Uiminen rannoilla kielletty

Paikallislehdessä ilmoitettiin, että uiminen on tällä viikolla kielletty. Viikonlopun myrskytulvat täällä Rivieralla kuljettivat mereen moskaa viemäreistä, kadunvarsilta ja kodeista.

Monet veteen kuitenkin menevät ja uhmaavat kieltoja, vaikka rannalta löytyy jopa kuolleita rottia. rotta

Me kävimme pojan kanssa katsomassa, joko maisema meren äärellä olisi muuttunut. Eipä oikeastaan – likaisempi se vain on. Turisti ei ehkä huomaa muutosta.

Myskyn laajuutta on ollut vaikea käsittää, varsinkin kun oma elämä jatkuu kuten ennenkin. Niin hurjan monelta kuitenkin meni kaikki: talo, autot, elinkeinot. Menehtyneitäkin on yli 20.

Tarinoita tulvista kadunmiehillä riittää: kuinka yksi hyppäsi autonsa ikkunasta, kuinka toisen uusi koti meni pilalle minuuteissa, kuinka kolmannen pelasti ohikulkija. Jokainen tuntee jonkun, jolta meni elämä uusiksi. Mekin – siitä kerron lisää videolla.

maisema1

Uskomattominta on kuitenkin ollut nähdä, kuinka ihmiset ovat auttaneet läheisiä, jopa tuntemattomia. Ihmisiä on kerääntynyt pesemään mutaisia koteja, vaatteita on kerätty, ruokahuoltoa järjestetty, jopa yösijoja vieraille jaettu. Kuvia projekteista voit nähdä esimerkiksi täältä .

Elämä jatkuu, koska sen on jatkuttava. Toipuminen täällä kestää kuitenkin vielä pitkään.

7 Comments

  1. Sanna   •  

    Voi hurja! Tsemppiä sinne! Uskomatonta että ihmiset kuitenkin menevät meriveteen, vaikka ehkä ne rotat ja likaisuus on huolista pienimpiä silloin kun koti tai jopa omainen on mennyt myrskyn mukana.

    • Héléna   •     Author

      Luulen, että tässä ympäristössä kaikki unohtuu hirmu nopeasti. Että tosiaan vastahan se myrsky oli, ei ehkä kannatakaan mennä uimaan. Ja voihan se olla, että uimarit ovat turisteja, joilla ei ole hajuakaan siitä, mitä paikallisehti kirjoittaa…

  2. Terhi   •  

    Tsemppiä sinne! Ei tuollaista usko tapahtuvaksi ennenkun sen itse kohtaa. Suomessa kun ei ole edes maanjäristyksiä, niin ei vaan tajua. Jotenkin on näihin myrskyihin ja muihin luonnonmullistuksiin niin “immuuni” ettei Turkissakaan tajunnut pelätä maanjäristyksen aikana….sitä ei vaan tajunnut tapahtuvan vaikka oli päällä.

    Silti kiva postaus videolla, vaikkakin surullinen.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Terhi. Se on just näin – jotenkin sitä on tuudittautunut sellaiseen olotilaan, että kaikki vaan menee niin kuin ennenkin. Eihän meitä voi luonnonkatastrofi koskettaa?

      Kiitos myös palautteesta.

  3. Anonymous   •  

    Helena, kiitos kivasta blogistasi-olen sitä seuraillut, mutta olen valitettavan huono kommentoimaan. Nyt haluaisin kuitenkin kysyä myrskyn omin silmin nähneeltä, että miten uskoisit olevan hyvä käydä läpi asiaa lapsen kanssa..? Minulla on saman ikäinen tytär kuin teillä ja hän oli siellä asuvien isovanhempiensa kanssa autolla liikkeellä juuri pahimman myrskyn aikaan. He olivat kolmatta tuntia jumissa autossa vesimassojen ympäröimänä välillä auton jopa kelluessa valtavan vesimassan voimasta. Onnekasta on, että mitään tämän pahempaa ei käynyt, mutta minulla on sydän syrjällään pelkästä läheltä piti -tilanteesta sekä siitä, miten minun pitäisi äitinä käydä tilannetta läpi. Tuntuu vaikealta erityisesti siksi kun en itse ollut todistamassa koko tilannetta. Onneksi teillä on kaikki hyvin!

    • Héléna   •     Author

      Kiitos kun jätit kommentin! Minä en oikeasti tiedä, mitä tuohon vaikeaan kysymykseesi vastaisi. Meillä oli se onni, että lapset olivat myrskyn aikaan nukkumassa, eivätkä paljoa siitä vielä muutenkaan ymmärtäisi. Tilanne oli todella järkyttävä, käsittämätön jopa meille aikuisille. On kuitenkin ihana kuulla, että perheesi on kunnossa. Uskon, että pääasia on, että lapsella on perusturva kunnossa ja etteivät isovanhemmat liikaa siinä tilanteessa hätääntyneet.

      • Anonymous   •  

        Kiitos, toivottavasti perusturva tosiaan riittää suojaamaan lasta. Isovanhemmat sanovat onnistuneensa pitämään tunnelman rauhallisena ja toisaalta ikään kuin jännittävänä leikkinä (“autosta tulikin vene” jne.), mutta en tiedä oliko missä oloissa mitenkään mahdollista kokonaan välttää pelkoa. Onneksi tyttö puhuu ja piirtää tapahtumista, jota pidän hyvänä merkkinä. Kiitos vielä ja mukavaa viikonloppua! T. Ansku (eli edellinen anonyymi, jolta unohtui nimimerkki)

Leave a Reply

Your email address will not be published.