Lomalle etelästä etelään

loma1

Kun elää jo valmiiksi lomakohteessa, kannattaako mennä merta edemmäs kalaan?  Tätä on tullut kuulkaa pohdiskeltua. Aika ääliomäistähän se on lähteä aurinkorannalta aurinkorannalle. Vai onko?

Nyt se joka tapauksessa tehtiin. Ehkei tässä tapauksessa voi puhua aurinkorannasta, mutta rannasta kuitenkin. Täällä on ihan toisella lailla tilaa kuin Välimerellä. Rannalla saa olla yksin. Aamulla linnut herättävät. Arkkitehtuurikin on eksoottista. Ja ennen kaikkea täällä on niitä mistä mies näkee unia ja ikävoi: kunnollisia surffiaaltoja.

loma4

Olemme Portugalin Ericeirassa! Elämä tuntuu täydelliseltä.

On ihanaa leikkiä pitkästä aikaa turistia. Sadepäivätkään eivät haittaa, kun aurinkoa on joka tapauksessa rutkasti kotona.  Eka semmoinen vietettiinkin vierailemalla historiallisessa Sintrassa, mistä tämä täydellisen epäonnistunut turistikuva minusta ja jonkun tyypin takapuolesta.

loma5

Linnassa oli aikaa myös puhua tyttären kanssa ensi kertaa kuolemasta. Miksi Sintran prinsessa on kuollut, minne hänet on haudattu, miksei hän ole linnassa. Tuntuu että olen umpikujassa. Kuinka te olette aihetta selvittäneet?

loma6

Ja loppuaika onkin kulunut rannalla, joskin tuulisella sellaisella. Ihaillen maisemia, ihmetellen äänekkäitä aaltoja, etsien aarteita.

“Mikä tämä on äiti?”

loma3

15 Comments

  1. Saija   •  

    Terkut täältäkin “pääsiäis”lomalta!

    Kyllä musta lomalle kannattaa aina lähteä, sillä eikö se perusajatus ole arkirutiineista ja -velvollisuuksista irtaantuminen, hetkellinen, ihana “kuplaelämä” (aiempaan kirjoitukseesi viitaten)! Vaikka aina sanotaan, että “arki on sitä oikeaa elämää” niin täytyy kyllä sanoa, ettei tämä lomakaan nyt ihan kuolemalta tunnu 😀

    Chin chin ma belle!

    • Héléna   •     Author

      Chin chin! Just näin se on. Ja varsinkin kun elämä pyorii pääasiassa kotona, on maisemanvaihdos tosi tarpeen…

  2. Kata   •  

    Alan olla valmis lomalle minäkin… Kuulostaa ihanalta, varsinkin sadepäivät!

    Kuolemasta tai muista suurista kysymyksistä lasten kanssa jutellessa kannattaa vissiinkin ennen kaikkea vastailla heidän kysymyksiinsä. Lapset itsestään johdattelevat keskustelua tasolla jonka pystyvät käsittämään eikä heidän näkemystään kannata liikaa lähteä aikuisten näkökulmalla sotkemaan. Lapsi kysyy sen minkä haluaa tietää ja toisella kertaa sitten ehkä enemmän tai vähän toisesta kulmasta. Tämän ohjeen sain joskus vuosia sitten ja se on kyllä osoittautunut oikein hyväksi omien lasteni kanssa. Ainakin toistaiseksi 🙂

    Kauniita lomapäiviä teille!

    • Héléna   •     Author

      Kata, voin uskoa että sinulla on sadepäiviä ikävä! Kiitos vinkeistä, pyrin tuohon. Oli ehkä virhe puhua hautaamisesta, se tuntui olevan liian vaikea käsittää vielä. Ehkä piakkoin teemme retken hautausmaalle…

  3. Yksis   •  

    Ihanaa lomaa teille!

    Kuolemasta, niin kuin muistakin elämän suurista kysymyksistä kannattaa mun mielestä puhua siten kuin lapsi keskustelua johdattaa. Lapsi käsittää kuoleman paremmin jos siitä puhutaan kuolemana ja vältetään niitä pehmentäviä sanamuotoja, kuten; “meni taivaaseen, nukkui pois, vaipui ikiuneen, meni pois…”

    Tästä toki saatetaan päästä tragikomedian puolelle, kuten meille kävi rakkaan Koiran kuollessa ja nelivuotiaan hokiessa että; “nyt se kuoli, se on kuollut, eläinlääkäri kuoletti sen”

    Mut joo, kuuntele mitä kysytään ja vastaa siihen. Mulle joskus joku antoi hyväksi esimerkiksi sen että lapsi oli kysynyt mitä tarkoittaa “sex” Äiti oli hetken punastellut ja käynyt mielessään läpi kaikki eri versiot seksikasvatuksesta, mutta onneksi pyytänyt sit lasta täsmentämään kysymystään. Lapsi oli ollut täyttämässä kaavaketta jossa yksi kysymys oli “Sex” – tyttö vai poika.

    • Héléna   •     Author

      Juu, tuohon taivaskeskusteluun en lähde ollenkaan, se on ihan liian monimutkaista. Tytolle oli tosi hankala ymmärtää miksei prinsessalinnassa ole prinsessaa. Yritin selittää, että prinsessa oli kuollut ja sittemmin haudattu, mutta siitä hautaamisestahan tulikin oikea soppa. Sitten piti selittää että hauta ei ole tässä, eikä ravintolan alla eikä rannalla eikä… Noh, aika aikaa kutakin.

  4. Petra   •  

    Loma tekee aina hyvaa! Tuossa ylla olikin hyvia vinkkeja kuoleman kasittelysta lapsen kanssa, meilla kuoli viime vuonna koira ja askettain Turkin isoisa, koira on ikaankuin kasitelty jollain tasolla mutta isoisaa ei, se on tytölle viela liian iso juttu, annamme siis ajan kulua.

    • Héléna   •     Author

      Loma on ihanaa! Voi kun voisi olla lomalla useammin… Olen pahoillani teidän perheenne menetyksestä. Nuo on hirmu isoja juttuja. Meillä lähiomaisia ei ole menehtynyt, joten keskustelua lasten kanssa ei ole tarvinnut käydä.

  5. Anu [Perillä]   •  

    Nauroin ääneen tuolle takapuolikuvalle! Ihan ässä 😀

    Me ollaan puhuttu kuolemasta aina sitä mukaa, kun esikoinen aihetta esiin nostaa ja vastattu kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti. Tosin kysymykseen ‘voinko minä kuolla vaikka huomenna’ valitsin valehdella: et tietenkään rakas, ei sulla ole mitään hätää. 🙂

    • Héléna   •     Author

      Oikeesti Anu, miten mulle aina käy näin? Juuri kun itse näyttäisi suurin piirtein hyvältä, tunkee jonkun takapuoli kuvaa. Jösses. Kiitos vinkeistä koskien kuolemasta puhumista.

  6. Martta   •  

    Itse en pääse kotona lomailun fiilikseen, sillä kaikki tekemättömät työt ovat muistuttamassa, joten paikanvaihdos lyhyeksikin aikaa tekee terää ja sitten jaksaa taas nauttia kotona olosta eri tavalla 🙂

    • Héléna   •     Author

      Näin juuri! Me palasimme juuri kotiin ja olen taas ihan innoissani laittamassa kotia.

  7. Pingback: Mistä tunnet sä ystävän? | Chez Héléna

  8. Pingback: Onnellisten matkakevät / Travel Thursday Instagram | Chez Héléna

  9. Pingback: Chez Héléna

Leave a Reply

Your email address will not be published.