Ajatuksia kaukokaipuusta

biot1

Olen viime aikoina miettinyt paljon kotia ja arkea ja tätä omien lasten lapsuutta. Ovatkohan he varmasti onnellisia? Olisinko sittenkin parempi, että asuisimme vaikka maalla? Tai sittenkin ihan kokonaan toisessa maassa?

Jos olisimme kasvattaneet lapsemme Suomessa, olisin tuskin pyöritellyt näitä näin mielessäni. Siellä olisimme kulkeneet mukavuusalueella, hyvässä putkessa kouluun ja neuvolaan ja viikonlopuksi mökille. Kaveripiirikin juontaisi juurensa lapsuudesta tai ainakin nyt opiskeluajoilta.

Sitten sen kerran kun lähtee, kaikki muuttuu. Oma jalka nappaa paikkansa tukevasti oven välistä, valmiina karkaamaan taas, etsimään vaihtoehtoja, löytämään uusia ystäviä. Elämän näkee laajemmasta kulmasta, tekee mieli kiirehtiä kokemuksia, maistaa uusia makuja.

Yllättävän nopeasti oppii, että erinomaista arkea voi elää toisaallakin kuin omilla kulmilla. Ehkäpä jopa parempaa? Vai oliko sittenkin huonompaa?

Kaukomailla kukaan ei sitä paitsi ole kertomassa, ettei “tuo ole sinulle lainkaan tyypillistä” tai “mitähän ne muutkin tuosta nyt ajattelee”.

Oi sitä tunnetta, kun kaikki näyttää ja tuoksuu uudelta ja jännittävältä. Kuten ne ensimmäiset kotikadun oliivit, joita tyttö luuli rusinoiksi.

10 Comments

  1. Petra   •  

    Niin, me varmasti kaikki ulkosuomalaiset sita mietitaan mutta jos asuisimme Suomessa mun mies miettisi mista kaikesta tyttö jaa paitsi, loputtomasta lapsirakkaudesta, turkkilaisesta kulttuurista ja kaikista taman maan jutuista. Paallimaisena mieleen tulee tietysti aina suomalainen koulutus koska sellaista taalla ei ole mahdollisuus tarjota, mutta taalla me kompensoidaan muilla asioilla, ainakin yritetaan. Uskon vahvasti etta tarkeinta on koti, joka rakastaa ja yrittaa parhaansa lapsen kanssa, oli maa sitten mika tahansa. Huonoistakin kouluista nousee menestyjia ja hyvissa kouluissa kaikkia ei vaan kiinnosta.

    • Héléna   •     Author

      Näin juuri Petra. Koti on varmasti tärkein – toisaalta sitä toivoisi, että lapsetkin oppisivat tykkäämään oppimisesta niin kuin itse. Täällä lapset ovat usein väsyneitä ja kyllästyneitä vanhanaikaiseen koulujärjestelmään.

  2. Hanne   •  

    Tätä on ilmeisesti ilmassa, kun mietin näitä ihan samoja. Välillä oikein pelkään sitä, että unelma muuttuu arjeksi ja silmä turtuu ympäristön kauneuteen. Mutta sitten hetkittäin tulee vielä sellainen kutkuttava onnen tunne – onneksi uskalsin lähteä.

    Toki se pitää sisällään ajatuksen myös siitä, mitä muuta maailmalla mahtaisi olla tarjottavanaan…

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Hanne kommentistasi. Niin se varmaan on, että näitä ajatuksia vähän tulee ja menee. Yritetään pitää siitä kutkuttavuudesta kiinni.

  3. Yksis   •  

    Maailmalla oppii näkemään että asiat voi olla muuallakin hyvin, paremmin tai huonommin. Sitä oppii kyseenalaistamaan ja kysymään, ja kuten itse totesit sillä mitä muut ajattelee ei enää ole niin kauheesti väliä.

    Meille Yhdysvallat tuntuu oikealta. En oikeastaan osaa edes ajatella minkälaista tätä kolmikko olis kasvattaa Suomessa. Mitä me tehtäis ja minkälaista meidän elämä olis.

  4. Terhi   •  

    Koti on siellä missä on rakkaat ihmiset ja missä on onnellinen (pääsääntöisesti). Sinä ainakin sukkuloit sopivasti kahden maan välillä, että lastesi on isompana helppo valita niistä se miellyttävämpi. Uskon että jokainen lapsi on onnellinen siinä mihin on kasvanut ja sinulla kahteen kansalaisuuteen. Me oltiin vuosi ulkomailla ja poika ei viihtynyt selvästikään, nyt olemme huomanneet kuinka paljon kaipasi suomeen vaikka on niin pieni. Tulee esille jutuista ja muistoista. En enää ajattelekaan muutoa toiseen maahan, kasvakoot täällä ja kyllä suomestakin kansainvälistä sakkia kasvaa.

    Koulutuksesta puhutaan paljon mutta sekään ei kohta ole enää varmaa. Leikkuri leikkaa peruskoulutuksesta ja opiskelijoilta. Varmasti on vielä senkin jälkeen hyvällä tasolla mutta ei kaikille niin mahdollista kuin tänäpäivänä. Peruskouluissa esin -80 luvulla poistettiin suuret luokat, maksimikoot luokkiin määrättiin. Nyt mennään taas samaan vanhaan, luokkia suurennetaan ja oppiminen vaikeutuu tietenkin heikommilla.

    • Terhi   •  

      Ja vielä että Ranska kuitenkin länsimainen, sieltä on helppo sujahtaa vaikkapa suomeen tai johonkin muuhun euroopan maahan….katselen läheltä ystäväni, ulkomailla aikuiseksi kasvaneen lapsen yritystä saada suomen arjesta kiinni ja aloittaa omaa elämää. Ei ole kovin yksinkertaista kun on toisenlaisessa kulttuurissa kasvanut, vaikka äiti onkin suomalainen. Kyllä on monta asiaa ja törmäyskurssia tullut.

      • Héléna   •     Author

        Minä olen huomannut, että viihtymiseen menee ainakin vuosi. Alku on uudessa paikassa aina hankalaa. Itselle ei ollut ihan helppoa teininä palata Suomeen ulkomailta, mutta vuoden kuluttua sekin alkoi sujua.
        Uskon, että lapset pärjäävät missä vain, pääasia on, että koti on vankka ja rakastava. Sanon aina, että me mennään tiiminä eteenpäin.

  5. Venla   •  

    Ensimmäiset uutiset, mitä tänään luin olivat sieltä Rivieran myrskyuhreista ja -tuhoista. Toivottavasti teillä on siellä kaikki hyvin ja myrskyt laantuneet/siirtyneet.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Venla huolenpidostasi. Kaikki on meillä hyvin.

Leave a Reply

Your email address will not be published.