Maman? Ei kun äiti!

poika

Rakas kuopukseni opettelee puhumaan. Pojalta tulee sujuvasti suusta sanat papa, kakka, kukka ja chausson (tossu). Ja MAMAN, eli äiti ranskaksi. Sydämeni särkyy.

– Kulta, minä olen äiti, en maman.

– Maman?

– Äiti.

– Maman?

– ÄITI.

Toki kyse on vasta kuusitoistakuisesta pienokaisesta, joten tietenkään ei pidä vaatia liikoja. Mutta valehtelisin jos väittäisin suhtautuvani tähän asiaan kylmänviileästi. Nyyh nyyh nyyh. Miksei se sano äiti?

Maman on muuttanut perheeseemme salakavalasti. Ehkä siksi, että hänen ranskalainen isänsä tulee usein sen sanoneeksi. Tai siksi, että hänen ranskalainen hoitajansa, jonka luona poika viettää kaksi päivää viikossa, puhuu maman’sta.

Helpompihan maman on lapselle kuin äiti, monet sanovat lohdutukseksi. Mutta silti.

Olen lasten suomen kielen suhteen ehdoton. Haluan, että lapset oppivat äitinsä kielen ja kulttuurin. Puhun heille vain suomea, vaikka paikalla olisi muunmaalaisia. Soitatan suomenkielistä musiikkia. Viikottain skypetämme serkkujen ja isovanhempien kanssa. Luen iltasadun aina suomeksi.

Kolmevuotias tyttö puhuukin molempia kieliä sujuvasti, mistä olen ylpeä.

Mutta oppiikohan poika? Millaisia kokemuksia teillä on?

25 Comments

  1. Saija   •  

    Kyllä se sieltä vielä tulee, kun isosiskokin puhuu äidistä ja sinä johdonmukaisesti myös. Mut musta on vähän epistä, että “äiti” on foneettisesti niin haastava verrattuna “maman”:n tai “papa”:n…

    Terv. “äijä” 😀

    • Héléna   •     Author

      Kiitos Saija. Pitää vaan jaksaa odotella. Muistan, että äitini aikoinaan kieltäytyi kuuntelemasta kun kutsuin häntä äiskäksi. Pitää jossain vaiheessa ryhtyä samaan.

  2. Salla   •  

    Pyydät kohteliaasti muita läheisiä sanomaan sinusta puhuttaessa äiti. 🙂

    • Héléna   •     Author

      Olen tätä nyt terottanut miehelle ja hän on kiinnittänyt asiaan paremmin huomiota. Mutta toki esimerkiksi jo iäkkäälle, täällä usein vierailevalle anopille äiti-sana on hankala. Pitääkin ottaa asia puheeksi hoitotädin luona 🙂

  3. Johanna   •  

    Hei 🙂 olen kuullut sanonnan:”rakkaalla lapsella on monta nimeä”.eikö sanonta myös sopisi äidille 🙂 ja ihan varmasti lapsesi oppii äiti-sanan kun kuulee sen useasti ja hiukan vielä kasvaa.asumme sveitsissä ja vaikka mieheni on puoleksi suomi-sveitsiläinen niin olen ainoa joka puhuu lapsillemme 100% suomea.olen ainoa joka opettaa lapsillemme suomea ja kulttuuria.ja hyvin ovat oppineet (5 ja 3v).kunhan vaan lapsille puhuu sitä omaa äidinkieltänsä 🙂

    • Héléna   •     Author

      Kiitos vertaistuesta Johanna. Näin se varmasti on. Lapset ovat toki myös erilaisia – esikoiselta tuli tässä samassa vaiheessa jo rutkasti sanoja, myös se äiti. Minä pidän puoleni ja jatkan suomen pölpöttämistä!

