Viikonlopun aurinkoa ja pokkaakin

pokka1

Viikonloppu herätti ajatuksia. Monenlaisia. Sen takia tämänkertainen blogipostaus on polveileva sekasikiö. Jutun kuvat eivät liity mitenkään aiheeseen (viimeistä lukuunottamatta) vaan ovat sunnuntairetkeltämme ihan uusille kulmille Mouginsiin.

pokka3

Ensinnäkin kävin lauantaina äänestämässä Nizzassa, minkä seurauksena vaivuin Suomi-melankoliaan. Huhtikuu on hankala.

Hermot saattoivat olla herkässä myös siksi, että paikallisen tavaratalon kanta-asiakaspalvelussa törmäsin jälleen kerran tälle maalle tyypilliseen jähmeään byrokratiaan, minkä seurauksena luksushetki ostosten parissa muuttuikin kiukunpuuskaksi. (Tiedoksi kaikille kanta-asiakaskorttia Ranskassa halajaville: henkilökortin, pankkitietojen  ja luottokortin lisäksi kanna aina mukanasi paperista sähkölaskua, josta näkyy, että asut virallisesti Ranskassa.)

Pää meinasi räjähtää viimeistään kun huomasin parkkilipun kadonneen. Väänsin jo itkua, kunnes rakas macho-Ranska tulikin vastaan. Parkkisetä nimittäin antoi blondille anteeksi. ”Madame, ei se mitään. Sellaista sattuu” Pidin pokkani ja kiitin.

pokka2

Tästä loikkaankin aasinsillalla Salamatkustaja-Sadun mainion kirjoitukseen pokkanaiseudesta. Olivia-lehtihän sen aloitti,  #pokkanainen-teemansa, jonka tarkoituksena on punkea naisia eteenpäin, ottamaan tilaa ja olemaan rohkeita. Sadun omaa pokkaa ja rohkeutta ihailen monessa suhteessa. Mutta olen itsekin nyt alkanut harjoitella, oli kyse sitten työelämästä tai muusta arjesta.

pokka5

Tietysti iso juttu on jo ollut oppia tekemään asiat ranskaksi itse. Loikata yli sen kynnyksen varsinkin pitkän kotonaolon jälkeen. Kaikkinensa olisi helpompi antaa toisen hoitaa.

Mutta minulle varsinainen askel kohti arjen pokkanaiseutta on ollut myös opetella sanomaan rehellisesti, että miltä tuntuu. Anteeksi en enää pyydä turhaan ja samaa pyrin opettamaan myös tyttärelleni (aiheesta oli muuten mainio kolumni Hesarissa). Tavaratalossakin kerroin lauantaina suoraan, että systeemi on pönttö. Toisaalta taas kiitin vuolaasti ihanaa parkkisetää, joka viittasi kintaalla kömmähdykselleni. Positiivistakin palautetta kun on hyvä opetella antamaan (erityisesti naisena naisille!).

lasit1

Kun sitten tänään menin ostamaan aurinkolaseja sanoin vähän liian itsetietoiselle myyjälle suoraan: ”Minä olen asiakkaasi ja ostan sen, mistä pidän.” Hitto että tuli hyvä olo! Ja kyllä on muuten päheet lasit. Näillä pysyy pokkakin paremmin.

6 Comments

  1. Minna   •  

    Hauska sekasikiöteksti. Huomaan, että mun on vaikea sanoa tiukasti takaisin kun ottaa päähän. Mistäköhän sekin johtuu? Ja jos sitten sanon, tulee kamalan huono omatunto.

    • Héléna   •     Author

      Hyvä kysymys Minna. Tuosta huonosta omastatunnosta pitäisi kai pyrkiä eroon.

  2. Jael   •  

    Onpas tuo kanta-asiakkuus teilläpäin tehty hankalaksi jos noin paljon dokumentteja pitää olla mukana vielä sen kortin lisäksi? Olin nuorempana aika ujo,mutta nykyään en ole melkein yhtään ja osaan hyvin avata suuni kun pitää.Tai ainakin melkein;D Pokkanaiseus kuulostaa kivalta ja mainiolta idealta:)

    • Héléna   •     Author

      Jael, yritin saada itselleni kanta-asiakaskortin. Se ei onnistunut, koska mukana ei ollut sähkölaskua. Kaikki muut dokumentit kyllä. Jäi ostokset ostamatta kun kiukustuin 🙂

  3. Petra   •  

    Hyvä Helena! Olin taalla aikoinani liian kiltti ja jain jonon hannille tms. , silloin kun kielitaito oli rajallinen, tilanne oli hankala mutta nykyisin olen oppinut pitamaan puoleni, sanon ihan suoraan ja runnon ruuhkissa, ja ihan samoin opetan tyttarelleni.

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Petra! Hyvä, opetetaan me meidät tytöt rohkeiksi.

Leave a Reply

Your email address will not be published.