Millaista oli Aylanin arki? / What were Aylan’s days like?

poika

Kävelin aamulla Välimeren rantaa ohi auringonpalvojien, sitten kipusin pienoisen metsikön läpi haperoituneita portaita kukkulalle, josta näkyy Nizzan lahti.

aamu

Aalloilla lipui miljoonajahteja, Antibesin vanhakaupunki kiilsi valossa ja maisemaa kehystivät eteläisimmät Alpit, jotka näkyivät tänä aamuna harvinaisen selvästi.

aamu2

Oli otettava aikaa, hengähtää hetki. Olin ensi kertaa ihan yksin aikoihin. Tämä viikko on ollut hirmuisen tunteikas.

Omassa elämässä pää on mennyt sekaisin siitä, että molemmat lapset ovat nyt siirtyneet päiviksi pois kotoa. Pian 4-vuotias esikoinen meni esikoulunsa toiselle luokalle. Pian kaksivuotias aloitti päiväkodissa.

Ranskalaiseen tapaan päiväkodin harjoitteluviikko oli aika raadollinen: ensimmäisenä päivänä oltiin siellä yhdessä tunti. Toisena päivänä poika jäi puoleksi päiväksi yksin. Ja tänään, kolmantena, hän on siellä jo kolmeen saakka. Minua heikotti, mutta poika oli kamalan reipas. Ihan kuin olisi katseellaan vakuuttanut pärjäävänsä.

aamu3

Siinä aamulla kukkulalta merta tuijotellessani ajatukseni lipuivat kuitenkin pienen, Välimeren aalloissa menehtyneen  Aylan-pojan luo. Rantahiekkaan huuhtoutunut pienokainen olisi voinut olla meidän oma kultamme. Ohimennen katsottuna siltä hän näyttikin. Vaatteetkin olivat samanlaiset.

aamu4

Sattuman kautta me elämme tällä puolella Välimerta. Poika saa tunnustella uutta arkeaan ilman äitiä kaikessa rauhassa. Ja sitten taas iltapäivällä palataan omaan kotiin ja syödään välipalaa, leikitään, uidaan, pestään hampaat, halitaan ja käydään nukkumaan. Kaikessa rauhassa. Mihinkään ei ole kiire, mitään ei tarvitse paeta.

Kaikki on kamalan hyvin. Ehtiköhän Aylan koskaan elää sellaista arkea? Millaisia mahtoivat olla hänen tavalliset päivänsä?

Tämä Anna-Mari Kaskisen runo puki tuntemukseni sanoiksi:

“Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,
ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.”

Apua tarvitsevat vielä lukemattomat Aylanin kaltaiset. Pakolaiskriisin keskellä bloggaajat ovat panneet pystyyn oman Punaisen Ristin keräyslippaan. 

Osallistu sinäkin. Päämääränä on saada kokoon 5000 euroa. Voit tehdä lahjoituksesi verkkopankkimaksulla tai luottokortilla klikkaamalla lippaan “Lahjoita”-kohtaa.

* * *

What were Aylan’s days like?

I walked past the sunbathers, then climbed up a hill from where I could see the bay of Nice. I the morning sun the Mediterranean Sea was bright blue, millionaires’ yachts were riding on the waves. The view was framed by Southern Alps that could be seen very clearly this morning.
I needed to take some time off to breath. It had been an emotional week: I still felt confused about the fact that both of my children were now taken care by someone else. My 4-years old daughter had entered her second year in “école maternelle”. And my soon to be 2-years old son had started his first week in kindergarten. The latter was probably more hard on me than him.
But as I stood on that hill and watched the Mediterranean I couldn’t but to think of Aylan. The little boy who lost his life in this same sea. It could have been my baby. At first glance he looked the same. Even the clothes were similar.
It is just a single coincidence that we happen live on this side of the sea. My son can take his first steps in kindergarten in peace. And then in the afternoon we will come home, eat, play, hug each other, brush our teeth and go to bed. We are not in a hurry. We don’t have to escape anything.
I wonder what Aylan’s days were like. Did he ever have a chance to live an ordinary life?

16 Comments

  1. Minna   •  

    Koskettava kirjoitus. Kiitos.

