Pelkääkö miehesi sinun pettävän?

kuvanveisto1

Pyysin vierustoveriani nappaamaan itsestäni ja uusimmasta tekeleestäni kuvan. Ajattelin, että pieni postaus tuoreesta, mutta jo kovin rakkaasta kuvanveistoharrastuksesta olisi poikaa.

kuvanveisto2

– Miksi otat kuvia itsestäsi? suorasanainen italialaisopettajamme Paolo täräytti nähtyään.

– Menevätkö ne miehellesi?

Säikähdin ja vastasin haparoiden:

– Ei kun blogiini ajattelin…

– Jaa, minä jo ajattelin, ettei miehesi usko sinun käyvän kuvanveistossa ja pelkää sinun pettävän.

kuvanveisto3

Rupesimme vierustoverini kanssa nauramaan. Kaikkea sitä kuuleekin! Voi näitä italialaisia mustasukkaisia, tulisieluisia miehiä. Kuka nyt jokaisena pimeänä maanantai-iltana lähtisi polkemaan jonkun vieraan miehen luokse? En minä ainakaan, katsokaa nyt sitä paitsi minkä näköisenä olen liikenteessä.

Paolo kuitenkin kertoi, ettei tämä olisi ollut ensimmäinen kerta. Eräänä maanantai-iltana jokunen vuosi sitten luokan ovesta oli nimittäin astunut vaimoaan etsivä mies.

kuvanveisto4

– Ei meillä ole täällä ketään sen nimistä, Paolo oli kertomansa mukaan hämmästellyt.

– Mutta hän on ilmoittautunut tälle kurssille, vaimoaan etsinyt mies vakuutti.

– Ei kyllä ole.

Kuinka tarinassa sitten loppujen lopuksi kävi, sitä emme koskaan saa tietää. Naisella taisi olla illoille muuta tekemistä.

Minä en puolestani voisi kuvitellakaan parempaa tapaa päättää maanantai-iltojani. Olisipa jo ensi viikko!

***

– Why are you taking pictures of yourself? my Italian sculpture teacher asked when I has just asked my classmate to take some pictures of me.
– It’s for my blog… I answered hesitantly.
– Oh, ok. I thought they were for your husband who doesn’t believe that you are taking sculpture classes.
I laughed, but the teacher was being serious. He told us a story of a man, who had a couple of years ago come to search for his wife in the sculpture class. The teacher had never seen the woman, ever. The husband wouldn’t believe him.
We don’t know how the story ended. The woman must have simply had something better to do.
Well – not me. I couldn’t imagine doing anything more fun during my Monday nights.

7 Comments

  1. Leluteekin Emilia   •  

    Hih! Ja rupesin heti miettimään, mihinköhän mun filosofiakahvilaryhmien poissaolijat oikesti on joutuneet… Sitä paitsi helpompi keksiä kotona “mistä siellä tänään puhuttiin” kuin taikoa tyhjästä veistos. 🙂

    • Héléna   •     Author

      Se on kyllä totta! Tosin ainahan sitä voi jonkun savikyhäelmän ostaa torilta kotiinvietäväksi.

  2. Saana / Always Abroad   •  

    Haha, missasin kohdan, jossa sanoit Paolon olevan Italialainen, ja lukiessani mietin, että kylläpä kuulostaa italialaiselta. Oma italialainen poikaystäväni yrittää olla niin coolia poikaa kun pohjoismaalainen, “moderni” ja avomielinen tyttöystävä lähtee omiin rientoihinsa. Aistittavissa on kyllä pientä helpotusta aina, kun ilmotan palanneeni turvallisesti kotiin (eri maissa kun pääsääntöisesti asutaan). Tuo coolin esittäminen on vaan niin hellyyttävää, hän kun tietää, että tämä skandinaavinen avoimuus on vain pakko hyväksyä, jos haluaa pitää suomalaisen tyttöystävän 😄 Kyllä hänkin toisaalta nauttii siitä, ettei himassa ole odottamassa Etelä-Italialaista vaimoketta piiska kädessä ja kaulin toisessa, jos vaikka sattuu tulemaan kotiin vähän myöhässä.

    • Héléna   •     Author

      Tätähän se on. Luottamusta molemmin puolin! Ranskassakin kuljetaan usein pariskunnittain, mitä Suomessa ei ehkä ihan samassa mittakaavassa tehdä. Esimerkiksi anopille on vaikea pala nieltäväksi jo se, kun lähden itsekseni lenkille 🙂

  3. Sanna   •  

    Hehe, toivottavasti se mies löysi vaimonsa kuitenkin jostain! Nytpä blogissani, lauantai-iltasi iloksi vastaus haasteeseesi. Kiitos paljon vielä haasteesta!

    • Héléna   •     Author

      Älä muuta sano. Kiitos kun osallistuit ihanalla tekstillä!

  4. Pingback: Pikkulasten äidille Työ Käy Harrastuksesta | Chez Héléna

Leave a Reply

Your email address will not be published.