Paluu Picasson rakastajattaren luo

museo

Tulin myöhään eilen illalla Pariisista, missä vietin ihanan viikonlopun rakkaan ystävän kanssa. Se oli tapaaminen noin puolessa välissä matkaa. Ja samalla myös ensimmäinen pitkä viikonloppu erossa lapsista.

Kolmeen päivään mahtui taas mielettömästi kivoja juttuja ja uusia kokemuksia, vaikka Pariisi onkin entuudestaan tosi tuttu.  Täyteläisen reissun takia blogissa vietetäänkin Pariisi-viikkoa, että s’ il vous plaît vaan.  Palastelen reissufiiliksiä useammalle päivälle.

pusu

Pablo Picasso: Le baiser (1969)

Näin ihan ensimmäisenä visiitistämme uudistuneeseen Picasso-museoon. Boheemissa Marais’n kaupunginosassa sijaitseva museo avautui viime kuussa oltuaan remontissa pitkät, kalliit ja kritisoidut viisi vuotta.  Varasin liput netistä jo monta viikkoa ennakkoon (täältä), mikä muuten kannattaa tehdä kaikkien Pariisin nähtävyyksien kohdalla.

museo12

Minulle Pariisin Picasso-museoon liittyy kasa suuria tunteita ja muistoja. Sinne laahauduin, kun parikymppisenä se oikea ensirakkauteni jätti minut kesken romanttiseksi tarkoitetun lomamatkan.

Kaikista kaupungeista juuri Pariisissa.

Museossa törmäsin silloin Marie-Thérèseen (ks. alla oleva kuva). Picasson nuoren rakastajattaren rauhoittava katse lohdutti kovasti myllerryksen keskellä ja jostain syystä näin siinä itseni. Marie-Thérèse oli kuin minä: nuori, kaltoin kohdeltu vaalea nainen.

Nyt, reilut viisitoista vuotta myöhemmin oli päästävä sanomaan kiitos. Elämä vei eteenpäin, vaikkei silloin aikoinaan ehkä olisi uskonut.

marie    marie2

Picasso-museo on nyt remontin kaksi kertaa suurempi kuin ennen. Esillä on noin 500 teosta taiteilijalta itseltään sekä hänen ihailemiltaan taiteilijoilta.  Paljon on tuttuja maalauksia, mutta myös sellaisia, joihin ei ole koskaan törmännyt.

Barokin ajalta peräisin oleva museorakennus on remontin jälkeen jo itsessään pysäyttävä. Taiteen katsomisen kannalta sokkeloisuus ja teosten sijoittelu viiteen kerrokseen vaatii kuitenkin tosi paljon kärsivällisyyttä. Aikaa kannattaa siis varata runsaasti.

museo2museo3 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja sitten avartavan uurastuksen jälkeen palkita itsensä esimerkiksi näin: lähikuppilassa kilistelemällä drinkkiä nimeltä “piscine de champagne” eli uima-altaallista samppanjaa.

museo10

 

5 Comments

  1. Uraäiti   •  

    Ihana postaus, kauniita kuvia… Tuli heti matkakuume ja hinku Pariisiin!

    • Héléna   •     Author

      Kannattaa mennä! Siellä on taas niin paljon uutta ja ihanaa nähtävää.

  2. Anonymous   •  

    Ikävä Pariisiin. En voi ymmärtää, miksi hemmotteluhoitoja lapsiparkilla ei ole kaikkialla! Pitäisiköhän ryhtyä yrittäjäksi

    • Héléna   •     Author

      Kannattaa ryhtyä! Tämmöistä tarvittaisiin ehdottomasti Suomessakin.

  3. Pingback: Chez Héléna

Leave a Reply

Your email address will not be published.