Kassillinen lääkkeitä lapsen flunssaan

Kaikkihan siitä varoitti, että kun lapsi menee kouluun, alkaa koko perhe sairastaa. Meillä kierre alkoi sateiden myötä marraskuun alussa. Ensin tyttö yskii ja niiskuttaa, sitten poika alkaa köhiä ja lopuksi minä.

Kun sitten lauantaina kuulin sanat: ”Äiti, mulla sattuu korvaan”, lähdettiin lääkäriin. Viikon päästä pitäisi nimittäin lentää Suomeen.

Lääkäri tutki ja tutki. Tyttären korvat olivat kunnossa, mutta pikkuveljellä oli orastava korvatulehdus. Muuten molemmilla  oli kyse vain yskästä ja nuhasta – jostain kiertävästä viruksesta.

Mutta kun Ranskassa ollaan, määrätään lääkkeitä. Ja vielä vähän lisää lääkkeitä. Et voilà: tässä lääkärin määräämät tropit 1- ja 3-vuotiaille pienokaisille (huom. kaksi pulloa jätettiin hakematta):

lääkkeet

On nenäsuihketta, yskänlääkettä, kurkkulääkettä ja suppoja. Kaikkea usean päivän ajan, monta kertaa päivässä.

Välillä minusta tuntuu, että ollakseen ”hyvä ja arvostettu”, täytyy lääkärin Ranskassa määrätä rutkasti lääkkeitä – paikallinen Kela kun korvaa kuitenkin suurimman osan. Muistan kuinka oma mieskin ihmetteli aikoinaan Suomessa sitä, ettei työpaikkalääkäri määrännyt hänelle yhtään reseptilääkettä kurkkukipuun.

Vaikeinta on tietää,  kuinka äitinä pitäisi toimia. Pienemmän yskä jatkuu kamalana. Tuntuu hullulta antaa lapselle ylettömiä määriä lääkkeitä, mutta toisaalta tekisi mieli luottaa lääkäriin. Vai pitäisikö sittenkin viedä lapsi hengitysteitä avaavaan fysioterapiaan, kuten täällä päin maailmaa on tapana tehdä? Miksi näissä tilanteissa tulee aina ikävä suomalaista neuvolaa?

Illalla päätimme miehen kanssa kuitenkin ostaa taas reilusti mustikoita ja mustaviinimarjamehua. Ehkä hunajaakin.

P.S. Olethan jo osallistunut lukijatutkimukseen ja arvontaan?  Olisin hyvin kiitollinen, jos sinulla liikenisi moiseen muutama minuutti, enempää ei tarvita. 

13 Comments

  1. Yks Aino   •  

    Pikaista paranemista sinne! Näköjään sama meininki siis naapurimaissa. Kirjoitin nimittäin juuri eilen siitä miten lapselleni täällä Sveitsissä määrättiin 11 päivittäistä lääkeannosta pariin tavalliseen tautiin. Olin ihan pöllämystynyt ja työnantajan rahaa paloi apteekissa aika tukku!

    Ymmärrän että täällä suhtaudutaan sairastamiseen vähän eri lailla mutta minua kyllä vähän arveluttaa tämä reseptien määrä. Ei ehkä niinkään siltä kannalta että paljonko lapsille voi syöttää ja mitä vaan siltä kannalta että eihän kukaan lapsi ota vapaaehtoisesti 11 lääkeannosta päivässä! Sitten on pakko itse alkaa priorisoimaan ja miettimään että mikä on pakko antaa. Me ei esimerkiksi silmätippoja annettu koska antibiootit, yskänlääke ja nenäsumute vaikutti kiireellisimmiltä. Ja silmät parani kyllä ihan itsekseenkin tai siltä ainakin näyttäisi! Mut mitä jos seuraavalla kerralla valitaan väärin ne mitä annetaan ja mitä ei?

    Mukavaa viikkoa sinne! Terkuin Genevestä,
    Yks Aino

  2. Yks Aino   •  

    Geneveen juuri muuttaneen lääkekauhistelut voi siis lukea osoitteesta uuteenmaahan.vuodatus.net 🙂

    • Héléna   •     Author

      Aino, kiitos kommentistasi. Näin juuri, kaikkien näitten lääkkeitten kanssa on kyllä aikamoisessa viidakossa. Mitä antaa, mikä on tärkeintä, miksi näin monia… kaikkia tällaisia kysymyksiä olen miettinyt. Ehkä paikallishoitoina toimivat lääkkeet on parempia kuin esimerkiksi antibiootit? P.S. Kävin blogissasi, kirjoituksesi oli tosi hauska!