  4. Petra   •  

    Ma ymmarran sua, nain ulkosuomalaisena aitina siihen suomen kieleen ja tallaisiin tiettyihin sanoihin tulee aika emotionaalinen ote, kokemuksesta en voi sanoa kun mulla on vaan tuo yksi reilu 3v. tyttö, jonka kanssa olen ihan yhta ehdoton suomen kielessa kuin sina mutta lahipiirissa nakemani niin sen perusteella on vain palatettava sita suomea, vaikka valilla on vaikeaa ja lapsilla on erilaisia kieltaytymisvaiheita puhua juurikin sita toista kielta, joka ei ole osa asuttua kulttuuria. Olen ihan varma etta yhtena kauniina paivana sun poika sanoo aiti 🙂

    • Héléna   •     Author

      Petra, ymmärrät minua ihan täysin. Näihin suomenkielisiin sanoihin tulee emotionaalinen suhde ja minulla äitiyden kokemiseen kuuluu se sana äiti. Puhuin muuten juuri kirjastossa tyttären koulutoverin äidin kanssa, he ovat kotoisin Senegalista. Kun koulu syksyllä alkoi, tyttö ei osannut ranskaa, koska vanhemmat olivat halunneet opettaa hänelle oman heimokielensä. Nyt tyttö ei enää suostu puhumaan saati kuuntelemaan muuta kuin ranskaa. Äiti oli surullinen ja pelkää oman kulttuuriperintönsä katoavan. Tämä on siis ihan yleismaailmallinen ilmiö!

  5. Kata   •  

    Meillä esikoinen puhuu hyvää suomea – tosin olen hänelle kuten muillekin lapsille italialaisittain mamma mutta se sopii hyvin koska on omiin korviini kauniimpi sana kuin äiti.

    Keskimmäisen vahvin kieli on englanti, hän on siinä tosi hyvä, ja häneltä kesti useamman vuoden alkaa kunnolla tuottaa suomea. Suurin haaste keskimmäisen suomen oppimisessa oman näkemykseni mukaan on se, että vanhempien lasten keskinäinen kieli on englanti. Pikkusisko omaksuu siis veljeltä suomen sijaan englantia. Hassua kyllä nuorimmaiselle esikoinen puhuukin sitten taas pääasiassa suomea ja pienin onkin ennen kaikkea suomenkielinen.

    Puhun lapsille suomea, mutta kohteliaisuussyistä vaihdan kyllä ajoittain seurasta riippuen englantiin tai sanon saman asian sekä englanniksi että suomeksi. Olen rennon ehdoton tai jotain sinnepäin.

    Oma kokemukseni on joka tapauksessa se, että Suomessa lomilla suomen kieli aina vahvistuu kovasti ja sieltä jää käyttöön erilaisia uusia sanoja. Taisin jo toisaalla sanoakin, että yhden Suomi-loman jälkeen lapset kutsuivat yhtäkkiä minua äidiksi jonkun viikon tai kuukauden verran. Minun korviini se kuulosti ihan hullulta ja olin iloinen kun he palasivat taas vanhaan tuttuun mammaan 🙂 Edessä on siis teilläkin jos jonkinlaisia vaiheita ja nimiä! Kyllä se äiti sieltä varmasti vielä käyttöön vakiintuu jos poika kuulee nimeä aktiivisesti käytettävän.

    • Héléna   •     Author

      Näinpä juuri, tätä olen kuullut muualtakin. Lapset tarvitsevat toisia lapsia siihen kielen oppimiseen ja omaksumiseen. Meilläkin esikoinen puhuu veljelleen ranskaa, ehkä siksi, että se on hänen “kaverikielensä”, toisin kuin suomi. Suomeen ollaan menossa kielikylpyyn kyllä taas koko kesäksi. Huomasin isommalla lapsella eron suomen puhumisessa jo joululoman aikana! Minulle tämä äiti-sana on jotenkin kamalan tärkeä eikä maman tunnu ollenkaan omalta. Pidän huolen, että se vielä sieltä pikkuisesta suusta joskus kuuluu 🙂

