Ulkomailla postissa käyminenkin on jännää

Tuossa niitä nyt olisi, meidän puskan kiwejä. Niitä on syöty jo monen viikon ajan, aina aamiaisella. Lisäksi ystävät ovat saaneet lahjaksi ja naapureillekin on kannettu.

Pitkältä ulkomaankeikaukselta Suomeen palannut ystäväni puki sen osuvasti sanoiksi: ”Suomessa on kivaa, mutta välillä vähän tylsää. Ulkomailla postissa käyminenkin voi olla jännää”.

Niinhän se vähän on, vaikka toista vuotta Ranskassa jo viedään, tosi moni arkinen asia tuntuu kutkuttavalta. Kuten nyt nuo kiwit. En voi käsittää, että meidän pihan lonkeroisesta puskasta tuli noin paljon supermarketista tuttuja hedelmiä.

Arkisessa kaupassakäymisessäkin voi olla puolensa. Hedelmähyllyssä on paljon uusia tuttavuuksia, ja olenkin viihdyttänyt ystäviäni kertomalla toistuvista harhaostoksistani. Viimeisin oli tämä: luulin sitä bataatiksi (kuten kaupan lapussa luki), mutta väri olikin sisältä vaalea. Maailmaakiertäneet ystäväni osallistuivat arvausleikkiin. Olisiko se vaalea bataatti? Jamssi? Vai sittenkin eteläamerikkalainen maniokki? Viimeisin osui ilmeisesti oikeaan. Perhe söi siis bataatin sijasta arkiruuaksi juuresta, jollaisesta en ollut koskaan kuullutkaan. Hirmu hyvää.

10347173_10152717588133315_249776767662840259_n

Toisaalta ulkomailla on myös pakko oppia erilailla sopeutumaan ja ottaa tilanteet semmoisina kuin ne tulevat. Pitää avoimin mielin jaksaa tutustua ihmisiin, vaikka ei aina innostaisi. Maanantaisin tytön tanssikurssin aikana on tapana käydä muiden äitien kanssa kahvilla. Olen kuuden italialaismamman keskellä ainoa muunmaalainen. Naiset puhuvat italiaa ja ranskaa sekoittaen, yritän kuunnella ja osallistua keskusteluun. Normaalisti äänekäs minäni on kerrankin hiljaisin, sopeudun ja olen älyttömän iloinen kun joku porukasta muistaa välillä puhua minulle ranskaa, jota ymmärrän. Eksotiikkaa kerrakseen.

Kun miettii, niin ehkä perimmäinen syy ulkomailla asumiseen onkin juuri tämä. Elämä täällä ei ole peruna vaan kiwi.

8 Comments

  1. Minna   •  

    Ihana määrä kiwejä! Voi että, en voi käsittää, että niitä voi tulla yhdestä pensaasta noin paljon. Onko se iso?

    • Héléna   •     Author

      Pensas itsessään on pieni, mutta siitä lähtee älyttömän pitkiä lonkeroita joka suuntaan, jopa naapurin puolelle 🙂 Kiwit kasvavat semmosissa isoissa ryppäissä, joten niitä tulee hetkessä valtavasti.

  2. Ansku BCN   •  

    Me olemme aina silloin tällöin leikitelleet ajatuksella palata Suomeen. Yksi näkökulma monien muiden joukossa on ollut juurikin se, että Suomessa elämä olisi “helppoa”: tuttua ja turvallista, kaupassa tietäisi mitä ostaa ja virastoissa tietäisi mitä papereita tarvitaan mukaan. Meille se on kuitenkin ollut vähän negatiivinen juttu, joka on kallistanut vaakakuppia ulkomailla pysymisen puolelle. Arki on arkea täälläkin, mutta ainakin joka päivä tapahtuu jotain uutta, jos vain niin haluaa. Kiwi on inspiroivampi kuin peruna, ei siitä pääse mihinkään 🙂

    • Héléna   •     Author

      Ansku, kiitos kommentistasi. Oletteko te päättäneet jäädä pysyvästi maailmalle? Tunnistan itseni tuosta tekstistäsi: minäkin kaipaan uutta, jännitystä ja inspiraatiota. Toisille taas se semmoinen tasainen, mukava elämä on tärkeintä. Onneksi meitä on moneen junaan 🙂

  3. Petra   •  

    No sepa se Helena, etta mieluumminko kiwi tai peruna? 😀 Jotenkin masokistisesti koen etta vaikeudet ja jatkuva uuden oppiminen on pitanyt mielen innokkaana vaikka aina kaikkina paivina ei olisi huvittanut, monessa mielessa paluu Suomeen olisi jarjella ajatellen ollut ehka viisasta mutta taidan olla enemmin tunneihminen.

    • Héléna   •     Author

      Älä muuta sano. Ei tästä ole kauaakaan kun pohdiskelin paluuta Suomeen. Nyt maailma näyttää ihan toiselta: kiwi maistuu ja tuleva jännittää. Vaikka aika usein luotan järkeen, olen minäkin näissä jutuissa fiilisihminen.

  4. Ruusu   •  

    Aiemmat kommentoijat jo ilmaisivat hyvin omia tuntojani. Kurahousujen pukeminenkin on ulkomailla jännempää ( tosin niitä myös tarvitaan harvemmin;). Takana 8,5 vuotta ulkomailla kahdessa eri maassa- eikä vielä kiire Suomeen. Koen myös, että uuteen kieleen ja kulttuuriin tutustuminen rikastuttaa elämää aivan kuten reipas kuntoilulenkki tai retki rannalle. Bonuksena tietenkin lasten kaksi- ja kolmikielisyys, joka on sujunut meillä tosi hyvin!
    Wau mitkä kiwit! Meillä kasvatellaan kylmän kestäviä viiniköynnöksiä pihalla ja satoakin saadaan ja karhunvatukoita tulee ikkunoistakin ( kirjaimellisesti).

    • Héléna   •     Author

      Näin se vain tuppaa olemaan: uuteen kieleen ja kulttuuriin tutustuminen rikastuttaa kummasti. Aiotko sinä jonain päivänä kuitenkin palata Suomeen? Ja voi vitsi, saisinpa nähdä kuvan teidän karhunvatukoista. Meilläkin on viiniköynnöksiä. Saatiin aikamoisesta rypäleitä syksyllä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.