Ranskalaislapsi syö joka päivä kasan suklaakeksejä

keksit

Tyypillinen ranskalainen perhe syö päivässä seuraavat ateriat:

  • aamiainen
  • lounas
  • goûter (välipala)
  • illallinen

Aamiaisella lapset syövät esimerkiksi muroja. Lounaalla taas – no, perjantaina koulumenu näytti pitävän sisällään punajuurisalaattia, perunamunakasta, jälkiruokajuuston sekä suklaavanukkaan. Välipalalla syödään keksejä. Kyllä, luitte oikein, keksejä. Ja illallisella sitten syödään lounaan tyyliin, joskin pikkulapsia kehotetaan välttämään suuria määriä proteiinia.

Luin viikolla Helsingin Sanomista ruotsalaisesta tiedetoimittajasta, kirjailija Ann Fernholmista, joka antaa lapsiensä syödä viikossa kuusi karkkia. Päivän sokeriannostus ylitetään murojen kanssa kuulemma jo aamiaisella. Haluaisin kehottaa kirjailijaa tutustumaan Ranskaan.

Ranskan pääuutisissa nimittäin kerrottiin, että ranskalaiset syövät 500 000 tonnia keksejä ja välipalakakkuja vuodessa. Heti uutisvideon alussa voitte nähdä naisen, joka kerää supermarketin massiivisista keksihyllyistä perheen jokaiselle lapselle oman paketin: yhdelle Granolaa, toiselle Oreota, kolmannelle suklaapäällysteisiä peruskeksejä.

– Näillä selviän neljä-viisi päivää, sanoo nainen viisi pakettia kourissaan.

Minä, suomalaisäitinä yritän ympäristön paineista huolimatta pitää kiinni terveellisistä välipalakäytännöistä, vaikka välillä tekisi mieli luistaa. Valmiskeksit on nähkääs pakattu suloisiin pieniin muovipaketteihin, jotka olisi helppo sujauttaa käsilaukkuun ja viedä koululle. Lapsella on koulun päätyttyä, neljän-viiden tienoilla jo sudennälkä.

keksit2

Selvitin huvikseni, että yhdessä pienessä neljän Oreo-keksin pussukassa on yli viisi palaa sokeria. Kun päivän mittaan siihen lisätään aamiaismurot, kaakaot ja makeat jälkiruuat, nousee ranskalaislapsen nauttimien sokeripalojen määrä reilusti yli kahteenkymmeneen.

Samanaikaisesti ranskalaislapsista ylipainoisia on kuitenkin vain 15%, mikä on reippaasti alle OECD:n keskiarvon. Suomessa vastaava luku on 24 %, Ruotsissa taas 16% tytöillä ja 18 % pojilla. (lähde: OECD) Vastasyntyneiden elinajanodote on Ranskassa himpun verran korkeampi: 82,4 vuotta kun taas Suomessa  81,1 vuotta (lähde: Eurostat).

Mikä mahtaa olla ranskalaisten salaisuus? Tasaiset ruoka-ajatko? Geenit? Toisaalta, kun sokeria ei ole kielletty, ei sellaisia synttärikestiövereitäkään tule, joista Fernholm artikkelissa puhuu. Esimerkiksi tyttären syntymäpäiväkutsujen karkeistakin jäi yllätyksekseni suurin osa pöytään. Lapset jaksoivat juuri kakkua ja muutaman popcornin.

Mikä lienee se kultainen keskitie. Lauantaikarkkipussi vaiko muutama makea päivässä?

24 Comments

  1. Petra   •  

    Tama oli tosi mielenkiintoinen juttu! Taalla ihmiset on persoja makealle ja kun osallistuin viime vuonna vanhemmille pidetylle kurssille, kerrottiin ravinto-osuudessa etta sokeri kuuluu ruokaympyraan, ei nyt isona osana mutta kuitenkin. Teki mieli vahan protestoida mutta pidin tylsimys suomalaisen suuni kiinni 😀 En ole kovinkaan natsi tassa sokeriasiassa mutta en niin levaperainen kun turkkilaiset, taalla on lihavuus lisaantynyt mutta makean lisaksi musta siihen on syyna ehka enemminkin fast-foodin lisaantyminen ja alytön rasvan kayttö. Ma rustaan jossain vaiheessa jutun tasta ja siita mita tapahtui meidan karkkipaiva-kokeilulle.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Petra! Tämä on tosiaan mietityttänyt jälleen kerran. Sokeri kuuluu jotenkin hirvittävän oleellisena osana ruokavalioon. Varsinkin näiden teollisten keksien määrä kaupoissa on musta kummallista. Siis hirveästi panostetaan lounaaseen ja illalliseen, mutta välipalalla ei lisäaineita lasketa.

