olisi ryöstaytynyt jo kasista, huh.

    • Héléna   •     Author

      Ei auta kuin toivoa! Meillä etelässä on kaikki onneksi vielä hyvin, vaikka arkea tämä toki täälläkin muuttaa. Poliiseja liikkuu paljon ja kouluilla turvajärjestelyt ovat kovasti tiukentuneet.

  4. Sari   •  

    Voimia ja ja halauksia! Kun katastrofi iski vuosia sitten keskelle omaa arkeani, menetin turvallisuudentunteeni pitkäksi aikaa, ja jotain siitä lopullisesti.

    • Héléna   •     Author

      Kieltämättä välillä on ikävä metsään, keskelle ei mitään.

  5. Leluteekin Emilia   •  

    Näkyykö kiristyneet turvallisuustoimet siellä arjessa? Täällä Helsingissä on lasten ranskalaisella koululla käytäntöjä muutettu, ja heti tuli kyllä sellainen olo, että tätä mä en ainakaan halunnut – kaksinaisia tunteita, koska toki pitää koettaa taata turvallisuus, mutta toisaalta se, että uhka on koko ajan mielessä, ei tee oloa turvalliseksi. Ja mä kieltäydyn uskomasta, että Suomessa oikeasti mitään todellista uhkaa olisikaan.

  6. Venla   •  

    Kyllä olet tänäänkin paljon mielessä ollut, juuri äsken pojalleni kerroin sinun lentäneen heti iskujen jälkeen ja mietimme, että siinä varmasti on ollut monenlaisia ajatuksia ja pelkoa.

    Enkä osaa edes kuvitella miltä tuntuu alkaa töihin paikanpäällä. Mutta kiitos, että olet uutisia jakanut, toivottavasti olet nyt saanut paljon halauksia perheeltä. Uskoa ja toivoa päiviin <3

    • Héléna   •     Author

      Työ on työtä, ei siinä kauheasti ehdi miettiä muuta kuin seuraavaa lähetystä. Kiitos paljon lämpimistä ajatuksistasi Venla.

  7. Minnas   •  

    Voimia sinne!
    Itse olen aina ollut vilkuilija, satuin kerran Nykin kentälle ja siellä oli terroriuhka päällä, vuonna 2007 kesällä. Sotilaita, poliiseja, turvamiehiä jokapuolella. Lennot 5-6 tuntia myöhässä ja koneissa istuttiin odottamassa, koneessa vallitsi lievä paniikki henkilökunnan osalta. Onneksi oli vain uhka, uhkailijat jäi kiinni.
    Välillä itseäkin hirvittää suurkaupungeissa ihmispaljoudessa, että mitä siellä tapahtuu. Räjähtääkö, ampuuko joku, jne. Vältyttiin Bostonin iskultakin muutama vuosi sitten, oli muutto samana päivänä, muuten oltais varmaan oltu maratonia seuraamassa.
    Ei kuitenkaan pitäisi antaa pelolle valtaa, vaan jatkaa vaan elämää, uhkista huolimatta.
    Toivotaan maailmaan rauhaa ja ihmisille viisautta.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Minnas! Näin juuri, pelolle ei pitäisi antaa valtaa, vaikka kyllä taas aamulla juttelin koululla yhden äidin kanssa joka ei enää halua mennä ostoskeskuksiin tai joulumarkkinoille. Häntä pelottaa. Tuntuu tosi kurjalta tämä.

    • Anonymous   •  

      Itse asiassa koko Boston isku oli feikki. Kannattaa googlettaa. :/

  8. Voimia ja tsemiä teille ja muille siellä päin. Pariisissa asuva kaverini on ollut viime päivät aivan poissa tolaltaan, ja hänen kauttaan olen itsekin saanut fiiliksen siitä, miltä todella tuntuu elää siellä kaiken keskellä. Sentään Charlie-iskujen jälkeen tuntui, että nämä olivat yksittäistapauksia ja tekijöiden kuoltua ei enää ollut muita, mutta nämä… tuntuu että nämä voivat toistua koska vaan, missä vaan. Sanattomaksi vetää.

    • Héléna   •     Author

      Pariisissa tunnelma on todella “lyöty”, masentunut, epäuskoinen. Minäkin ajattelen ystäviäni siellä, toivon kauheasti, että arki pääsisi jatkumaan pian ihan normaalisti.

  9. Helena S   •  

    Tuli niin elävästi mieleen omat kokemukset Lontoon pommituksista. En vieläkään voi uskoa että tässä sitä taas ollaan, mietitään turvallisinta reittiä, lähintä exit kylttiä ja mitäs sitten jos-jossitellaan, vilkuillaan vieruskaveria. Tavalliseen elämään on pakko palata, käydä töissä pelkäämättä, viedä lapsia harrastuksiin ja ystäviä tapaamaan. Terroristit eivät voi voittaa näitä sotia. Lontoosta terveiset, toivottavasti siellä turvallisuudentunne pian palaa ja luottamus ihmiseen myös.

    • Héléna   •     Author

      Kuulostaa hirvittävän tutulta. Samaa mieltä ollaan, terroristit ei saa voittaa.

    • Héléna   •     Author

      Niin. Vaikka paikat oli siistitty jo viikonloppuna, eivät tapahtumat jääneet epäselviksi.

  10. Pingback: Meillä on kaikki hyvin #jesuisnice | Chez Héléna

  11. Pingback: Pitääkö koulussa puhua terrorismista? | Chez Héléna

Leave a Reply

Your email address will not be published.