Kolmevuotiaan tyttäreni koulutodistus

koulu-collage

Tänään se sitten tuli kotiin. Vaaleanpunainen, virallisen näköinen vihkonen. Kolmevuotiaan lapseni ensimmäinen koulutodistus.

Arvostelun kohteina oli kaikkiaan lapsen 40 (!) eri taitoa, sellaisia kuten osaa leikata saksilla suoraan, osaa luetella värit ja osaa liimata. Arvoasteikkoja on kolme: opittu, oppimassa sekä ei ole oppinut.

Minä huomasin punan kohoavan poskilleni läpikäydessäni pitkää luetteloa. Lapsi oli suoriutunut kaikesta hirvittävän hienosti. Vain neliö-sanan kohdalla vain oli ilmeisesti ollut vaikeuksia (kuului kohtaan ”tunnistaa yksinkertaiset muodot”). Todellisena yllätyksenä tuli, että lapsi osaa tätä nykyä myös ranskalaisia perinnetekstejä.

Ranskassa koulu tai école maternelle aloitetaan jo kolmevuotiaana. Jotkut kutsuvat tätä ”äidillistä” koulua myös leikkikouluksi. Leikkikoulu tai ei, on kolmivuotiaiden koulu jo kuitenkin opetussuunnitelman alainen. Lapsen pitää oppia vuodessa tietyt taidot, vasta sitten pääsee seuraavalle luokalle.

Olen tähän järjestelmään vuoden aikana jo tottunut, vaikka lapsen jättäminen lähes 30 lapsen koululuokkaan aluksi ahdistikin. Hyvin tuo on näyttänyt pärjäävän. Tosin ihan en vieläkään ymmärrä, että miksi vasta kolmevuotias tarvitsee koulutodistuksen.

Ranskassa arvosanoja kuitenkin rakastetaan. Kun koulussa edetään pidemmälle, tulevat mukaan numerot, joita annetaan nollasta kahteenkymmeneen. Lisäksi todistukseen kirjataan, kuinka lapsi sijoittuu muihin oppilaisiin nähden: keskiarvon ylä- vai alapuolelle. Masentavaa. Ja kyllä – olen tästä yrittänyt lähipiirini kanssa väitellä, mutta tuloksetta.

Koulu päättyy huomenna ja jatkuu taas syyskuun alussa. Onnekseni sain kuulla, että tyttäreni pääsee bestiksensä kanssa samalle luokalle myös ensi syksynä. Ranskassa nimittäin myös sekoitetaan luokat ja vaihdetaan opettajat joka vuosi. Tuntuuko tämä teistäkin kovin kylmältä kyydiltä?

 

7 Comments

  1. Yksis   •  

    Myös täällä luokat sekoitetaan ja opettajat vaihtuvat vuosittain. Tätä jo pidempään – no, kokonaista neljä vuotta – seuranneena sanoisin että tässäkin systeemissä on puolensa.

    Ensinnäkin kun oppilasainesta sekoitetaan ehtii syntyä vähemmän klikkejä ja mahdollisuus siihen että toiset oppilaat suljetaan pois ryhmästä on pienempi.

    Toiseksi opettajan vaihtuessa jokainen saa mahdollisuuden saada se itselle paras mahdollinen opettaja, jonka kanssa kemiat pelaa.

    Kääntöpuoli on sitten se, että näille lapsille joille sosiaalisten suhteiden luominen on muutenkin hidasta ja/tai vaikeaa, on vuosi lyhyt aika löytää ystäviä.

    Täälläkin arvostellaan alusta asti. Numeroita tulee 40 ja arvosanat liikkuvat 1-4:ään, 1, 1.5, 2, 2.5 jne. Kolmosesta eteenpäin arvosanat on hyvä ja sen alle tarvitsee lisätukea tai ei ole oppinut asiaa lainkaan. Se miten arvosanoihin suhtaudutaan on paljon koulu, opettaja ja yhteisökohtaista. Onneksi meillä painotetaan, tai ainakin yritetään painottaa sitä että arvosanat kertovat lähinnä lapsen oppimistilanteesta eikä siitä onko lapsi hyvä vai huono.