  2. Saija   •  

    Mulla on sormi suussa meidän “nounoun” keksi-innostuksen kanssa. Hän olisi mielellään työntämässä keksiä pienen käteen joka välissä: “Voi, hän tietää jo missä keksilaatikko on ja vie minut sinne aina sormesta vetäen, pakkohan siinä on keksi antaa!”… Ja sitten aamupäivän puistoreissulla hoitotätien yhteiset keksikarkelot, päivittäin: “Niin, eihän siinä voi olla antamatta, kun kaikki muutkin lapset saavat”. Mä olen varovaisesti sanonut useat kerrat, että jos näitä hedelmiä tai vihanneksia välipaloina vaikka ja roudannut tädille lisäksi korppuja ja leipää, rusinoita ja mitä vielä, antaisitko näitä (PLEASE!)…

    Mutta keksillä taitaa olla täällä niin vankka ja pyhä asema pikkulasten päivärutiineissa, että ei auta. Ehkä ei olisi pitänyt kertoa nounoulle koskaan, että se maitoallegia tuli ja meni…

    • Héléna   •     Author

      Keksi on keksi, sitä ei voita ilmeisesti mikään. Juuri tänään puistossa yksi isä valitti kun tyttö ei syö kunnollista “goutér’ta” eli hälle varattuja suklaakeksejä vaan sen sijaan popsii pelkkiä karkkeja. Kieli keskellä suuta siinä sitten hymistelin.

  3. Pingback: Hilloleipää aamupalaksi | Tekstityöläinen

  4. Terhi   •  

    Todella mielenkiintoista! Suomessa on pääkaupunkiseudulla päiväkodeissa kielletty kaikki sokeripitoinen. On menty jopa siihen että xylitol-pastillejakaan ei anneta, koska ne muistuttavat karamelleja. Meidän pk:ssa juotetaan mehua ja herkkuja välillä, minä olen siitä sanonut oman mieleipiteeni ja aiheesta on koko kaupungin johtotason kokous tulossa ensi viikolla. Voiko olla meidän elinolosuhteet, eli pimeys? Sehän aiheuttaa vaikka mitä. Eli sen vuoksi sokeri ei pala kropassa kuten aurinkoisemmissa maissa. Joskus nimittäin ihmettelin kun espanjalaiset ym syövät valkoista leipää aina ja me yritetään ruisleivällä pysyä hoikkina, vaa kuinkas kävi? Kyllä se espaånjalainen on edelleen hoikempi kuin suomalainen vaikka valkoista pullaa vetääkin. Suomessa lasten lihavuuteen vaikuttaa myös nykyän liikunnan puute, lapsia hoidetaan tv:llä ja videopeleillä 😀

    • Héléna   •     Author

      Tuo olikin uutta, ettei xylitol-pastillejakaan anneta. Meneeköhän jo vähän äveriksi? Kuulin myös yhdeltä, joka kertoi, että päiväkodissa tarjottiin synttärinä “muovikakkua”, ettei vaan tule syötyä makeaa. Hei haloo.En tosiaan tiedä mistä se johtuu – ehkäpä siitä, että täällä oudetään kiinni ruoka-ajoista tiukasti, eikä semmoista mässäilykulttuuria ole.

      • Terhi   •  

        Överiksi on mennyt ja vääriin asioihin puututaan, aina kun joku äiti inahtaa alkaa tapahtumaan….. Mutta sekin on väärin kun meidän pk:ssa syötiin joka päivä nyyttäreistä jääneitä herkkuja. Kesällä kuumalla tarjottiin mehua juomaksi, eikä annettu vaihtoehtoa. Meidän poika ei tykkää mehusta ja joutui juomaan sitä väkisin, sokeri mehua yökkien. Tykkää siis juoda vettä, aina tykännyt vaikka muutakin on tarjottu. Minusta kohtuus on järkevää ja kiellot on ihan p:stä, aivan joka tasolla. Meillä kotona syödään välillä herkkuja ja välillä pidetään taukoa.

        • Terhi   •  

          Ja hahahaaaaaa! Miksi ei samantien virtuaalikakkua, kaikki kuvittelee eteensä kakkuja ja makeisia….jestas sentään!

      • Anna   •  

        Kyllä ainakin minun lasteni päiväkodissa Helsingissä annetaan lapsille lounaan jälkeen xylitolia. Jossain vaiheessa pari vuotta sitten niitä ei jaettu, koska oli joku sellainen systeemi, että vanhempien piti ne hankkia, ja sitten keksivät, että kaiken mitä lapset päiväkodista saavat, pitää päiväkodin hankkia, ei esim vanhempainyhdistyksen. Syy oli se, että kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan hanki, ja sitten lapset eri päiväkodeissa tms ovat eriarvoisessa asemassa. Aivan älytöntä. Ja rahaa ei tietenkään ollut hankkia niitä pastilleja. Mutta sitten viime vuonna tuli säännös, että nyt niitä sitten sai hankkia päiväkotiin, ja jaetaan kaikille lapsille (paitsi jos on kielletty). Ei tässä mun mielestä ollut mitään tekemistä sen kanssa, ettei saisi karkkia antaa.

