Minun lapsuusmuistoni vs. sinun muistosi

Sen nyt tässä myönnän: olen katsonut Lady Gagan Oscar-gaalaesityksen Youtubesta ainakin kymmenen kertaa. Ensimmäisellä kerralla tuli kyyneleet silmiin. Sound of Music on heikko kohtani.

Kun olin pieni tyttö, meillä oli äidin kanssa yhteinen rakkaus: musikaalit. Niitä katsottiin ja katsottiin. Sound of Musicin olen nähnyt ehkä 50 kertaa. West Side Storyn osaan ulkoa; se kohta missä Tony laulaa ”Mariaaa Maria Maria” saa sydämeni tykyttämään. Niin ja sitten oli se ihana Viulunsoittaja katolla ja ne portaat, jotka eivät vie minnekään.

Ja monet muut.

Tässä Lady Gaga-huumassa näytin videon aamiaispöydässä prinsessan urasta haaveilevalle tytölle. Hän innostui valtavasti ja vei veikan välittömästi tanssiin.

gaga

Kylässä ollut ranskalainen anoppi kuunteli laulua kiinnostuneena.

–  Kai tunnistat? kysyin.

–  En ole koskaan kuullutkaan, reilu 70-vuotias rouva sanoi.

Hetken äimisteltyäni tajusin, että sehän on kai ihan normaalia. Ranskassa omaa kulttuurituontantoa on runsaasti omasta takaa. Sitä on myös suojeltu ja tuettu voimakkaasti,  eivätkä jenkkimusikaalit löytäneet tietään tavisten olohuoneisiin niin kuin meillä Suomessa.

Tämä kohtaus sai pohtimaan minun ja miehen lapsuudenmuistoja. Kuinka monta kertaa olenkin erehtynyt luulemaan, että se, miten hän eli 80-luvulla ranskalaisessa kylässä olisi jotenkin samankaltaista kuin minun elämäni samaan aikaan Itä-Suomessa.  Että ne kokemukset, äänet, maut, televisio-ohjelmat ja ehkä radiossa soitettu musiikki olisivat olleet samoja. Ja sitten yllättynyt, ettei se niin mennytkään.

Oletteko koskaan törmänneet samaan?

Arjen pyörityksessä tätä on hyvä pitää mielessä. Kuinka jännittäviä juttuja tuosta verkkareissa taaperoa syöttävästä tyypistä voikaan kuulkaa vielä paljastua!

8 Comments

  1. Petra   •  

    Olen törmannyt ja varmaan blogissa sivunnutkin asiaa, lahihistoria ja sen erilaiset kokemukset lahialueilla on musta tosi mielenkiintoisia, mun mieheni muistaa 70-80-l. sotilasvallankaappausten aikana, ulkomaailmasta ei kauhesti tullut musavaikutteita ja elama oli aika erilaista kun minulla. Silti me ollaan tassa ja oltu alusta asti kuin olisi aina tunnettu, se on ihmeellista. Ma rakastan West Side Storya ja musikaaleja yleensakin, Singing in the rain, Cherbourgin sateenvarjot jne. Itken aina kun Tony kuolee West Side Storyssa…yhyyy

    • Héléna   •     Author

      Sehän siinä onkin kummallista. On helppo unohtaa, että menneisyys on ollut niin erilainen kun elämä nykyään on niin yhtäläistä. Olen tosin miettinyt, että 90-luvulla syntyneiden monikulttuuristen parien lapsuusmuistot näyttävät varmaan entistä samankaltaisemmilta – kiitos tän internetin.

  2. Leluteekin Emilia   •  

    Mä totesin tän aikoinaan jo vaihto-oppilaana, kun en tuntenut samaa musiikkia tai ollut nähnyt samoja piirrettyjä (myöhemmin työleirillä sen sijaan löytyi paljon yhteisiä televisiomuistoja DDR:ssä, Puolassa ja Tshekkoslovakiassa lapsuutensa viettäneiden kanssa). Meillä mies tekee töitä lasten ranskalaisen kulttuuriperinnön eteen tässäkin, ja mm. näyttää niille Youtubesta 80-luvun ranskalaisia musiikkivideoita. Mä en ole esitellyt Dingoa.

    • Héléna   •     Author

      Totta Emilia! Vaihto-oppilasaika Ranskassa avasi minunkin silmiä. Mutta sitten kun tässä arjessa pakertaa tätä kaikkea yhdessä, saattavat taustat unohtua. Ai – mua naurattaa tuo, että lapset saavat katsella teillä 80-luvun ranskalaisia musavideoita. Minä yritin näyttää Juicea miehelle joskus, mutta jostain syystä ei uponnut.

  3. Stazzy   •  

    Mä taas laulan tuutulauluna Dingon Autiotaloa 😀
    (Lisäksi lapsi pilataan mm. Juicella ja 70-luvun suomipopilla)

    Mutta joo, onhan noita eriäväisyyksiä. Osin olen jo ottanut kiinni sitä, etten tunne ranskalaista… tai näyttänyt miehelle, minkä kanssa minä olen kasvanut.

    Meillä on viitisen vuotta ikäeroa, mä olen vanhempi. Molemmat 80-luvulla syntyneitä. Vaikka viisi vuotta kuulostaa tosi vähältä, niin kun puhutaan lapsuus- ja nuoruusmuistoista vaiheessa, jossa tekniikan kehittyminen oli huippunopeaa, joskus on hassua huomata, miten eri iässä me ollaan koettu samoja asioita.

    • Héléna   •     Author

      Autiotalo onkin muuten huippu tuutulaulu! Ai, teillä kuunnellaan Juicea, no se onkin kyllä hyvä. Meillä on toi lasten mielimusa pyörinyt vielä noissa lastenrallatuksissa, vähitellen pitäisi varmaan kaivaa Suomipoppi naftaliinistä.

      Mekin ollaan tutustuttu toisten lapsuusmaisemiin, sukulaisiin ja lapsuudenystäviinkin, mikä toki avaa aika paljon. Mutta kokematta jäävät ne hetket, maut ja äänet. Ne on niin mielenkiintoisia!

  4. Jael   •  

    Mielenkiintoista ettei anoppisi tiennyt Sound of Musicista! Totta,muistan miten tuollaista tuli joskus vastaan eksän kanssa kun vertailimme lapsuus/nuoruusmuistoja ja oli niin paljon eroavaisuuksia!

    Minäkin katsoin sen Lady Gagan Sound of Music-laulut muutaman kerran,ensin Oscar-gaalasta ja sitten YouTubessa.Hän on loistava laulajatar! Ja minäkin rakastin(rakastan edelleen) musikaaleja,ja täytyy tunnustaa että CD-hyllyssä on monen musikaalin CD:t:D
    Ihanat pikku tanssijat:)

    • Héléna   •     Author

      Olin yllättynyt Lady Gagan laulutaidoista, niin kuin varmaan aika moni muukin. Tosi hieno esitys. Kiva kuulla, että täällä on muitakin musikaali-intoilijoita… 😉

Leave a Reply

Your email address will not be published.