Sunnuntaikävely lempparipaikkaan Antibesissa

su-aamu11

Jos alkuviikko on ollut harmaa, niin sitä ei tosiaan ollut meidän sunnuntai. Aurinko paistoi ihanasti, vaikka olikin himputin kylmä, ainakin meidän leveysasteille. Mittari näytti aamulla miinusmerkkistä.

Monet bloggaajat postaavat ihania kertomuksia arjestaan. Minä osallistun tähän nyt postaamalla kuvia puolikkaasta sunnuntaista. Usein viikonloppuisin käymme vierailulla jossain lähikylässä, mutta tänä sunnuntaina päätettiin pysyä kotoisassa Antibesissa ja käydä pitkästä aikaa yhdestä lempparipaikoistani, eli Picasso-museossa.

su-aamu

Meiltä museoon on reilun vartin mittainen kävelymatka. No – lasten kanssa siihen menee tietty vähän enemmän. Mutta ei se mitään, oli hieno aamu ja reitti vanhan kaupungin keskustaan on kaunis.

su-aamu3

Matka vie ohi Antibesin suuren huvivenesataman, jossa voi hetken unelmoida. Takana näkyy Fort Carré-linnoitus ja valkoisenaan hohtavat Alpit.

su-aamu4

Satama-alue on vastikään uusittu. Nyt  se on siisti ja valoisa, joskin vaikuttaa vähän tyhjältä ja tylsältä. Kesällä se on tarkoitus herättää henkiin myyntikojuineen ja näyttelyineen. Jäämme odottamaan.

su-aamu5

Vanhaan kaupunkiin astutaan sisään jykevästä portista. Maailma muuttuu kertaheitolla.

su-aamu6

Jopa sunnuntaisin vanhan keskustan kapeat kadut ovat eläväisiä, kiitos markkinoiden ja tietysti aamupäivän jumalanpalveluksen, johon monet suuntaavat.

su-aamu8

Picasso-museo sijaitsee korkealla näköalapaikalla. Provencalin markkinoilta sinne pitää kiivetä portaita pitkin. Mutta palkinto tosiaan on sen arvoinen.

su-aamu9

Museot ovat minulle tärkeitä, ehkä sellaisia kuin kirkot ovat joillekin. Niissä voi hiljentyä, rauhoittua, kadota hetkeksi todellisuudesta. Antibesin Picasso-museo on erityisen maaginen: se sijaitsee vanhassa Grimaldin linnassa Välimeren rannalla. Linnan yhtä huonetta Pablo itse käytti ateljeenaan muutaman kuukauden ajan 40-luvulla. Siellä hän maalasi teoksia, jotka ovat museossa edelleen esillä. Teoksien meren välke, musisoivat faunit ja hassunkuriset merisiilit heräävät linnassa henkiin – minua nuo taulut kuohuttavat aina, ne ovat kuin aikamatkoja menneeseen. Hetken saan hengittää samaa ilmaa kuin taiteilija.   Harmi vaan, ettei museossa saa kuvata.

su-aamu10

Mies ja lapset tuntuivat nauttivan ennenkaikkea linnan mielettömästä terassista, josta voi ihailla Välimeren aaltoja. Aurinko lämmitti jo nyt tammikuussa.

su-aamu12