Petit Kakkonen

Ranta

–   Joyeux anniversaire, joyeux anniversaire…  esikoinen hoilotti rannalla tekemänsä kakun ääressä.

–  Onpa hieno synttärikakku! Mutta miten laulaisit saman laulun suomeksi?

–  HYVÄ SUOMI!

Kaksikielisyyden kehittymistä on ihana seurata. Meillä siis minä puhun lapsille vain suomea ja mieheni vain ranskaa. Pieni 2,5-vuotias tyttömme sekoittaa kieliä sujuvasti, eikä itse vielä tiedä mikä sana kuuluu papan ja mikä äidin kieleen. Ranskan sanoja tyttärellä on vielä aika paljon vähemmän kuin suomen, mutta se ei haittaa. Jos ei oikea termiä löydy, tytär lausuu suomenkielisen sanan suloisella ranskalaisella korostuksella.

– Papa, lue kirrrjaaa?

Mutta yleensä lauseet kyllä kuulostavat enemmänkin tällaisilta:

– Äiti, mennään kahville ja acheter (ostaa) croissantti. Minä haluan omena jus (mehua). Papalle sukulaa (chocolat / suklaa) croissantti.

tai

– Ei saa pleurer (itkeä)!

tai

– Haluu kattoo Petit (Pikku) Kakkonen!

tai

–  Minä tipuin, minä tipuin!

–  Kulta, ei sinä tippunut, sinä kaaduit. (Ranskaksi verbi tomber tarkoittaa molempia asioita)

 

Vielä jokeltelevalle veljelleen tytär puhuu lähinnä ranskaa, tiedä sitten miksi. Seuraan kehitysaskeleita hämmästyneenä. On jotenkin ihan mielettömän mahtavaa, että tuollainen pikkuinen kykenee jo niin moneen.

Tuleva kuitenkin jännittää. Kuinka kahden kielen ylläpito tulevaisuudessa mahtaa onnistua? Kertokaa ihmeessä kokemuksistanne, kuulisin mieluusti.

 

 

8 Comments

  1. Saija   •  

    Hyvin se tulee menemään, kunhan vaan pysytte johdonmukaisina yksi kieli/vanhempi -logiikassa!

    Meidän 6- ja 8-vuotiaiden arkikielessä ranskan vaikutus näkyy esimerkiksi näin:

    Äiti, kuorisitko mulle yhden oranssin?

    Tuossa autossa on vain 2 porttia.

    Nyt mä teen tähän taloon katon ja muurit.

    Lapset ovat tosi kekseliäitä ja luovia kielen(kin) kanssa 🙂
    Kielihän on vain kommunikoinnin väylä, pääasia on, että lapsi pystyy ilmaisemaan itseänsä ja kokee tulevansa ymmärretyksi. Kyllä ne kielivirheet sieltä karsiutuvat ajan kanssa. Ja onhan se loppujen lopuksi aika suloista kuunneltavaa 🙂 Sitä paitsi kielet kehittyvät ja muuntuvat muutenkin koko ajan – ehkä nämä meidän monikieliset lapsemme ovat oman aikansa pioneereja!

  2. Héléna   •     Author

    Kuorisitko yhden oranssin! Ihana! Pahinta on kun huomaa itse toistavansa lapsen hassuja sanoja. Esimerkiksi meillä syödään usein jälkiruuaksi kompottia (compote=omenasose) ja otetaan pusetti (poussette=rattaat) mukaan. Apua!

  3. Leluteekin Emilia   •  

    Nää on hauskoja, meillä vielä 7-vuotiaskin sekoittaa juuri tuon tippumisen ja kaatumisen. 🙂 Muuten meillä lapset toki käyttää kieliä sekaisin, mutta tosi pienestä ne on myös pitäneet tarkkaa lukua siitä, kuka puhuu mitäkin kieltä: suomea, ranskaa vai jotain muuta (ja yleensä aina pitäisi tietää, mikä se muu kieli on).

    Esikoisella kielet on aika hyvässä tasapainossa, asutaan siis Suomessa mutta mies on ranskalainen ja puhuu mun ja lasten kanssa ranskaa, ja lapset on ranskalaisessa maternellessa. Tänä vuonna esikoinen aloitti ranskalais-suomalaisessa koulussa, ja suomi muuttui melkein heti ykköskieleksi, kaksosten ranska taas on vahvistunut huimasti kuin aloittivat ranskalaisen koulun tänä vuonna. Teillä varmaan tulee olemaan haastetta suomen säilyttämisessä sitten kun koulu alkaa, sillä on kuitenkin niin vahva vaikutus.

  4. Héléna   •     Author

    Emilia kiitos kun jaoit kokemuksesi! Tuo on kyllä jännää miten iso merkitys koululla on. Saa nähdä mitä tuleman pitää…

  5. Ulla   •  

    Kieliasiaan en osaa ottaa kantaa, mutta kuva on aivan ihana! Tyttö näyttää ihan samalta kuin omani (17 vuotta sitten).

  6. Héléna   •     Author

    Ulla, näitä hetkiä tulee varmaan ikävä. Tyttö kasvaa ihan liian nopeasti.

  7. rosa   •  

    Ihana 🙂 Meillä tyttö alkoi puhumaan aika nuorena, ja puhui heti tosi selvästi, jotenkin se sulioinen taaperomainen puhevaihe jäi välistä kokonaan! Nyt 2,5 osaa jo selvästi erottaa kumpaa kieltä puhutaan ja kenelle ja puhuu pitkiäkin lauseita 🙂 Kaikkia kolmea (hindi, suomi, englanti) hän kyllä ymmärtää hyvin, vaikka suomi on selvästi vahvin kieli ainakin sanavarastoltaan 🙂

    On kyllä söpöä kuinka jotkut sanat selvästi valikoituvat tytön käyttöön eri kielistä, meillä esim. aamuisin “papa menee office!” ja tyttö syö “angoor” viinirypäleen sijaan, samoin peruna on “aloo” ja kananmuna “anda”… 🙂

  8. Héléna   •     Author

    Rosa, teidän tyttö kuulostaa oikealta superlahjakkuudelta!

Leave a Reply

Your email address will not be published.