Vauva tuli! Erotaanko?

vauva

Ranskan Parents-lehdestä sen luin: 20-25 prosenttia pariskunnista eroaa ensimmäisten kuukausien sisällä lapsen syntymästä.  Mitä ihmettä?

Artikkelin mukaan tämä tieto pohjautuu ranskalaisen psykiatrin, Bernard Geberowiczin kirjaan Baby clash – le couple à l’épreuve de l’enfant (vapaasti suomennettuna Baby clash – pariskunta lapsen koettelemana). Uusi tulokas sekoittaa tutut kuviot ja sotkee parisuhteen. Geberowiczin mukaan erojen määrän kasvu vauvan takia selittyy Ranskassa ainakin osaksi ensisynnyttäjän keski-iän nousulla, joka on kuulemma jo 30 vuotta. Vanhemmille, ja erityisesti naisille kasautuu lasten ja töiden myötä liikaa hommaa. Toinen syy on eroamisen helppous. Erotaan heti kun ongelmia esiintyy.

Vaikka kuinka googlaan, en löydä, mihin tämä 20-25 prosenttia oikein perustuu. Minusta se tuntuu ihan älyttömän isolta lukemalta. Vai mitä mieltä olette? Ei kai Suomessa luku ole näin suuri?

vauva2

Ryhdyin miettimään omia hetkiäni ihan pikkuisten vauvojen kanssa.  Olin 33-vuotias ensisynnyttäjä. Esikoisella oli koliikki, joten ensimmäiset kolme kuukautta meni valvoessa ja hermoillessa.  Tukka tippui päästä ja päätä särki, mutta ikinä ei tullut mieleen miehestä erota. Päinvastoin – vauvan tuloon liittyvät vaikeudet vain lähensivät suhdetta, ainakin henkisesti. Sitä paitsi oltiihan me toivottu lasta jo pitkään.

Toinen lapsi syntyi Ranskassa. Ihanan helppo, nukkui hyvin ja söi aina kun oli mahdollisuus. Välillä toki itkikin, mutta ensimmäiseen verrattuna poika oli hissukka. Vaikeaksi elämän teki se, että kotona oli kaksi pientä, jotka eivät koskaan nukkuneet yhtä aikaa, että oltiin kaukana apuvoimista sekä se, että vuokrakämppämme haperoitui käsiin. Omaa aikaa ja unta oli ihan liian vähän. Itketti usein ja huominen näytti mustalta, mutta enpä olisi niistäkään hetkistä selvinnyt ilman omaa miestä. Herranjestas mitä siitä olisikaan tullut jos oltaisiin erottu!

vauva3

Myönnetään, kyllähän lapset heittävät entisen elämän ja parisuhteen selälleen. Yhteinen aika lasten nukkumaanmenon jälkeen tarkoittaa useimmiten nuokkumista telkkarin ääressä. Jännitystä elämään saa siitä, kun mussuttaa lapsilta salaa suklaata keittiössä. Mutta kyllä me toki ulkonakin käymme ilman lapsia – päämäärä on, että babysitteri kutsutaan kotiin kahdesti kuussa.  Sitten mennään ja pannaan paremmat päälle vaikka kuinka väsyttäisi. Ja yritetään olla puhumatta kullannuppusista.

Meillä tuntuu toimivan se, että molemmat vanhemmat osallistuvat tasapuolisesti tämän tiimin pyörittämiseen. Omaakin pitää olla; minulle esimerkiksi tämä blogi ja viikottainen joogatunti on semmoisia.

Unohtamatta tietenkään rakkautta ja yhteisiä unelmia. Ne liimaa yhteen. Vai mitä?

P.S. Oletko jo osallistunut lukijatutkimukseen ja arvontaan?  Lisätietoa löydät täältä. 

6 Comments

  1. Heidi   •  

    Kuulostaa hyvältä reseptiltä, erityisesti tuo kahdesti kuussa kahdestaan ulos!
    Sääliksi käy ranskalaisäitejä, jos noin moni jää vauvan kanssa yksin. Muistelen että Suomessakin on puhuttu, että kaksi vuotta lapsen syntymästä onsuurin eroriski. Ja kyllä meilläkin oli tiukka keskustelu esikoisen ollessa noin 10 kk, että miten tästä eteenpäin, kun oli jotenkin niin pelkkää arkea, joka ei koskaan tuntunut väistyvän. Sovittiin silloin tämä kaksivuotisriski mielessä että vaikka nyt tulisi joku aivan ihmeellinen maailman suurin rakkaus vastaan, niin yhdessä pysäyttäisi kunnes lapsi on kaksivuotias. Ehkei kovin romanttinen keskustelu, mutta hyvin realistinen ja tärkeä, kun oltiin kuitenkin yhtä mieltä siitä, että halutaan olla yhdessä vaikka nyt tuntuukin ikävältä. Yhdessä ollaan edelleen ja suhde on vain parantunut. Ja kohta syntyy toinen… Esikoinen on jo viisivuotias, vauva-aika on ehkä unohtunut, mutta tuntuu että olen nyt valmiimpi kaikkeen siihen mitä pieni vauva tuo tullessaan. Saa nähdä, voi olla että olen ihan väärässä…

    • Héléna   •     Author

      Resepti on erinomainen, mutta kerropa miksi siitä onkin niin vaikea pitää kiinni? Illalla, väsyneenä sohva ja verkkarit vetävät kummasti puoleensa.

      Onpa hienoa, että te puhuitte noin avoimesti asiasta. Mun mielestä on tosi tärkeää, että molemmat on tietoisia, että tässä on kyse vain väliaikaisesta tilasta. Olin tosi yllättynyt, että Ranskan erolukema on niinkin suuri.

      Onnea tulevaan ja ihania odotuksen hetkiä. Muistakaa resepti!

  2. Petra   •  

    Meillakin lapsi vain lahensi meita, en olisi selvinnyt vauvavuodesta enka varmaan kovin hyvin nykyisestakaan arjesta ilman miesta, han oli aina se, joka rauhoitti tilanteen kun itsella alkoi homma lahtea lapasesta. Ma olin 35 tytön syntyessa ja ainakin itse uskon etta ika toi mukanaan sen, etta olimme aika hitsautuneita jo yhteen eika ihan pienet kuprut, vasymys ja raskas arki saaneet edes hetkeksi miettimaan eroa. Mies on ottanut työelamasta pari pitkaa omaa lomaa, mika on ollut tosi hienoa kaikkien kannalta, nyt taas eletaan aikaa, jolloin arki on tosi kiireista ja yhteinen aika on puristettava melkein vakisin jostain, aikansa kutakin.

    • Héléna   •     Author

      Minunkin mieheni oli melkein vuoden esikoisen kanssa kotona kun minä jatkoin opintojani. Se oli mieletön juttu perheen kannalta, sen jälkeen ei ole koskaan tarvinnut pohtia esimerkiksi kotihommien jakamista. Kummatkin arvostaa kotitöitä, mutta toisaalta myös tajuaa sen oman ajan tärkeyden…

    • Héléna   •     Author

      Tosi hyvä kirjoitus! Kiitos että jaoit sen täällä. Tässä meidän “kaksi kertaa kuussa deiteille”-tavassa on varmaan jotain hyvin ranskalaista. Vaikka tässä maassa erotaankin, ymmärretään että ilman vanhempien hyvää suhdetta perhe ei toimi. Äitin ja iskän yhteisestä ajasta ei tartte potea huonoa omaatuntuntoa, päin vastoin. Olen onnellinen, että me ollaan löydetty niinkin mahtavat babysitterit.

Leave a Reply

Your email address will not be published.