        Tuo synttärikakkujuttu on meilläkin, mutta sitä on meille vähemmän perusteltu sillä makean välttämisellä, ja enemmänkin turvallisuudella: lapsilla on niin paljon kaikenlaisia allergioita, ja kun päiväkodin pitää vastata siitä, että lapset eivät saa mitään mitä eivät saisi syödä, niin on helpompaa kieltää vanhempia tuomasta herkkuja. Ettei se tuomaskatriina jolla on se pähkinäallergia saisi yhtäkkiä anafylaktista shokkia teropetriinan äidin tuomasta suklaakakusta. Plus tasapuolisuus jälleen kerran: synttäreistä tuli aiemmin kamalaa kilpavarustelua lasten kesken. Nyt ei kun kaikille on samat systeemit. Tiedä häntä sitten, onko tällainen järkevää.

  5. Venla   •  

    Ihan tälläisellä mutulla epäilen myös ruuan prosessoinnilla olevan ehkä syynsä.

    Katsoin muuten viikolla jouluisen elokuvan, jonka päänäyttelijä muistutti minusta aina välillä kovasti sinua ulkonäöltään. 12 päivää jouluun tms.

    Ja siitäpä tulikin mieleeni, että onko sinulla jotain suosikkia ranskankielisistä joululauluista? Taidan olla vähän jouluhullu Venla

    • Héléna   •     Author

      Tuota prosessointia minäkin olen miettinyt. Olisi kiva nähdä joku tutkimus aiheesta. Hauska kuulla, että olen jonkun leffan näyttelijän näköinen. Hitsi, kukakohan se on? Mietin noita joululauluja ja teen aiheesta vaikka piakkoin postauksen!

  6. Petra   •  

    Niin…. Suomessakin huomaa selvän eron koossa ja terveenä pysymisessä sekä erityisesti henkisessä hyvinvoinnissa, jos syö “vapaasti” ja rennosti, verrattuna itseään piiskaavaan ikuiseen laihduttamiseen, jossa korkeintaan kerran viikossa voi herkutella. Ranskassa ruuasta saa varmaan yhä myös nauttia…?

    Terveisin huono suomalaisäiti, joka ei koskaan anna syödä makeutusaineita, mutta suklaata saa aina välillä 🙂

    • Héléna   •     Author

      Niin se varmaan on. Tietäähän sen, että jos jotain itseltä kieltään niin just sitä tekee aina mieli! Meillä lapset kyllä saa makeaa melkein ranskalaiseen tyyliin (no sitä suklaavälipalaa ei, mutta jälkkäreitä esim. kyllä), en ole turhan tarkka kun täällä muutkin niin toimivat. Ruoka on nauttimista varten tosiaan.

  7. Pia   •  

    Mielenkiitoista. Itse olin vaihdossa Ranskassa ja huomasin saman, mita enemman tarjolla herkkuja tasaisesti, jopa joka paiva sita vähemmän teki niitä mieli. Siskipa olen antanut oman lapseni joka paiva herkutella pienella maaralla jotain makeaa, hitusen jaateloa, pala suklaata tai muffinia. En tieda olenko vain onnekas mutta oma lapseni ei ole makean peraan ja useimmiten jopa sanoo ettei tee mieli kun tarjoan makeaa valipalaa. Suomessa mennaan ihan överiksi mun mielesta lasten terveysruokavouhotuksessa ja sokerin karttamisessa ja siita seuraa samaa kun alkohokin kanssa överit tai ei ollenkaan. Kohtuus kaikessa ja elamasta nauttiminen joka paiva on tarkeaa.

    • Héléna   •     Author

      Niinpä. Meillä lapset kyllä rakastavat makeaa, mutta harvoin syövät sitä paljoa. Kolme karkkia on heille jo rutkasti, pullakin jää puolikkaaseen. Mitä kauemmin olen ollut poissa Suomesta sitä kummallisemmalta semmoinen kieltokulttuuri tuntuu. Onko siitä oikeesti hyötyä?

  8. Salia   •  

    Tää on kyllä ihan totta!
    Mun ranskalaiset isovanhemmat on aina olleet suomalaiselle äidilleni katkeria siitä etten pienenä saanut syödä sokeria (ainakaan niin paljoa kuin ranskalaiset serkkuni), ja nyt ‘mamy’ on vahvasti sitä mieltä että jos en edelleenkään syö yhtä paljoa keksejä ja suklaata kuin ranskalaiset, se on äitini vika ja tosi sääli juttu :-D.

