Paluu oikeille juurille

biot1

Aamulla lihakaupassa kuopukseni osoitti tiskiä ja täräytti ilmoille lempisanansa:

– KALA!

– Kulta, tuo ei ole kalaa vaan lihaa, selitin suomeksi.

Lihakauppias kiinnostui jutustelustamme. Käänsin keskustelumme ranskaksi, minkä jälkeen myös hän alkoi tapailla suomalaisia sanoja kiinnostuneena. Oli nimittäin vastikään nähnyt Suomen luontoa ja maalämpöä koskevan televisio-ohjelman.

biot2

Siinä jutustellessamme kerroin, että vien lapset tänäkin kesänä useammaksi viikoksi Saimaalle saareen. Siellä he saavat käydä isoisän kanssa kalassa ja nostaa mummin kanssa maasta perunoita.

– Välillä tuntuu, että täällä monilta on suhde luontoon kateissa, totesin.

Lihakauppias oli samaa mieltä.

biot3

Viimeksi viikonloppuna perkasin uunista tullutta kalaa ranskalaiselle sukulaiselleni. Hän ei halunnut kokonaista kalaa lautaselleen, vaan sievästi palastellut osat. Kokonaisen eläimen näkeminen kun sai hänet kuulemma voimaan pahoin.

En väitä, että moinen olisi Ranskassa mitenkään tavanomaista – syödäänhän täällä syödään etanoita ja sammakoitakin. Mutta kylläpä silti olisi harmi, jos puoliksi suomalaiset lapseni olisivat isoina samanlaisia hienohelmoja (huomaa tyttären vaatevalinta metsäretkelle).

biot4

Kauppalehdestä luin artikkelin, jossa Piilaakson vaikuttaja kehottaa suomalaisia palaamaan juurilleen. ”Viihdyn Suomessa, koska olette paljon lähempänä luontoa. Amerikkalaiset etsivät aina itseään”, Catherine Fake sanoo haastattelussa.

Vuodet ulkosuomalaisena ovat nostaneet pintaan saman ajatuksen. Sillä sitä minä täällä eniten Suomesta kaipaankin, että voisi kokea olevansa yhtä luonnon kanssa.

biot5

Pienen sellaisen ohikiitävän hetkisen koin taannoin pittoreskin Biotin kylän kulmalta lähtevällä metsäpolulla, jolla saimme käyskennellä ihan itsekseen. Siltä reissulta nämä kuvatkin. Niin kaunista ja tunnelmallista, muttei siltikään sama juttu kuin suomalainen metsä. (Suokaa anteeksi nostalgiahuumani.)

Vielä reilu viikko, sitten täältä tullaan rämeikkö!

6 Comments

  1. Anna   •  

    Ranskalaisten ja monen muun eurooppalaisen vieraantumista luonnosta selittää osin varmasti se, ettei ihmisillä ole edes oikeutta vaeltaa täysin vapaasti luonnossa – laajoja jokamiehenoikeuksia ei kai ole kuin Suomessa ja Ruotsissa. Aika eri asia viettää aikaa lapsesta asti käytännössä koskemattomassa metsäluonnossa kuin tutustua ei-rakennettuun ympäristöön lähinnä ruuhkaisten virkistysalueiden polkuja seuraamalla.

    • Héléna   •     Author

      Anna, olet varmasti oikeassa. Olen huomannut, että monia saattaa villi metsä jopa pelottaa.

  2. Kyllä varmasti villi metsä pelottaakin monia jotka eivät ole sellaiseen tottuneet, olivat sitten lapsia tai aikuisia. Metsä on usein salaperäinen äänineen ja synkkäkin varjoineen ja saa mielikuvituksen laukkaamaan. Vaikka tosiasiassa enemmän varmaan vaaroja on kaupungissa. Tervetuloa Suomeen rämeikköön!

    • Héléna   •     Author

      Näinhän se juuri on. Metsän äänet todella vaativat totuttelua. Kiitos, täältä pian tullaan!

  3. Arial   •  

    Nooh, mun mielestä ei tarvitse olla “hienohelma” vaikkei sitä kokonaista kalaa silmineen ja kaikkineen haluakaan nähdä. Itseäni yököttää myös kala-altaasta esim. elävän hummerin valitseminen, tulee vähän sellainen kuolemantuomion antaja -olo. Tämä ei mielestäni ole hienostelua tai tosiasioiden välttelyä vaan sitä, ettei halua välttämättä aina muistutusta siitä, miten asiat oikeasti menevät, kyllä ne on tiedossa muutenkin.

    • Héléna   •     Author

      Arial, olet varmasti oikeassa. Olemme kaikki erilaisia!

Leave a Reply

Your email address will not be published.