  3. rosa   •  

    Intiassa sama ongelma! Ja siellä lääkebisnes on niin hämärää, että en koskaan uskalla luottaa paikallisiin lääkäreihin tai ainakaan apteekkeihin! Meidän esikoinen sai ekalla reissulla vauvarokon jota toinen lääkäri väitti hyttysten puremiksi, toinen taas tuhkarokoksi ja joku määräsi jotain lääkettä jonka pakkauksessa luki “Ei alle X vuotiaille” – kyseessä oli kuitenkin 7kk vauva! Onneksi osasin googlata ja annettiin lopulta vaan omaa panadolia.. Sama juttu antibioottejen kanssa, joka pöpöön vaan!

    Ja joka kuumeesta pitäisi lähteä lääkäriin. Toisaalta ymmärrän siinä mielessä, että Intiassa on kyllä monta mahdollista vaarallista tautia jotka oireilevat kuumeena, Suomessa se nyt yleensä tuntuu olevan vaan sitä flunssaa ja muuta tuttua huttua. Hunaja ja valkosipuli kehiin vaan! Meillä kans sama köhänuha menossa, mies kysyy vähän väliä koska pitäis soittaa neuvolaan.. 🙂

    • Héléna   •     Author

      Apua, ihan hirvittävää sekoilua. Minä olin muuten Intiassa ollessani sairaana ja kävin lääkärillä. Sain kupillisen erivärisiä pillereitä, eikä mitään hajua, että mitä en olivat. Muistan että sinisiä ainakin 😉 Lasten suhteen saisi tosiaan olla aika varuillaan.

  4. Leluteekin Emilia   •  

    Kuulostaa tutulta kyllä, toi lääkeusko on siellä kyllä vahva. Tai sitten popsitaan homeopaattisia rakeita kaksin käsin, ja niistäkin maksetaan kela-korvaukset.

    No, joskus voisi Suomessa olla ainakin lääkkeiden korvaaminen vähän avokätisempää, kun käsikauppatavarakin on tosi paljon kalliimpaa täällä kuin siellä. Me aina pakataan lasten särkylääkkeitä pullokaupalla mukaan lomilta, kannattaa jopa paremmin kuin viinin kuskaaminen.

    Tsemppiä korvien hoitoon! Meillä on myös huomenna lääkärikäynti edessä, kun illalla rupesi korvaan sattumaan – ja Ranskan-lennot sunnuntaina.

    • Héléna   •     Author

      Onpa kiinnostavaa Emilia! En ole ajatellutkaan, että lasten särkylääkkeet niin kuin muutkin olisivat täällä niin paljon halvempia. Hyvä vinkki! Mutta tiedätkö kyllä itsekin olen ruvennut miettimään tuota vaihtoehtolääkkeisiin tutustumista – ihan tätä hirvittävää lääkearsenaalia välillä välttääkseni. Katsotaan nyt. Niin ja tervetuloa Ranskaan ja ihanaa joulunaikaa.

  5. Leluteekin Emilia   •  

    Ja yskänlääkkeistä: Suomessa niitä ei tosiaan oikeastaan enää määrätä, mä olen ainakin lääkäriltä kuullut perustelun, että ne on ensinnäkin tehottomia ja suurin osa kehitetty joskus 60-luvulla, joten niiden haittavaikutuksia lapsiin ei ole tutkittu. Hunajaa meillä on yli 1-vuotiaille suositeltu ja käytetty. Tosin hinkuyskään saatiin sitten muutakin troppia.

      • Joo tuosta hunajasta on tehty ihan tieteellistä tutkimusta, että tehoaa vähintään yhtä hyvin kuin yskänlääkkeet. Sitä meillä käytetään.

        • Héléna   •     Author

          Erittäin hyvä. Sitä muistan, että äitikin lapsuudessa antoi. Oma mieskin sai kuulemma sellaisissa mittasuhteissa sitä täällä Ranskassa, ettei enää suostu hunajaa syömään.

  6. Kati   •  

    Hollannissa ollaan vahan eri linjoilla laakkeiden kanssa. Antibioottia valtetaan viimeiseen saakka. Silloinkin kun itse olisi sita mielta etta paracetamoli ei enaa auta, voi reseptilaakkeiden saaminen olla kiven alla. Etta toinen aaripaa ei myoskaan ole hyva. Suomi/Hollanti/Lahi-ita hammentavassa kolmiossa pyoriessa ollaan todettu oman harkinnan ja kansainvalisesti orientoituneen laakarin olevan hyva keskitie.

    • Héléna   •     Author

      Nämä on just näitä kokemuksia, jotka pitäisi kirjoittaa ylös. Olen jopa pohtinut kansainvälisessa ympäristössä asuvien vanhempien kasvatusohjekirjan tekemistä. Ohjeita, neuvoja ja vinkkejä tulee niin paljon ja erilaisia, että niitten viidakossa olisi hyvä olla joku opas mihin tukeutua. Mitä mieltä sinä olisit semmoisesta?

Leave a Reply

Your email address will not be published.