  6. Sanna   •  

    Muistan että entisessä elämässäni lasten päivittäistavaramarkkinoinnissa teimme tutkimuksen, kuinka aikaisin lapset sanovat ensimmäisen sanansa. Ruotsalaiset ja norjalaiset lapsoset oppivat muka puhumaan kuukausia ennen Suomea, koska mamamamama lasketaan sanaksi Mamma. 🙂
    Minä olen kolmella kielellä, ja kohta neljällä, äiti, mamma, mommy ja moeder, mutta niinpä lausuvat 3- ja 6-vuotiaat lapseni omatkin nimensä eri tavoin riippuen siitä millä kielellä kysytään.
    Ehdottomasti kannattaa pitää äidin- ja isänkielistä tiukasti kiinni, se on lasten kannalta tosi hyödyllistä. Ja siihen riittää ainakin minun kokemukseni mukaan se, että jokainen puhuu johdonmukaisesti aina lapselle omaa kieltään. Kiva vaihe toi puhumaan opettelu!

    • Héléna   •     Author

      Juu, ehdottomasti pidän kiinni suomenkielestä. Se on minulle hirmuisen tärkeä juttu. Paitsi, että se on hyödyllistä, on se minun mielestäni myös oman minän kasvun kannalta tärkeää. Minulla on kavereita, jotka eivät ole oppineet lapsuuden aikana tuntemaan toisen vanhempansa kulttuuria juuri ollenkaan ja ovat sitä myöhemmin harmitelleet tosi paljon. Oma tyttökin ranskalaisille puhuessaan viittaa minuun sanalla maman, mikä ei tietty haittaa. Mutta äidiksi haluaisin minua puhuteltavan 🙂

  7. rosa   •  

    Kyllä se oppii! 🙂 Meilläkin käytetään välillä äitiä ja välillä mamaa. Pienempi sanoo (tai karjuu) useimmin mama, onhan se helpompi, vaikka osaa sanoa myös ä(i)ti. Esikoinen käyttää äitiä kun puhuu minulle, isälleen hindiksi puhuessaan sanoo mama 🙂

    • Héléna   •     Author

      Lapset on niin fiksuja! Meilläkin isompi vaihtaa jo luontevasti äipän nimeä riippuen kielestä. Toivotaan, että pikkumies pärjää tuossa touhussa siskolleen. Kiitos vertaistuesta 🙂

  8. Lisay   •  

    Hienoa,etta lapsesi oppivat suomea.Pyyda heita myos vastaamaan suomeksi.
    Itse en jaksanut sita vaatia (kolme alle 2,5-vuotiasta,joten energia meni vahan johonkin muuhun…),joten tytot ymmartavat ja puhuvatkin suomea,mutta eivat niin sujuvasti.
    Poikani ollessa pieni,en voinut niin panostaa suomen kieleen ja hanen suomi on tosi olematonta.
    Tyttareni kutsuvat minua toisinaan aidiksi ja joskus hebreaksi ima.Olen pyytanyt heita kaupoissa ja pukukopeissa sanomaan aiti,joten tiedan keta aitia nyt kutsutaan.(siis ulkomailla)

    • Héléna   •     Author

      Juuri eilen puhuin aiheesta yhden italialaisranskalaisten lasten äidin kanssa. Hänelle ei tuntunut olevan tärkeää, jos lapset eivät vastaa italiaksi. Minä sen sijaan olin sitä mieltä, että se nimenomaan on tärkeää, että lapsi oppii myös puhumaan äidin kieltä. Yritän siis parhaani. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että kolmen alle 2,5-vuotiaan kanssa energia menee vähän muuhunkin…

  9. Jael   •  

    Kyllä poikakin oppii,ihan varmasti.Hyvä kun pidät kiinni tuosta suomen puhumisesta. Minulla on jonkinlaisia kokemuksia miten käy kielen kanssa,sillä poikani syntyi täällä,mutta muutimme Suomeen hänen ollessaan 5.vuotias ummikko,sillä äitiysloma oli niin lyhyt,että hän oli jo vauvana tarhassa,ja kun työpäivän jälkeen hain hänet kotiin,niin eipä sieltä tullut ruotsiksi (puhuin hänen kanssaan ruotsia,joka on toinen kotikieleni ,suomen ollessa se toinen) mitään vaan vain hepreaa. Ja sitten Suomessa kieli muuttui suomeksi koska hänen piti se opetella.
    Mutta minulla on täällä tuttuja,jotka ovat pitäneet kiinni suomenkielestä ja olen kuullut miten hyvin täällä kasvaneet jo isot lapset ymmärtävät ja puhuvat suomea,tosin pienoisella aksentilla….