    • Héléna   •     Author

      Hyvä kun mainitsit nuo järjestelmän hyvät puolet. Samaa olen kuullut itsekin, että juuri tämä klikkiytyminen (ja sitä kautta ehkä myös koulukiusaaminen?) vähenee. Hienoa, että teillä myös painotetaan sitä, että arvosanat kertovat oppimistilanteesta. Sitä se toki täälläkin on tässä vaiheessa, mutta sitten myöhemmin kun todistuksessa kerrotaan myös luokan keskiarvo, on tilanne ihan toinen.

  2. Petra   •  

    Meilla tyttö sai nyt kesakuussa toisen ‘toikkarin’, joka on ns.kehitysraportti, jossa on kerrottu opituista taidoista, kadentaidot, sosiaaliset suhteet ja suhtautuminen opetukseen ja saantöihin, siina annetaan vinkkeja miten kesan aikana kunkin kohdalla oppimista voisi tukea. Numeroita ei ole. Me saadaan 6.7 tietaa tulevat ryhmat, samanlaisena luokka ei jatka silla osa siirtyy muihin kouluihin ja vaihtaa iltapaiva ja aamupaivaryhmien valilla.

    • Héléna   •     Author

      Kehitysraportti onkin aika hyvä sana. Meilläkin monet taidot liittyivät juuri kädentaitoihin ja esimerkiksi sadun ymmärtämiseen. Silti minusta oli hassua, että jo tässä vaiheessa mukaan tulee tämmöinen “arvosteluasteikko”.

  3. Kata   •  

    Kolmevuotiaiden todistukset on munkin mielestä aika älyttömiä… Meillä viisivuotias sai vielä vain kirjallisen todistuksen jossa oli kuvailtu sanoin hänen edistymistään ja kiinnostuksenkohteitaan. Syksyllä viisivuotias aloittaa ekaluokan ja siitä alkavat sitten numeroidut arvosanatkin, asteikolla 1-7. Seitsenvuotiaalle tulikin siis tosiaan jo läpi kuluneen kouluvuoden arvosanoja joita päivitetään nelisen kertaa vuodessa välitodistusten muodossa.

    Hyvä puoli meidän lasten koulussa Sudanissa on se, että todistus tulee vanhemmille vain netin kautta luettavaksi. Lapsillamme ei siis toistaiseksi ole edes tietoa siitä, että heitä mitenkään arvioidaan, emmekä ole sitä tunteneet tarpeelliseksi heille kertoakaan.

    Munkin mielestä on oikeastaan vain hyvä, että luokat joka vuosi sekoittuvat. Sama käytäntö on meidän lasten koulussa, ja joka vuosi myös opettaja vaihtuu. Lastemme koulussa pyritään ohjaamaan lapsia tutustumaan toisiinsa yli luokkarajojen joten ihan uudesta porukasta harvoin on kyse, mutta luokkien uudelleen järjestäminen saattaa tosiaan hyvinkin vähentää klikkiytymistä ja ehkä kiusaamistakin. Se suomalainen systeemi missä itse kasvoin – liekö meno edelleen samanlainen nykyään? – missä saman porukan ja saman opettajan kanssa jatkettiin vuodesta toiseen ei omasta näkökulmastani enää välttämättä vaikuta siltä parhaalta mahdolliselta.

    • Héléna   •     Author

      Tuo onkin hyvä juttu, että todistus tulee vain netin kautta vanhemmille! Vielä oma tyttö ei todistuksista piittaa, mutta pian tulee senkin aika. Monet ovat minulle puolustaneet tätä luokkien sekoittamista joka vuosi. Alan vähitellen itsekin muuttaa mielipidettäni asiasta.

  4. Pingback: Suomen koulunumeroista vitsiä Ranskan televisiossa | Chez Héléna

Leave a Reply

Your email address will not be published.