Suomi tulikin tänne

IMG_3526

– Tuntuuko Ranska sinusta jo kodilta? kysyi tänään aamuteelle tullut paikallinen naapuri.

Pysähdyin miettimään.

– Joo. Loppujen lopuksi kaipaan aika harvoja asioita Suomesta, vastasin.

Buzzfeed listasi juuri 56 asiaa, joiden takia Suomesta ei kannattaisi koskaan lähteä. Kuvissa vilisee metsää eri muodoissa,  pullaa sekä munkkia, saunamökkiä ja hiljaisuutta. Kaikkihan ne koskettavat, varsinkin näin joulun alla kun itku on kamalan herkässä.

Mutta onko niitä ihan oikeasti ikävä? Nyt menossa on kolmas vuosi putkeen ulkomailla. Huomaan, että kaipuuta sinne Töölön kaikuviin kortteleihin on koko ajan vähemmän.  Suomi onkin… Hmm, no voisi ehkä sanoa, että se on tullut tänne. Se on oikeastaan läsnä joka päivä.

Suomen keskustelunaiheita voi seurata netistä. Suomalaisia herkkuja saa hätätapauksessa meidän kaupungin pohjoismaisesta kaupasta. Metsään täällä pääsee tarvittaessa, ja meri kelpaa järven puutteessa. Yksinkään ei tartte pohjoisten ajatusten kanssa olla: täällä on nimittäin yllättävän paljon samanhenkisiä, samanlaisessa elämäntilanteessa olevia suomalaisia naisia. Niin tosiaan ja onhan tämä perhearkikin ainakin puoliksi suomalaista.

Sitä paitsi kesällä kuitenkin pääsee Suomeen tankkaamaan niitä saunan höyryjä, uimaan kesken yöttömän yön ja paistamaan nuotiolle makkaraa.

IMG_3529

Oikea ikävä on ainoastaan perhettä ja ystäviä. Jos saisin toivoa, pitäisin omat vanhemmat ja siskon lähempänä. Mutta toisaalta kun tapaamiset ovat harvinaisempia, yhdessäolo korostuu. Kuinka usein vietin kokonaisia päiviä omien vanhempien kanssa asuessani Suomessa? Ystäviäkin kaipaan, mutta en vain sieltä Suomesta vaan myös muualta maailmasta.

Välillä ikävöin myös vanhaa työporukkaa ja sitä että ratikalla voi ajaa pääkaupungissa metsäkävelylle hengittelemään. Ja sitä, että asioita voisi hoitaa ihan omalla kielellä eikä virastossa mene ikinä kokonaista päivää. Siitäkin tykkään, että puolituttuun voi luottaa.

Mutta ikävä ei ole talvea, pimeyttä eikä sitä valtavaa väsymystä, jota yritin poistaa kirkasvalolampun ääressä kahvia juomalla. Kaipaa en loskaakaan, vaikka ei tämä jatkuva sade kyllä sen parempi ole. Tylsää oli sekin kun päivää ei sanottu tai käveltiin kaupassa päin näköä.

Mutta on se rakas, eikö vain.

Mitä te kaipaatte? Mikä teille on rakkainta? 

4 Comments

  1. Välillä täällä Tukholmassakin iskee kaipuu Helsinkiin mutta onneksi se on ihan tossa vieressä, pääsee kätevästi tankkaamaan Suomi-energiaa aina kun siltä tuntuu. Tosin olen huomannut, että siinä missä aikaisemmin kaipasin kaikenlaisia suomalaisia juttuja, on nykyään tärkein asia päästä tapaamaan rakkaita ystäviä ja perhettä ja ylipäänsä mukavaa hetkeksi vähän vaihtaa maisemia johonkin toiseen tuttuun ja turvalliseen.

    Se mikä tässä toisessa maassa elämisessä on positiivista on, että kun nähdään esim. mun Helsingissä asuvan siskon kanssa niin asutaan aina toistemme luona. Kuten sanoit – miten usein aikaisemmin asui jonkun toisen luona? Tuntuu, että se on lähentänyt meidän suhdetta paljon, nykyään meidän lapset pitääkin Helsingin-asuntoa heidän “kakkoskotinaan”. Söpöä <3

    Mä oon sillä lailla myös aina ollut poikkeava suomalainen että tykkään enemmän merestä kuin järvestä, metsät on musta vähän pelottavia, en syö jäätelöä enkä ikinä ole juonut kahvia, lenkkimakkara yököttää, saunominen menee vaan jos on pakko ja hiljaisuus pitemmän päälle on aika tylsää. Eli ehkä ihan hyvä että aikoinani emigroiduin 🙂

    • Héléna   •     Author

      Se on muuten jännä miten niitä suomalaisia juttuja kaipaa koko ajan vähemmän. No, ruisleipää mä kyllä haluan syödä, mutta sitäkin saa tosta meidän kaupasta. Mutta niin se vaan on, ettei perhettä eikä rakkaita ystäviä ei kasva puissa.

      Olen samaa mieltä, että välillä on kiva päästä lomalle tuttuun ja turvalliseen Suomeen. Tuntee ja tietää tavat, mutta olo on jotenkin sopivan ulkopuolinen, niin kuin lomalla yleensä. Se antaa kummallista vapautta. Mitä tulee tuohon hiljaisuuteen niin mulla sitä on kyllä ikävä usein. Mutta en mäkään semmoista jatkuvaa hiljaisuutta kaipaa, mutta semmoista paikkaa kyllä, missä hetkeksi pääsisi vaan kuuntelemaan tuulen huminaa. Semmoista ei täällä meillä ihan vieressä ole.

  2. Petra   •  

    Ikava on muuttunut vuosien aikana, ihan kuten kirjoitat, kaipaan vain oikeastaan enaa ihmisia, maut unohtuvat eika niilla ole enaa kytkösta mihinkaan. Syön ruisleipaa, jos joku sita tuo mutten ikavöi sita, ilostun tuliaisista mutten kaipaa niita juurikaan. Tanne on rakennettu elama ja arki, jotka ovat rakkaita.

    • Héléna   •     Author

      Petra, juuri näin. Matkan varrelta tarttuu mukaan asioita, jotka tekevät itsestä ja omasta elämästäni sen mitä se nyt on. Maut saattavat kuulua johonkin tiettyyn tilanteeseen – kuten nyt vaikka makkara mökkisaunan jälkeen. Mutta eipä sellaisia täällä mieti tai kaipaa. Rakkaat ihmiset ovat sitten eri juttu.

Leave a Reply

Your email address will not be published.