Se tapahtuu tässä ja nyt

Kuva Nice Matin-lehdestä.

Kuva Nice Matin-lehdestä.

Nizzalainen Hervé Gourdel on teloitettu. Uutinen söi suurimman osan eilisestä  uutislähetyksestä. Paikallislehtemme pursuaa surua. Nyt tiedämme kaikki, että Hervé oli arvostettu vuoristo-opas. Että häneltä jäi kaksi lasta.  Että hänen isänsä epäili Algerian-matkan järkevyyttä.

Gourdel kuoli, koska oli ranskalainen. Ranskan ilmaiskut Isis-ääriliikettä vastaan ovat tehneet sen kansalaisista pelinappuloita.

Lintukoto-Suomessa kansainväliset kriisit ja luonnonkatastrofit tuntuivat aina kaukaiselta todellisuudelta. Tapahtumia seurattiin toki, mutta mukavan välimatkan päästä. Ulkomaanreissuiltakin tiesi aina lopulta pääsevänsä kotiin, missä elämä on rauhallista ja ilma on raikasta.

Ilma on raikasta. Oletteko huomanneet, kuinka helppoa Suomessa on hengittää? Vasta ulkomaanvuosien jälkeen olen tajunnut, miksi amerikkalainen perheystävämme aina haluaa Suomeen kesäksi “hengittelemään”.

Eläminen ulkomailla avartaa hirvittävästi. Paitsi, että arki on täynnä kummallisuuksia, on ollut tärkeää ja kasvattavaa tajuta, kuinka ”siellä maailmalla” tapahtuvat kriisit vaikuttavat meihin jokaiseen. Kuinka köyhyys voi olla niin musertavaa, että tuossa vieressä Välimerellä juuri tälläkin hetkellä seilaa henkensä kaupalla joukko miehiä, naisia ja lapsia päämääränään rikas Eurooppa. Kuinka ilmastonmuutos on kasvattanut myrskyt sellaisiksi, että  vuorenrinteet putoavat länsirannikolla.

Ympäristön masentava tila on tullut jo uniinkin. Kaliforniassa asuessamme kärsittiin kuivuudesta ja metsäpalot polttivat koteja. Ja sitten kun ensimmäinen sade viimein tuli, haisi koko kaupunki pakokaasulta. Mereen ei saanut sateen jälkeen mennä, koska saasteet huuhtoutuivat rantaan. Nyt täällä meitä lähellä olevassa  Varin departementissa vesi on ennennäkemättömällä vauhdilla kiivennyt koteihin, vienyt autoja ja tuhonnut kauppoja. Ihmiset itkevät menetettyä elämää.

Maailma on tullut lähemmäksi. Kaikki se tapahtuu tässä ja nyt.  Herätys.

4 Comments

  1. Petra   •  

    Nykyisin avaan aamun uutiset ikavissa fiiliksissa. Turkin rajalla on levotonta, pakolaisia tullut joka yö kymmenia tuhansia lisaa, ISIL teloittanut lisaa panttivankia ja paikallisia, muuallakin aarijarjestöt aktivoituvat…huoh. Turkin geo-poliittinen asema on aika raskas, ei paivaakaan kulu ilman konfliktia jollain rajalla. Viime ajat ovat kylla musta osoittaneet sen, etta mita vain voi tapahtua missa vaan. Aarijarjestöt uhkaavat iskuillla randomista jopa lintukodoissa eika mikaan alue tunnu olevan enaa niin turvallinen kuin se oli ennen.

    • Héléna   •     Author

      Petra, tulit mieleeni kun kirjoitin tätä postausta. Turkki on todellakin keskeisessä asemassa tässä kriisissä, mikä varmasti näkyy siellä arjessa ihan toisella tavalla kuin täällä. Voimia sinne.

  2. Susanna   •  

    Mä muistan Irakin ja Kuwaitin sodan siitä, kun meidän koulun eteen tuli poliisivartiointi. Kyseessä oli Ranskan valtion koulu, vaikkei oltukaan Ranskassa, niin sielläkin piti olla varovainen. Myös muualla poliisivartiointi lisääntyi. En tiedä, kuinka paljon se näkyi Suomessa. Siellä, missä asuin, ei toisaalta näkynyt lama samalla tavalla…

    • Héléna   •     Author

      Näin juuri. Minäkin asuin tuohon aikaan ulkomailla. Meillä sodasta puhuttiin lähinnä koulussa, mitään vartiointeja ei ollut. Suomen lama tuntui kaukaiselta, vaikka siitä kavereilta ja sukulaisilta jotain kuulikin.

Leave a Reply

Your email address will not be published.