    • Héléna   •     Author

      On tuolla meidänkin neidilla aikamoinen aksentti. Eikä ärrä tule kyllä suomalaisittain ollenkaan, mutta olen ajatellut, että se on pikkuinen paha. Osaako poikasi enää ollenkaan hepreaa?

      • Jael   •  

        Hän osaa auttavasti. Isä kun on myös täällä…Mutta he keskustelevat englanniksi…

  10. Mulla ei ole kokemuksia äidin roolissa (yllättäen), mutta meillä Yhdysvalloissa vietettyjen vuosien aikana pikkusiskojen kielenkäytössä äiti muuttui mamiksi. Ai siis Mommy vaan suomalaisittain mami. 🙂

    • Héléna   •     Author

      Ajattele, niin se menee. Vieläkö se äiti on mami vai muuttuiko jossain vaiheessa taas äidiksi?

  11. Reetta   •  

    Ma olen myos tuskaillut taman(kin) kieliasian kanssa. Alkuun sydan huusi verta kun lasten suuhun naytti sopivan paremmin mami kuin aiti. Nyt tilanne on ehka 50/50 ja olen tullut siihen lopputulokseen etta “ihan sama”. Tarkeampaa on etta saadaan noin muuten suomen kieli pidettya ok tasolla ja etta lapset kutsuvat mua siten mika heille tuntuu luontevalta. Kovasti on kylla haasteita suomen kielen kanssa vaikka se kotikielena meilla onkin. Mutta kun arkipaivasta 80% on englanniksi, niin eipa ihme etta varsinkin kuopuksella (reilu 5vee) suomi on aika koomista toisinaan… Kesan kuukauden Suomi-reissu onkin taydellinen kielikurssi lapsile ja siita mielellaan sitten maksetaan sesonkihinnat lentolippujen muodossa.

    • Héléna   •     Author

      Koulukielestä tulee nopeasti hirmu vahva. Meilläkin tuon kolmevuotiaan kieli on kyllä aikamoista sekakieltä aina koulupäivän jälkeen. Suomen lomaa odotellaan täälläkin… Onko teillä siellä muuten mahdollisuutta Suomi-kouluun? Sitä toivottas kovasti tänne.

  12. Minna Bussey   •  

    Siis mitä ihmettä… Nyt vasta löysin tieni sun blogiin! Mulla on satoja kuvia samasta maisemasta! Tulipa ikävä sinne… Sinne suunnataan taas kesäkuun lopussa kesää viettämään, Dubain kuumuutta pakoon. Jään seuraamaan ja toivottavasti törmätään Antibesissa 🙂 Ja tosiaan, kyllä ne sanat sieltä vielä tulee. Joskin meidän vanhempi on vasta nyt 4.5-vuotiaana alkanut tosissaan yrittämään puhua suomea. Mutta parempi myöhään kun ei millonkaan! 🙂

    • Héléna   •     Author

      Ihanaa että löysit tänne Minna! Käynpä hetki kurkkaamassa sinun blogisi. Olisi todella kiva törmätä täällä – me ollaan Antibesissa koko kesäkuu, esikoisen kouluhan päättyy vasta heinäkuun alkupuolella. Mielenkiintoista kuulla, että teidän lapsi on aloittanut suomenpuhumisen vasta tuossä iässä. Hienoa kuulla, että se käy noinkin.

Leave a Reply

Your email address will not be published.