Onko sinulla ranskalaisia ystäviä?

IMG_0293

Kotikadulla asuva rouva, lapsen luokkatoverin äiti, kutsui meidän konkkaronkan viettämään keskiviikkoiltapäivää heidän luokseen. Olin kutsusta niin innoissani, että soitin heti miehelleni.

–  Minut kutsuttiin lasten kanssa kylään!

Mies kuunteli ja nauroi. Häntä, ranskalaista, jaksaa hämmästyttää uteliaisuuteni ranskalaisten sosiaalista elämää kohtaan.

Mutta kaikki ulkomailla pitempään asuneet tietävät, että tutustuminen paikallisiin vaatii ihan omat kommervenkkinsä. Eikö vain? Yleensä ulkomaalaisen on helppo tutustua toiseen ulkomaalaiseen, toiseen jolla ei ole turvaverkkoa eikä juuria saati kaveripiiriä uudessa kotimaassa.

Niin on käynyt myös minulle: ystäväni täällä ovat pääasiassa italialaisia ja suomalaisia.

– Onko sinulla ranskalaisia ystäviä? kysyvät monet. No on, yksi, nimittäin naapurini. Mutta hänkään ei ole oikeasti täältä Etelä-Ranskasta kotoisin vaan Lyonin läheltä. Ulkopuolinen siis omalla tavallaan.

Kotikadun rouva sen sijaan on paikallinen. He asuvat vieläkin paikallisemman miehensä isovanhempien alakertaan rakennetussa asunnossa, kuten täällä on tapana.

Takapihalla oli uima-allas ja joukko jälkikasvua. Välipalaksi lapsille tarjottiin suklaakakkua, suklaata ja kokista. Nuorisoa komennettiin kovaäänisesti pois pahanteosta.

Katselin kiinnostuneena. Ihmettelin. Utelin. Kyselin. Ja yritin siirtää keksejä yksivuotiaan ulottumattomiin.

Myöhemmin pohdin, että tulikohan kyseltyä turhan paljon. Ehkä innostuin liikaa kuultuani, että hän on kotikäyntejä tekevä kauneudenhoitaja. Ehkä.

Kun seuraavana aamuna vein tyttären kouluun, rouvan kolmevuotias poika tuli jutustelemaan.

–  Haluaisin tulla teille kylään. Ja nukkuakin teillä.

–  Jassoo. Toki! Ensin pitää puhua asiasta äitisi kanssa.

–  Olen jo puhunut. Hänelle se sopii.

Ensi viikoksi pitänee ostaa kotiin suklaakakkua. Ehkä sitten uskallan ottaa muutaman kuvankin.

9 Comments

  1. Yksis   •  

    Seattlessa sanotaan että paikallisten ystävien löytymiseen menee kymmenisen vuotta. En väitä vastaan. Meillä meni kai kahdeksan. Sitä ennen ystäväpiiri koostui toisista maahanmuuttajista ja toisista osavaltioista tänne muuttaneista.

    • Héléna   •     Author

      Tuttavia on ja poskipusuja tulee kaupungilla vaihdettua useankin kanssa. Mutta ystävystyminen – sille todella on annettava aikaa.

  2. Venla   •  

    Minäpä taas liikutun täällä aamukahvin äärellä. Ihana juttu.

    Aikanaan perhekerhossamme oli lapsensa kanssa äiti, joka oli muuttanut Suomeen muualta. Kysyin haluaisivatko joskus tulla meille käymään lapsen kanssa ja tulivatkin.

    Vuosia myöhemmin hän kertoi sen olleen hänelle todella tärkeää. Oli kuvitellut ettei koskaan voi täällä tutustua ihmisiin. Minusta oli mukavaa, että kertoi sen. Noin pieni asia, olikin hänelle suuri juttu. Kivaa oli myös, että lapsemme tulivat hyviksi kavereiksi.

    Venla

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Venla kauniista sanoista ja teosta! Meille ulkkareille on tosi tärkeää päästä tutustumaan paikallisiin ihmisiin. Hienoa, että kutsuit perhekerhon äidin käymään. Lasten kautta tutustuminen on sitä paitsi aika helppoa.

  3. Ansku BCN   •  

    Totta, paikallisiin ei ole välttämättä helppo tutustua. Tosin täällä olemme saaneet hyviä ystäviä syntyperäisistä katalaaneista, lähinnä lasten ja koulun kautta. Ranskassa asuessamme lapset olivat vielä niin pieniä, että he eivät juurikaan solmineet kaveruussuhteita, mutta nyt asia on ihan eri. Onneksi laitoimme lapset katalaanikouluun emmekä kansainväliseen 🙂

    • Héléna   •     Author

      Kyllä se on totta, että koulun kautta paikallisiin tutustuu ihan eri tavalla. Joka aamu tulee luokan ovella vaihdettua muutama sana. Jos lapsi olisi kansainvälisessä koulussa, kaikista näistä paikallisjutuista jäisi varmaan paitsi. Toisaalta sieltä voisi tarttua monenmoista muuta!

  4. Petra   •  

    Paikallisiin naisiin tutustuminen ei ole kaynyt tosiaan helposti, ensimmaisen turkkilaisen naisystavan sain toisesta työpaikastani taalta, siina vaiheessa kaverini olivat ulkomaalaisia, ulkomaalaisten kanssa naimisissa olevia miehia tai miespuolisia työkavereita. Taman ensimmaisen turkkilaisen naisystavan kanssa olemme ed. ystavia vaikka asumme eri kaupungeissa. Izmirissa tutustuminen on ollut helpompaa, olen kylla tehnyt asian eteen töita ja ehka 13v tassa maassa on jo sellainen aika etta olen jo tarpeeksi paikallinen naisten silmissa.

    • Héléna   •     Author

      Oletko tosiaan asunut Turkissa jo 13 vuotta! Se on kunnioitettava aika. Tätä kirjoitusta tehdessäni mietinkin sinun blogiasi, tuli mieleeni monia postauksia joissa kerrot kanssakäymisistä paikallisten äitien kanssa. Olet inspiraatio 🙂

  5. Leila Karin Kiiskinen   •  

    Muista ostaa myös Cokista, jos vaikka tulee jano yöllä Mulla on pari vuosikymmeniä kestänyttä ystävyyttä; toinen suomalainen, jonka kanssa nauran paljon, toinen italialainen, jonka kanssa juttelut menee usein psykologiaksi. .ihania ja arvokkaita kummatkin.

Leave a Reply

Your email address will not be published.