    Ja jo lapsesta lähtien olen kyllä ihmetellyt ja naureskellut sitä kuinka Ranskassa siihen välipalaan kuului kakut ja keksit, kun taas Suomessa vedettiin ruisleipää!

    • Héléna   •     Author

      Onpa hauskaa! Voi äitirukkaa, näitten kahden kulttuurin lapsien kasvattaminen ei aina ole ihan helppoa. Kauhea sääli kyllä, ettet saanut keksejä 😉

  9. Teea   •  

    Nyt en ihan kaikkia kommentteja ehtinyt lukea läpi, mutta kommentoin mietteeni siitäkin huolimatta, että joku on jo tämän todennut 🙂 Mutta mitä ranskalaisia tunnen, heidän salaisuutensa on tietyt ruoka-ajat ja niissä pysyminen. Tuntemani ranskalaiset eivät napostele aterioiden välillä. Vaihtoaikanani kaverillani oli ranskalainen kämppäkaveri, joka päivittäin viiden aikaan söi sen kolme suklaakeksiä kahvin kanssa välipalaksi ja that’s it. Ei enempää, ei vähempää. Siihen sitten aamiainen (ainakin joskus leipää nutellalla…), lounas ja illallinen päälle. Ja hoikkana pysyi, kaikesta sokerista huolimatta 🙂 Hampaiden kunnosta en sitten tiedä…;)

    • Héléna   •     Author

      Näiden tiettyjen ruoka-aikojen todella täytyy olla se salaisuus. Hampaat – niin nuo hampaat, se onkin sitten ihan toinen juttu. Soitimme juuri hammaslääkärille kysyäksemme nelivuotiaalle tarkastusta. Kerrottiin, että ensi kertaa vasta kuusivuotiaana. Hmm. Suomessa ekaa kertaa tarjottiin muistaakseni yksivuotiaana.

  10. Leluteekin Emilia   •  

    Kun mä olin täällä Helsingissä ranskalaisessa maternellessa töissä, niin yksi mieleenpainuvimpia kulttuurien kohtaamisia oli, kun kouluun juuri tullut ummikkosuomalainen lapsi tuijotti omaa välipalaansa (porkkanatikkuja ja reissumiestä), vilkaisi sitten naapurin välipalaa (suklaakeksi ja minimuropaketti) ja huokaisi syvään: “Miksi noilla ranskalaisilla on joka päivä herkkuja?” Mä koetin sitten selittää, että näin se vaan on tapana, mutta sitten niillä onkin hampaat paljon huonommassa kunnossa – näin mä olen ainakin ollut toteavinani.

    Perinteisestihän välipala on ollut pari palaa tummaa suklaata patongin välissä. Mun isäntäperheen äiti aikoinaan muisteli lämmöllä, miten sen oma äiti leipoi sille quatre-quart, eli sokerikakun joka aamu aamiaiseksi. Ja anoppi taas on edelleen katkera siitä, että ei saanut leipiensä väliin sitä suklaata niin kuin kaikki kaverit vaan kotitekoista kvittenimarmelaadia. Mun suomalaiseen korvaan nää kaikki kuulostaa ihan käsittämättömiltä sokeriorgioilta. 😀

    Meillä lapset saa makeaa jälkkäriksi, ja välipalakin on usein jos ei nyt pelkkää suklaakeksiä niin kaurakeksiä ainakin – että niiden ei tartte koulussa kadehtia täysranskalaisten välipaloja. 😉

    • Héléna   •     Author

      Teilläkin on siis valittu tämä kultainen keskitie 🙂 Minunkin mieheni muistaa sokerikakkuaamiaiset ja vadelmatorttuvälipalat… Kyllä meilläkin syödään varmasti enemmän sokeria kuin monissa suomalaisperheissä, joskaan karkkipäiviä ei pidetä.

  11. Liisukka   •  

    Ei pidä todellakaan paikkaansa, että PK-seudulla olisi kaikki sokeri kielletty päiväkodeissa, tai Xylitol-pastillit! Lapseni on isossa (noin 120 lasta) päiväkodissa keskellä Helsinkiä, ja heillä on harva se päivä jälkkäriksi tai välipalaksi kiisseliä/kaakaota/jätskiä tms. Joskin kyllä myös lounaan kanssa kaupungin kustantamat (HUOM!) Xylitol-pastillit. Eli mistä lienee yllä mainittu kirjoittaja tuon tiedon saanut?

    • Héléna   •     Author

      Kiitos kun kommentoit Liisukka! Ajatella, että päiväkodeissa voi olla näin monenlaisia käytäntöjä. Ehkä Terhi puhui joistain tietyistä päiväkodeista pääkaupunkiseudulla?

Leave a Reply

Your email address will not be published.