Mansikoita torilla läpi yön / Missing home

IMG_5817

Totta se on. Onhan täällä mekkala. Kamalasti autoja näin pienille kujille. Hirvittävästi tunkua joka paikassa.

Näissä aatoksissa katselin tytärtäni, joka hame hulmuten työnteli menemään potkulaudalla.  Edessä välkkyi Välimeri, postikorttimaiset maisemat.  Takaa kuuluivat ulkoterassin puheensorina ja ohi päräyttelevien mopojen äänet.

Suomalaisten ystävien kertomukset synnyinmaasta kuitenkin olivat vieneet ajatukset Seurasaaren pusikoihin, Helsingin hitaisiin sunnuntai-iltapäiviin, kevään kirpakkaan tuoksuun. Hetken kuristi kurkkua. Ikävä.

Olen kotiutunut kauniiseen Etelä-Ranskaan, mutta pysyvää tuntuu olevan ikuinen ikävä jonnekin, ainakin minun kohdallani. Milloin se on ulkomaille, milloin Suomeen. Ehkä se on niin, että matkalla jonnekin olen onnellisimmillani.

Kun mies poikkesi keskellä päivää lounaalle, puhuin hänelle tuntemuksistani. Hän kuunteli taas kerran, muistutti Suomen talvesta ja valon puutteesta. Niinpä niin, muistanhan minä. Kyllähän minä elämästäni täällä nautin ihan älyttömästi. Nyt ollaan täällä.

Ja kun Suomesta puhutaan – onhan se loma-Suomi ihan muuta kuin arki-Suomi. Siitä muistutti myös tämä paluumuuttajan tarina, jonka luin aamulla Hesarista: “Silloin ihmiset söivät torilla mansikoita ja nauroivat läpi yöttömän yön. Nyt he sanoivat, että aikaa olisi joskus viikolla 42.”

IMG_5816

* * *

It is true that there is a lot of noise. Too many cars for these streets. It is just way too crowded.
I was sitting in a sunny park, watching my daughter playing and laughing.  I could see the Mediterranean sea on the front of me, hear the sounds of lunch being served on a terrace on the back. 
But thanks to my Finnish friends, my thoughts were elsewhere: in the quiet Sunday afternoons of Helsinki, the forest of Seurasaari, the fresh smell of the spring. I missed it.
My home is in France, but there is a constant longing for something else. Is this what expat life is all about?

8 Comments

  1. Terhi   •  

    paitsi on se niinkin, että jonkun aikaa pois kotimaasta avaa silmät moneen asiaan. Näkee hyvät ja huonot puolet paremmin.

    • Héléna   •     Author

      Totta Terhi. Oikeassa olet!

  2. Ansku BCN   •  

    Kyllähän se ikävä välillä iskee ihan yllättävissä paikoissa. Katsottiin perheen kanssa Tähdet tähdet -ohjelman Suomi-iskelmäjaksoa ja minun piti nieleskellä kyyneleitä. Hassua, koska ohjelmassa ei edes yritetty vedota tunteisiin. Varsinaisesti koti-ikävää Suomeen minulla ei ole ollut enää kymmeneen vuoteen, mutta välillä tulee ihan kuristava tunne, kun ajattelee jotain pikkujuttua Suomesta. Kesälomaa odotellessa…

    • Héléna   •     Author

      Ihanaa Ansku kun ymmärrät juuri mitä tarkoitan. Minä myös odottelen kesälomaa kovasti. Ja niitä mansikoita.

  3. Kata   •  

    Mullakin herää Suomi-ikävä usein ihan yllättävistäkin jutuista ja sitten tosiaan musiikista. Ei tarvitse olla edes välttämättä suomalaista musiikkia vaan vain jotain joka mielessä assosioituu Suomeen.

    Suomi-lomaa odotan jo minäkin ja samalla vähän hermoilen siitäkin, että milloinkohan kesän jälkeen seuraavan kerran pääsen Suomeen… Mulle sopis hyvin sellainen vähintään puolen vuoden välein -rytmi, mutta toisaalta on niin paljon muitakin kiehtovia matkakohteita ja rakkaita ihmisiä muuallakin matkan päässä – ja muiden ihanien ja kiinnostavien matkakohteiden lisäksi pitäisi vielä tietysti välillä suunnata myös miehen kotimaahan Italiaan ja yhteiseen lähtömaahamme Belgiaan… Kaikkialle täytyisi ehtiä ja kaikkialle on koko ajan vähän ikävä. Mutta tällaista tämä elämä nyt on! Hyvällä tavalla vähän haikeaa oli sitten missä tahansa.

    • Héléna   •     Author

      Yksi ystävä käytti vastaavalle tuntemukselle sanaa huhtikuun hulluus. Se ehkä pitää paikkaansa – olen nimittäin huomannut tämmöisen melankolisen synnyinmaan kaipuun iskevän aina keväällä. Minustakin olisi ihana käydä Suomessa usein, mutta kuten sanoit, muitakin paikkoja on. Sitä paitsi kaikkia lomia ei ole hyvä viettää muitten nurkissa…

  4. Jael   •  

    Minusta tuntuu että asuessa ulkomailla (ja olen asunut muutamassa eri maassa ja maanosassa) on aina yksi jalka siellä,toinen täällä.Näin ainakin minun kohdallani. Talvella tuo ikävä on vähän pienempi mutta kunhan kesä tulee niin….

    • Héléna   •     Author

      Juuri näin. Minusta tuntuu, että ikävä iskee aina keväällä. No, kohta pääsee kesäksi Suomeen.

Leave a Reply

Your email address will not be published.