Minä olen Charlie

10917853_759873944065639_8372959626690184527_n

Tämä päivä on mennyt töissä. Pariisissa tehtiin hirvittävä terroristi-isku: aseistautuneet miehet hyökkäsivät Charlie Hebdo-satiirilehden tiloihin, tappoivat kaksitoista ihmistä ja useita loukkaantui. Menehtyneiden joukossa oli neljä arvostetuimpiin kuuluvaa ranskalaista pilapiirtäjää, rohkeita sananvapauden puolustajia ja kaksi poliisia.

Olen raportoinut tapahtumasta radioon ja televisioon, yrittänyt jakaa uusimpia tietoja sosiaalisessa mediassa. Olen yrittänyt ymmärtää, kuunnella, tarkkailla.

Mutta vasta nyt, iltamyöhällä ehdin hengähtää ja miettiä, miltä tämä kaikki tuntuu. Kuinka hirvittävän surullista, epäoikeudenmukaista, typerää. “Meidän on pysyttävä yhtenäisinä”, sanoi presidentti Hollande illan puheessaan. Ja ranskalaiset ovat sen onneksi tehneet: jo tänä keskiviikkoiltana he ovat kokoontuneet tuhansittain eri puolille maata  muistamaan kuolleita, osoittamaan solidaarisuuttaan. Se koskettaa.

Huomenna, torstaina vietetään maassa kansallinen surupäivä,  liput lasketaan kolmeksi päiväksi puolitankoon ja vietetään hiljainen hetki. Sananvapauden puolesta. Tämä tapahtuma ei unohdu.

“Je suis Charlie.”

“Minä olen Charlie.”

 

P.S. Seuraan aihepiiriin liittyvää uutisointia ja tapahtumia aktiivisesti Twitterissä  vielä useita päiviä @HelenaLiikanen . 

3 Comments

  1. Petra   •  

    🙁 Niin surullista. Turkin ymparilla on varmasti maailman pahimmat kriisipesakkeet, se on pelottavaa ja pelottavinta on se, ettei tallaiselle pystyta tekemaan mitaan. Voisinpa sanoa etta tallaista ei enaa saa tapahtua mutta pelkaan etta pahempaa on edessa.

    • Héléna   •     Author

      Tämä todella on surullista. Toivottavasti tekijät saadaan pian kiinni.

  2. Pingback: Pitääkö koulussa puhua terrorismista? | Chez Héléna

Leave a Reply

Your email address will not be published.