  2. Petra   •  

    Aylan on ollut viime paivina mielessa ja moni hanen kaltaisensa. Suomen lomalla vastaan tullut pakolaiskeskustelu tuntui absurdilta, Turkissa tama kriisi on ollut paalla jo pari vuotta, nyt se alkoi kiinnostaa Suomessakin. Hyva kirjoitus ja niin asiaa, joka ilta pari kyynelta vierii taman toivottumuuden takia 🙁

    • Héléna   •     Author

      Absurdilta se Suomen keskustelu tosiaan tuntuu minustakin. Kamalan surullisia uutisia yksi toisensa jälkeen. Suomi on rikas maa kun vertaa moniin näihin, jotka nyt satoja tuhansia kotinsa jättäneitä majoittavat.

  3. Jael   •  

    Pikku Aylanin surullinen tarina toi koko pakolaistilanteen niin pinnalle,hätkähdytti. Maailma on niin sekaisin;täälläkin kymmeniä tuhansia Sudanin ja Eritrean pakolaisia.
    Kirjoitit koskettavasti Helena.

    • Kata   •  

      Ja täällä Sudanissa on toisaalta pakolaisia niin Etelä-Sudanista, Eritreasta kuin esimerkiksi Syyriastakin – kymmeniätuhansia syyrialaisia ellei jopa jo satatuhatta tällä hetkellä. Sudan on yksi ainoista maista maailmassa johon syyrialaiset pääsevät ilman viisumia ja tulijoita on kuulemma arviolta tuhat kuukaudessa. Ja Khartumissa on lisäksi miljoonia oman maan sisältä tänne pääkaupunkiin turvaan hakeutuneita. Maailma on todellakin sekaisin.

      • Héléna   •     Author

        Kata, ajatella, että syyrialaiset virtaavat nyt myös sinne. Samalla Jael juuri kertoi sudanilaisten pakenevan Israeliin. Todellakin maailma on sekaisin.

        • Kata   •  

          Syyrialaisia on tullut tänne Sudaniin jo pitkän aikaa. Sudan on tosiaan yksi niistä harvoista maista jonne syyrialaiset pääsevät ilman viisumia ja sinänsä verrattain helposti ja turvallisesti.

          Ja arvelen, että suuri osa Israelissa majailevista sudanilaisista pakolaisista on itse asiassa eteläsudanilaisia, jotka tietysti vielä muutama vuosi sitten, ennen Etelä-Sudanin itsenäistymistä, olivat sudanilaisia. Etelä-Sudanissa on tällä hetkellä hyvin hankalat olot. Hankalat olot on toki myös osissa Sudania, mutta suuri osa sudanilaisista päätyy tosiaan kuulemma silti ennen kaikkea pakolaisiksi tänne oman maan sisälle, Khartumiin, odottelemaan paluuta omille nurkille.

          Mutta sekaisin on maailma yhtä kaikki…

          • Héléna   •     Author

            Kiitos Kata selvennyksestä.

          • Jael   •  

            Kata, itse asiassa suurin osa täällä olevista sudanilaisista Darfurin alueen entisiä asukkaita. Myös Etelä-Sudanista tulleita oli paljon, mutta suurin osa palasi takaisin, saivat täältä hyvän lähtörahan, mutta olot mihin he palasivat olivat kovin huonot, ja minua surettivat lapset, jotka olivat tottuneet elämään ja kouluun täällä ja joutuivat sitten kotimaahan jota tuskin tunsivat

    • Héléna   •     Author

      Pakolaiskriisi koskettaa eri maita niin eri tavoin. Jael, minusta olisi kiinnostavaa kuulla enemmän teidän tilanteestanne. Nyt kun Saksa on ilmoittanut ottavansa pakolaiset avoimin sylein vastaan, tuntuu että Ranskan tilanne on muuttunut.

  4. MatkaMartta   •  

    Koskettava kirjoitus. Kiitos myös bloggaajien lahjoituslippaan linkistä, nappasin sen myös omaan blogiini, kun piti tähän soppaan pitkän harkinnan jälkeen omakin lusikka laittaa. Ei vaan voinut enää vaieta.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos MatkaMartta. Hienoa, että osallistuit kampanjaan!

  5. Anonymous   •  

    Oui, ce petit garçon ressemblait tellement à un des nôtres…
    Bouleversant…

  6. Caro   •  

    Oups, désolée, mon précédent commentaire n’était pas signé.
    Bizzzz

    • Héléna   •     Author

      Oui Caro, ç’est très touchant.

Leave a Reply

Your email address will not be published.